torstai 31. toukokuuta 2012

Se aika kuukaudesta

Oikeesti. Mitä järkeä? TAAS nähdään eikä mua hotsittais yhtään. Eka tulee vähän outo olo alavatsaan pariks päiväks, sit keskellä yötä valahtaa kalsarinsotkijat kehiin kipujen kanssa. Siinäs sit peset alkkareita kylmällä vedellä, koska se on ainoa mieluisa puuha siinä itkufiiliksessä.

Maailmaa vihaavissa tunnelmissa kuuntelet Celine Dionia, koska siinä on vittu sentään joku, joka tajuaa suuria tunteita!!
Sit raahaat koko turvonnneen kroppas Prismaan ostamaan tampaxei ja libressei ja väännät koko aknenaamaisen olemuksesi Olarin apteekkiin ostamaan burana neljäsatasia, vaikka mieli tekis Panacodeja, Diapameja, Tramaleita ja vaik heroiinia. Ihan mitä vaan!

Buranan voimin mietit himassa kaikkia niitä vinkkejä, joilla taltuttaa kipu. Toisin sanoen makaat sängyssä kuumavesipullo mahalla, tyypin nro pikavalinnassa, kahvikuppi kourassa ja Juuselan ohjeista valmiina sporttaamaan.
Mitään em. et kuitenkaan pysty toteuttamaan, koska sattuu liikaa.
Kipua ei helpota se, että seuraavat viis päivää mennään näillä,

Näinä päivinä jopa hedelmävaaka on vihollinen, joka vaan vittuilee eikä anna oikeita lukemia. IHAN SAMA! VITUN PASKIAINEN!!

Kuitenkin nää päivät tulee kaikille naisille eikä kukaan oo oikeutettu saikkuun.
Töissä vähän kiukuttelet ja vähän väliä ravaat vessassa, koska paskinta ois, et pöksyihin ois ilmestyny Japanin lippu ja sit sille naurettais kaikkien muiden paitsi sun tuumin.

Ah, mainitsinko ripulin? Tai siis sen, että on vähän  vatsa sekaisin? Näinä jo muutenkin kusipäisinä päivinä usein on myös vatsa sekaisin. Eli kaiken muun hurmion keskellä pitää ajoittaa tekemisensä niin, että on aina aikaa vessalle.

Seksiä voi harrastaa pyyhkeen päällä, buranaa menee liikaa, kaikki itkettää, sattuu ja ruuaks kelpaa kaikki, missä on liikaa kaloreita.

Terv. nimim. "menkat"

Vittu, jos pelkästään menkat on noin paskat ni en KOSKAAN hankkiudu raskaaks,






keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Maajussille morsian

Aa. Mitä? Taas perus? Jeah, suits me, perus-Ekiä.

Viikko alkoi vahvasti väsäämällä traktorin myynti-ilmoitusta, tarkemmin sanottuna pyöräkuormaajan ja ihan perus maatalouskoneen. Tehhään kaks ilimotusta niin erottuu paremmin muiden jyväjemmareiden kuumalta listalta. Okka!
Seriously, tuolla osta-myy-vaihda-listoilla on ihan uus maailma näin city-leidin silmissä! Siellä Juho83 yrittää myydä John Deereään kovemmalla hinnalla kuin mitä esim Matikaisen isäntä yrittää Valmettiaan. Ne salettiin nujakois keskenään jos sattuisivat samoille huudeille. Onneksi toinen asuu Pihtiputaalla ja toinen Alavudella.

Vastatessani itseäni vuotta vanhemman (näin oletan hänen s.postinimestään) isännän tiedusteluun hinnoista, mietin et UUH, tässäkö mä nyt kirjoitan s.postia kuumalle ja salskealle nuorelle Olaville, joka just kävi tekemässä elektronisen tarjouksen traktorista kesken heinätöiden. Siellä se istuu hikisenä ja heinä suussa koneellaan ja miettii, mitä kannattais tarjota lisävarustetusta pyöräkuormaajasta.
Luonnollisesti visioin täydellisen kropan, mahtavan luonteen, naisentarpeen ja ylipäänsä semmosen kuumuuden, että brr, tulipas vilu täällä etelässä!¨
Faijakin kysyi kertoessani ostajaehdokkaan nimimerkin, (Atte vm.83), et kai laitoin vastaukseen nimeks Liisa-82? Öö, en. Liisa on se mun isosisko, iskä. Mä oon Elli ja kaks vuotta nuorempi. Moi, hauska tutustua!

Todellisuushan saattaa olla täysin toinen, mut hei! Kuinka siistiä on lähetellä e-maileja ympäri Suomen maalaiskuntia Ford1700 nelivetosen lisävarusteista, niinku niistä ite tajuais hölkäsen pöläystäkään! Onneks faija selkävammasena sanelee sohvaltaan kaikki tarvittavat faktat. (ps. mukana tuleepi mm. lana, lumiketjut yms.)

