keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Välihuomautus

Blogauttelen luonnos-kansioon, koska en saa aikaiseks mitään julkaisukelpoista. Kuulumiset on about nää, että selkä on paskana, lohdutin itseäni ostamalla aiFounin ja ulkona on taas harmaata ja kylmää ihan niinku siitä asti kun hyppäsin koneesta ulos Helsinki-Vantaalla tossa viikko sitten.
Mun instagram on spacegirlanakin. Menkää kattoo sitä yhtä ja ainutta kuvaa siellä. Otin sen partsilla. Mä meen syömään lääkkeitä moi.


Kauko

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Near Death Experience: Lomalta töihin

Paluu töihin on ollut jotakuinkin yhtä helppoa kuin sinapin työntäminen sukkapuikolla esim. tollaisen papukaijan peräaukkoon.


Kauas on tultu tiistaiaamusta, jolloin join vielä viimeiset aamukahvit turkoosia Adrianmerta lempeästi katsellen noin 29 asteen aamuvarjolämpötilassa. Eilen yöllä odottaessani viimeistä spåraa 14 asteen vesisateessa, voin sanoa, että ihan puhtaasti vitutti.
Ihan vitusti.
Ja paleli.

Tiistaina Suomeen lennettyämme arki löi naamaan vähintäänkin jollain Artekin jakkaralla. Tai ainakin jollain terveyssiteellä, jonka avulla ei voi uida eikä ratsastaa eikä nauttia kesästä. Oli kylmä, oli pyykkiä, oli laskuja oven välissä ja alkoi menkat. Oli seuraavana päivänä töitä ja eineslihapullia iltaruoaksi. Niin jäi taakse se pienessä kalastajakylässä nautittu täydellisyyttä hipova tryffelirisotto. Tervetulotus Helsinkiin oli siis vähintäänkin yhtä paska kuin samanniminen biisikin.

Ekan päivän jaksoin töissä vain ajattelemalla reissua ja fiilistelemällä rusketusta. Jonkun tunnin jälkeen nekin tuntuivat haalistuneen. Loppupäivän etsin uutta duunia.

Tokana päivänä luin yhden Kari Hotakaisen Iisakin kirkon. Se oli hieno sukellus aivoinfarktin saaneen miehen mieleen eikä vähiten siksi, että se tuntui olevan enemmän tapahtumia täynnä kuin oma pää ja elämä.

Kolmas päivähän tunnetusti on vaikein ja tänään olin taas jo omassa turhautuneessa ja ärtyneessä työminässäni, joka hymyilee asiakkaille ihmisvihansa takaa ja lirkuttaa small talk-shaibaa, jota on lakannut jo vuosia sitten itsekin kuuntelemasta. Pääsin siis rutiiniin kiinni.

Reissusta vois ehkä kirjottaa jokusen ylistyslauseen vaikka heti piakoin. Nyt tuoksuu jo makaronilaatikko niin kuulkaa nenään, että pitää tuijottaa lautasta eikä näyttöpäätettä.

Se on morjes!


huomaa ihan ylipäällikkö vyölaukku!
t. Kauko




maanantai 8. heinäkuuta 2013

Hyvät ja huonot uutiset?

Mä oon lähiaikoina uskaltautunut taas noiden iltapäivälehtien sivuille aamukahvin ohessa ja kyllä vaan täytyy sanoa, että maailmassa monta on ihmeellistä kävijää.

Ääripäinä toisistaan on nyt parina aamuna seikkailleet Cheek ja brasilialainen jalkapallo.

Eilen tosiaan luin uutisen, jossa jalkapallotuomari jossain kaukana Brasiliassa oli antanut pelaajalle punaisen kortin, mutta pelaaja oli käynyt louskuttamaan asiasta eikä suostunut poistumaan kentältä. Tuomari ratkaisi tilanteen - luonnollisesti - puukottamalla tätä pelaajaa, joka sittemmin kuoli matkalla sairaalaan. Tästä pillastuneena katsojat, ts. ystävät ja perheenjäsenet (mulla ois varmaan about sama yleisö, jos pelaisin jalkapalloa, niin hyvä oon siinä lajissa), kivittivät tuomarin kuoliaaksi, sitten paloittelivat sen ja löivät sen pään seipään nokkaan.

What the actual fuck?

Brasseissa tota kutsutaan varmaan äidin maidon mukana tulleeksi temperamentiksi ja tuliseksi luonteeksi, mutta suomalaisena keittiöpsykologian jatko-opiskelijana suosittelisin alkuun nyt edes jotain vihanhallinnan alkeiskurssia. Saisivat varmaan perhealennuksenkin.

Sitten tää toinen ääripää; Cheek.

Kattoks kukaan sitä Vain elämää-sarjaa? Joo, en mäkään tietenkään, mutta siis olihan se nyt tosi rajoittunut tyyppi siinä. Silitti hirveessä kurissa siellä jotain kalsareitaan ja samalla kun muut makas jossain noitapiirissä lattialla makuupusseissa ja haki Katri Helenan johdolla kolmannen asteen yhteyttä kuolleisiin sukulaisiin ja metsän eläimiin, Tsiikki vielä pähkäili, että pystyyks se edes menee sinne pussiin sisälle, koska se on vissiin käytetty. Awww, aatteleekohan se naisistakin samalla tavalla?

Tänään se kertoi Iltalehden uutisessa kuinka levyn tekeminen on rankkaa ja kuinka jokaisen levyn kohdalla tulee jossain vaiheessa se fiilis, ettei tästä tuu yhtään mitään. Viime perjantaina se oli sitten romahtanut himassa ja huutanut aargh.

Oikeesti? Romahtanut ja huutanut aargh?

Uskomatonta mielen ja tunteiden hallintaa. Sielläpäin mistä mä tuun romahtaminen näyttää hieman erilaiselta ja pitää sisällään jotakuinkin samat viisi vaihetta kuin suremisessa.

kieltäminen
viha
kaupankäynti
masennus 
hyväksyminen

Niin, että voitko Cheese hei romahtaa kunnolla? Tai edes sillain pienesti isommin vaikka CAPS LOCK päällä tähän tyyliin: AARGH!

Nyt täytyy alkaa heitteleens riepuja reppuun, koska huomenna tarvii matkustaa pitkälle Kroatiaan saakka! Hui! 


zenisti joors,
Kauko



keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Poutaa

Piti ihan katsoo luonnoksista, että mitähän mä oon meinannut viimeksi mesota, mutta ei siellä ollut kuin "Avoin kirje humanisteille" niin en sit lähtenyt tohon ollenkaan ennen tota aamukahvia, koska muistaakseni toi liittyy niihin espoolaisiin, jotka vastustaa kehareita ja on sillain, että eiks kukaan ajattele enää liito-oravia. Mä saisin ihan parilla lauseella lietsottua itseni sellaseenkin uskonnollispoliittisantihumanistiseen transsiraivoon, että ehkä mä nyt vaan suosiolla jätän noi vihapuheet tältä päivältä. (Ihan siitäkin syystä, että pitäis nähä maailman parasta Riikkaa.)

Tää verkkojulkaisu on päivittynyt viimeks vajaa kaks kuukautta sitten, joten mun oli pakko luntata mitä tässä välissä on tapahtunut ja koska olen tunnetustikin aika seniili niin feisbuukkihan toimii tässä asiassa hyvänä muistinselventäjänä.

21.5 oon kirjoittanut olevani vaan niin sairaan fiiliksissä näistä kesähommeleista ja pohtinut FÄKIN syvintä olemusta lempparisarjiksen äärellä.

23.5 mun sydän on muljahtanut ekaa kertaa ikinä ja se on näemmä tuntunut karseelta.

24.5 oon todennut, että parhaat läpät on vähän niinku murha; ne ei vanhene koskaan.

29.5 tuolla lukee: Äiti täyttää pyöreitä. Hassua sinänsä, koska itse en ole vanhentunut päivääkään sitten 'kaksvitosten'.

Kesäkuun toka viikko on mennyt näemmä kulttuuririennoissa ja oonkin kyseisen viikon aikana käynyt katsomassa stand-upia, Teflon Brothersia, Karri Koiraa, Ismo Alankoa, Kari Tapiiria ja Lana Del Reyn. Kaikki ihan kivoja.

BTW.
Ootteko huomanneet muuten, että jahtimakkara on sananmuunnosmunansaannostyylillä käännettynä mahtijakkara? Kuin mahtia. Aatelkaa sellanen jahtimakkarasta tehty valtaistuin. Melkonen jakkara.

