lauantai 19. marraskuuta 2011

Let's change the subject to lemmikit

Kuinka monella teistä lukijoista on lemmikki? Hyvä! Kuinka moni rakastaa lemmikkiään? Ohhoh! Kuinka monella on sata stooria lemmikistään? Vau, noin monella! Kuinka moni katuu koskaan ottaneensa lemmikkiään? Khamoon, en salee oo ainoa.

Mulla on reilu 7-vuotias koira ja ylihuomenna 6 täyttävä kissa. Eikä oo päiväkään, etten ois edes sekuntia katunu niiden hankintaa.Vaikka on maailman paras fiilis, kun koira tottelee lenkillä JOKAIKISTÄ käskyä
 Niin paljon kun mä niistä tykkäänkin, ni helpompi ois ilman. Paino sanalla helpompaa.

 Olishan se vitusti helpompaa 11 tunnin päivän jälkeen vaan losahtaa soffalle, ja maata siinä. Eikä tarvis olla pesemässä kissan wc:tä säännöllisin väliajoin. Puhumattakaan lääkärinlaskuista, ruokamenoista ja aineellisista tuhoista! Huh! Menisivät töihin!

 Varsinkin nyt, kun on ollut vähän vajokki, niin ilman koiraa ois ollu helpompi. Ja esim. alunperin tänkokosen kämpän hankin "ettei elikot pääse makkariin"

 Mä luotan omaan koiraan ku kiveen, mut kyllä sitä usein miettii, kuinka paljon helpommalla pääsis ilman.

 Joskus sitä on oikein vihainen omien fiilareiden takia. Mut silti... Sanonpahan sen, että vaikka kuinka OIKEASTI rakkaita nuo kisu ja koira on, niin sitten kunhan ovat menneet, en uusia ota. En edes potentiaalisten lasteni (no niitä nyt ei ookaan) takia.

Tämmöset tuumailut iltalenkin jälkeen

 Eki the dogwhisperer

 Ja p.s. Oisin venannu faijalta sympatiaa omiin oloihin; se kuitenkin otti tapojensa mukaan pultit. Miksette osaa perkele kulkea, niin ettei mitään kolhuja tule?! Niin anteeks iskä, joskus tämmösiä kolhuja tulee. Ja olet mun iskä, rakastan sua, mut älä nyt jumalauta tässä kohtaa ala inhoilemaan! mä rupeen vollaa, eikä sit oo kellään hyvä olla. ÄLÄ HUUDA, ISKÄ! Oon katkera.

 P.p.s.s. En mä noista elikoista kyllä luopuis. Friends4eva. Liian hyviä kamuja. Vaik joskus ottaiskin päähän.

1 kommentti: