tag:blogger.com,1999:blog-6279727942670263262.post2232874135920699781..comments2023-05-28T14:21:03.467+03:00Comments on Samaan aikaan toisaalla: 3. luukkuSamaan aikaan toisaallahttp://www.blogger.com/profile/06877318878862673067noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-6279727942670263262.post-91733881318411406102011-12-04T07:20:40.223+02:002011-12-04T07:20:40.223+02:00Ensin luin Maran stoorin ja nauratti hyväntahtoise...Ensin luin Maran stoorin ja nauratti hyväntahtoisest;,noinhan joulun pitääkin mennä. Luettuani sitten Sarin stoorin, herätti se ajatuksia.. VOIKO NOIN KÄYDÄ?! Kriminaali! Nyt nauran ääneen, huomenna luen uudestaan ja tsekkaan moodini. Saako tuolle nauraa?? (Ps. on sitte kiipeilty... Ja palailtu...) Ja mä kun ajattelin, että tää työpäivä oli rankka! -EkiSamaan aikaan toisaallahttps://www.blogger.com/profile/06877318878862673067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6279727942670263262.post-83218543942150684232011-12-04T02:31:22.817+02:002011-12-04T02:31:22.817+02:00Nyyh! Enhän mä voi kirjoittaa mitään, kun luin tuo...Nyyh! Enhän mä voi kirjoittaa mitään, kun luin tuota ylempää kirjoitusta. Koditon jouluna! Nyyhh!<br />Valitut Palat kiittää ja kuittaa. Pyyhin kyyneleeni ja liitän oman muistoni johonkin käsittämättömään jatkumoon.<br /><br />"On vuosi '85, kauan on aikaa on siis" sanoisi Eput ja sanoihan ne.<br />Joskus talvella -84 olin käväissyt työkkärissä tutkailemassa opiskelumahdollisuuksia ulkomailla. No kaikkihan nyt Jenkkeihin halus, joten etsin, hain ja sain jotain extremeä; sain stipendin Neuvostoliittoon.<br /><br />Syyskuussa -85 puksuttelin junalla Leningradiin ja aloin opiskella kommunismia ja venäjän kieltä. Jälkimmäinen oli pakollista ja edellinen oli ...pakollista. Aivopestyn opettajani kanssa ajauduin usein törmäyskurssille osoittaessani kommunismin epäkohtia. Ai mitä epäkohtia muka?<br /><br />Nooooo....mutta joulumuistoihin.<br />Kyseisen joulun (-85) vietin siis Leningradissa.<br />Neuvostoliitossa joulu oli kielletty/ignorattu ja vastaavaa neuvostojuhlaa vietettiin uutenavuotena, eli viikon päästä 'oikeasta' joulusta.<br />Jostain syystä meiltä (opiskelijoilta) oli evätty joululoma ja Suomeen pääsy olisi mahdollista heti Joulun jälkeen. Ehkä.<br /><br />Kotimaassa vierailuun piti anoa viisumi. Olimme lähettäneet hakemukset läheiselle Ovirille ja odottelimme tuloksia, eli viisumeita kotiin!<br /><br />Joten 24.12 istuimme huoneessamme, litkien gruusialaista valkoviiniä ja pelaten korttia.<br />Jossain vaiheessa mulle tuli nostalginen olo ja halusin edes pienen joulukuusen juhlistamaan joulua, joulua jota ei vietetty. <br />Lähdimme (minä ja kolme muuta) läheiseen (Leninille nimettyyn) puistoon ja katkaisimme yhdestä kuusesta latvaosan kuuseksi. Oli muuten hieno kuusi. (myöhemmin kuulimme että se meni eräälle orpokodille)<br />Noh, kukaan ei ollut kertonut meille, että ennen (neuvosto)joulua miliisit erityisesti tarkkailevat kuusipuita ja että niiden tuhoamisesta tuomio on osapuilleen vähintään 2-5 vuotta vankeutta.<br />Latvaosa ehti hädin tuskin koskettaa maata, kun paikalle kurvasi miliisijeeppi ja meidät pidätettiin.<br />Meitä oli neljä.<br />Jouluaaton vietin siis putkassa. Tosin sesonkiaika pukkasi päälle ja putkat olivat täynnä, joten minut sijoitettiin miliisiaseman portaikkoon, toiseen kerrokseen. *Pysy siinä, äläkä liiku*<br /><br />No ei tulis mieleenkään. Kai. Gruusian finest alkoi juuri haihtumaan päästäni.<br />Pari miliisiä kävi syömässä eväitään yläportaiden viereisessä huoneessa. Sain kananmunan lahjoituksena. Hymyä.<br />Miliisit lähtevät yllättäen kutsun saatuaan. Huomaan että yksi ovi jää lukitsematta. Astun huoneeseen ja avaan ikkunan. Olen toisessa kerroksessa mutta huomaan rännin ikkunan vieressä. Menen ikkunalaudalle ja kurotan ränniä kohti. Samalla kun saan siitä otteen, huomaan etten enää voi palata takaisin. Yritän laskeutua alas syöksytorvea pitkin, mutta huomaan jalkani juuttuneen rännin ja seinän väliin. Samalla kaksi miliisiä tulee tupakalle ulos, kun killun heidän yläpuolellaan kolmen metrin korkeudessa.Pidätän hengitystä...no ei ne huomaa mitään ja lähtevät partioimaan. <br />Hyppään alas kovaan lumihankeen ja saman tien aidan yli vapauteen.