Ton keikkaviikon jälkeen mulla alkoikin loma ja Laineen Kasperin siivittämänä lähdin täyshoitoon Kouvolaan. Tiesittekö muuten, että Kouvolan slogan on Kouvola - kaikkea kivaa betonista?
Tarkemmin sanottuna olin kylläkin Voikkaalla, joka paljon parempi paikka. Terassilla just viime lauantaina, joku kouvolalainen kehui, ettei siellä Voikkaalla nyt niin paljon ammuskella. No, mun lomailu siellä sujui ammuskelun ohella lähinnä kauneushoidoissa ja pihalla maaten.

Apua. Meinasin unohtaa, että matkalla rautatieasemalle, sain ravistelevan uskonnollisen kokemuksen, kun Jeesus kaikkien näiden vuosien odottamisen jälkeen ilmestyi mulle Eastpakissa.


Kouvolasta tulin juhannuksen viettoon vahvasti siihen luottaen, että hankitut geelikynnet, ripsienpidennykset ja jalkahoito ja sittemmin Helsingin päässä hankittu uus kesätukka veisi huomion kesän aikana hankituista lomakiloista. Tuskin vei. Alaspäin katsoessa vois kuvitella, että elintaso ois huomattavasti korkeammalla kuin muutaman satkun yli köyhyysrajan. Onnea tän tekaistun kauneuden lisäks mulle toi tieto siitä, että saan pysytellä köyhyysrajan yläpuolella vielä toisenkin vuoden duunien jatkuessa. Hyvä sit kai niin. Niin ja se juhannushan meni ihan helvetin hienosti kunnon päänsäryssä vihreetä teetä naukkaillen ja Ice Agea katellen.

26.6 ihasteltiin leffasta tullessa pesistä.

29.9 oon ihmetellyt seuraavaa: Miks Facebook mainostaa mulle "Etsitkö vihkisormusta?" ja muumiastioita ja lastenvaatteita ja kaikkee tollasta ihan kammottavaa ahdistusta herättävää?

En etsi.

Mulla on poikaystävä ja penthouse Piritorilla ja matka varattuna puolentoista viikon päästä, että ei mulla oo kuulkaa aikaa tommosiin hössötyksiin. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin mulla on myös vastasyntynyt mäyräkoira, kunhan tuun reissusta takas, että eiköhän siinä nyt oo jo sitoutumista kerrakseen meikäläisen persoonalla.



Viime sunnuntaina sit mä olin täynnä suurta rakkautta ja lupauksia lomasta ja kesästä, kuten huomaatte: Apua, musta on tullut ihan ihana facebooksuoltaja, mut tiättekö, kun mun loma alkaa tänään ja tekis mieli hehkuttaa ihan kaikkea niinku mun rakasta Dubrovnikia ja J-mania ja IKEA-ostoksia ja niiden maailman aliarvostetuimpia lihapullia ja tulevaa mäykkyä ja Laineen Kasperin Poutaa-biisiä ja Ruudolfia ja mun uusia leobardisandaaleita ja tyttöjä ja poikia ja mummoja ja vaareja ja isiä ja äitejä ja kaikkia vihamiehiäkin vähän ja sitä kun kaikki on niin hyvännäköisiä kesällä ja hymyilee ja sit mun tekis mieli vielä hehkuttaa, että meillä on tuolla työpaikalla kaappi täynnä skumppaa ja mun lempivalkkaria ja kahden ja puolen tunnin päästä mä paan mun leobarditanssikengät jalkaan ja huulipunaan itteni päästä varpaisiin ja oon ihan niinku, että well hell, why not?! 

Aina seuraavaan päivään asti: Hei tosi kivat noi lomanavajaishumpat. Skumppaa, skumppaa, skumppaa, valkkaria, valkkaria ja sitten vielä vähän molempia, noloja biisejä, noloa tanssimista, fritsu(ko?) leuassa, puhelutiedoista näki monelta bileet on suurinpiirtein ollut ohi, mutta ei keskustelujen sisältöä, taksimatka yhden pysähdyksen taktiikalla ja poikaystävän sijaan nukuin ämpärin kanssa. Leobardisandaalit saa nyt levätä kyl muutaman hetken ennen seuraavia tansseja. Armoa ja aurinkoa on mun loppuloman motto. Nyt iisisti, hullu tyttö. Kaikki on ihan hyvin.

Mut eikä mitä ku loma jatkuu eli kahvit naamaan ja Kallioon. Tänään luvassa nepalilaista ja kesäretki Kontulaan.



Onks teil ollu kelpo kesä?


rakkaudella,
Kauko