<br />Mikä ihana tunne! Vapaus! <br />Kävelen katua pitkin onnen huumassa.Olen vapaa! Pakenin!<br />Okei ehkä gruusialainenkin alkaa hävitä pollasta aika heti. Tajuan että henkilöllisyyteni on tiedossa ja pakoni on siksi turhaa. Palaan takaisin miliisiasemalle ja soitan ovikelloa.<br />Miliisiaseman pääjehu avaa oven ja purskahtaa nauruun havaitessaan minut. Sitten muut miliisit saapuvat paikalle nauramaan, koska onhan se hauskaa kun pakenin ja palasin takaisin. <br />Sitten ei enää nauretakaan, vaan minut viedään takaisin kakkoskerroksen portaikkoon, kunhan on ensin tarkistettu, että en saa ikkunoita auki. Höh.<br />Seuraavana aamuna meidät siirretään lähipoliisiasemalle, jossa suoritetaan kuulustelut. Iltapäivällä päästetään pois. Jeijj.<br />Lähden tilaamaan puhelua Suomeen. Joulupäivähän on jo menossa. Kahden tunnin jonotuksen jälkeen saan yhteyden Olariin ja mutsi kysyy ekaks: ootteko joulukuusta hommannu?Sarinoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6279727942670263262.post-11006475377754807172011-12-03T13:08:06.169+02:002011-12-03T13:08:06.169+02:00Nyt alkaa kummasti pukkaamaan noita joulumuistoja ...Nyt alkaa kummasti pukkaamaan noita joulumuistoja mieleen. Haluan mä tietenkin sen kahvipaketinkin ja kardemummapötkön! <br />Erään kerran, kun olin noin 15-vuotias teinari, oltiin faijan kanssa joulu kahdestaan kotona. Mutsi ja broidi oli jossain, en muista missä. Faija tuli sitten aattona kuppilasta (se tuli muuten aika usein kapakasta) johonkin aikaan alkuillasta kotiin. Se kertoi kuulleensa kuorsausta vinttikerroksen tasanteella. Me asuttiin viidennessä kerroksessa, joten kuorsaus kuului hyvin. Faija funtsaili, että onkohan se joku koditon, ja mä funtsasin samaa. Mitäs se muuten siellä rapussa olisi jouluna (tai yleensäkään) ollut. Päätimme sitten yksissä tuumin hakea sen meille joulunviettoon, kun nipottajat mutsi ja broidi olivat poissa. Se hiukan spurgu mies paljastui illan mittaan tosi fiksuksi kaveriksi, jolla elämä oli mennyt jostain syystä sivuraiteelle. Me kylvetettiin ja ruokittiin se ja faija antoi sille oman sänkynsäkin käyttöön. Ne jutteli myöhään yöhön kaiken maailman asioista. Se majaili meillä pari päivää ja sitten lähti. Tapaninpäivänä se tuli soittamaan ovikelloa ja mä menin avaamaan, faija ei ollut just silloin kotona. Mä luulin, että se tulee taas yöksi meille, mutta se vain ojensikin mulle sellaisen tulppaanin pienessä korissa ja kiitti, että oli saanut viettää joulun oikein ihmisten kanssa. Aikuisena mulle on monta kertaa tullut se tyyppi mieleen ja tippa silmään, kun se oli niin fiksu. Ei me sitä koskaan enää nähty sen joulun jälkeen. Nyt en ole ihan varma, olenko mutsille näin myöhemmin tunnustanut, että meillä oli spuge joulua viettämässä. Silloin aikoinaan mutsi olisi ainakin saanut hirveän slaagin pelkästä ajatuksesta :D Mutsi on muuten vielä hengissä, sillehän voisi jouluna kertoa tämän stoorin, jos en ole vielä kertonut. Nyt se osaisi hirnua katketakseen tätäkin tapahtumaa.Maranoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6279727942670263262.post-54979524646756632222011-12-03T10:23:29.330+02:002011-12-03T10:23:29.330+02:00sä niin jaksat alleviivaa tota parisuhteettomuutta...sä niin jaksat alleviivaa tota parisuhteettomuutta, mut jos te teette kimpassa safkaa, sä heität vammasia kysymyksiä ja paskoja läppiä, leikkaat sen tukkaa ja oot sen kaa sillä tavalla alasti ja teet juttuja ja tykkäätte edes semisti toisistanne niin ei se kuule hirveän kaukanakaan parisuhteesta oo. toivottavasti tää ei järkytä sun, tyypin tai nykäsen universaalia tasapainoa. unohtamatta tietenkään sitä, että sen seurassahan sulle tulee kaikista maailman oloista parhain! jos se sanois alaks olee, salee alkaisit. älä yritä! <br /><br />mä lähen korkeasaareen at last. jou!Samaan aikaan toisaallahttps://www.blogger.com/profile/06877318878862673067noreply@blogger.com