Faijasta tulikin mieleen, se kelmi edelleen keksii kaikenmoista kolttosta, jotka on pakko duunaa just nyt kun se ei itse voi lääkärin määräysten takia duunata. On raivattava aikaa omaan työttömän kalenteriinsa jotta voi käyvvä imuroimassa ja viemässä matot ulos. Jääkaappikin on pesemättä.
Vajokki-koirastani se tykkää sikana ja mielellään, kunhan selkäni kääntyi, tarjoili sille juustoa ja makkaraa. "Iskä, sillä on ollut ripuli! Älä anna herkkuja!" -No, ainakaan tänne ei tarvii paskoa. Menkää kotiinne siitä!!
Jeah mennään mennään, mut ekaks kostoks pöllin wc-paprua, kahvia, pakasteruokaa ja muuta koska niitä tarvitaan koiran paskoessa herkkuleikkeet suoraan olkkarin lattialle ja hei; vanhemmat, itse hankitte lapsenne, varautukaa rikosaaltoon aina niiden käydessä!
Faija saattaa olla avuntarpeessa iloinen neljästä tyttärestä, mutta kodintarpeita inventoidessaan muuttuu ääni kellossa. Pappa betalar!

Vielä ei tarina kerro kuka ostaa traktorit ja millä hinnalla, mutta ihan hyvää treeniä elämää varten on googlettaa työkoneita, vastailla lisävarustekyselyihin,  pitää mielessään että se Ford1700 on hytillinen! (kuumaa kamaa näissä piireissä). Nelivetonenkin vielä, huhhuh.
Mut joku ne ostaa ja sit faijan "no jos pari tonnia saa-ainakin sadantonnin vehkeet"-haarukasta joku muuntuu todeks, ni mission completed.

Aika perus lähiöelämää täällä Olarin auringon alla- Katu-uskottavuus on katossa ja pitäiskö täs jo varata junalippu tonne Konnevedelle?? Siellä kuulemmma ois maalaispoikia ilman vosuja... Ja jos mä jotain oon, niin mä oon helppo. HELPPO. Yhtä helppo ku traktorin vaihdelaatikon huoltaminen.
MAAJUSSILLE (HUONO) MORSIAN!

shit just got serious..





TÄTÄ VIESTIÄ ET VOI VÄLITTÄÄ TARPEEKSI

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään. Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää. On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa. Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.


Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa. Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan. Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi. Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi. 


Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja. Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna. Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on. 


Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon. Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois. Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois. Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin. 


***Muistele lähditkö mökiltä sinä puhtain sydämin?*** 
 TÄTÄ VIESTIÄ ET VOI VÄLITTÄÄ TARPEEKSI! 
Kampanjoidaan kaikki kesäkissoja vastaan.

-Tuntematon Undulaatti


TÄTÄ VIESTIÄ ET VOI VÄLITTÄÄ TARPEEKSI? AI TÄTÄ VIESTIÄ EI VOI MUKA VÄLITTÄÄ TARPEEKSI? No osaako joku perkele kertoa mulle miksi tämä on täyttänyt koko facebookin etusivun, kun siellä eläinihmiset nyt taas pinnistävät kyyneltä poskelleen työnnettyään jonkun ylisentimentaalisen ja syyllistävän iänikuisrallatuksen bittiavaruuteen viidettätoista kertaa saman päivän aikana? Ai jumalauta ku taas kolottaa korvien väliä tämmönen jeesusteleva (uskisblogi!) muistuttelu samoista asioista.

Kuka näitä oikeesti kirjoittaa? Ihan oikeasti, että jokuhan noi alunperin kuitenkin kirjoittaa? On sillai, että nyt mä kyllä keitän itselleni kamomillateetä ja otan yhden vaniljapuustin tuolta vierasvaroista ja sit istun alas ja kirjoitan tosi tunteisiin vetoavan runon pikkukissimirristä, jonka sitten julmat ihmiset hylkäävät, kun mökiltä lähtevät ja se kuolee ja voi vittu mikä toi via dolorosa on tossa? Kyllähän mä voin tähän tän via dolorosan laittaa, kun Tommikin laittoi ja sehän sai siihen hyvin vangittua sen viiltävän tuskan vai hetkinen oliks se sittenki se äiti, en tahdo mennä kouluun-juttu, no mut enivei, toi sopii tähän kuitenkin tosi hyvin, vangitsee kuuntelijan.
Tekis mieli jättää tollasten kirjoittajat ja ennen kaikkea eteenpäin jakavat johonkin pakkaseen.

Kyllähän nyt tavallinen ihminen osaa jo tän saarnan ulkoa, mut käydään se nyt vielä kerran läpi, että menee varmasti perille:

  • älä ota kesäkissaa - älä ota vittu mitään eläintä, jos et sitä aio/pysty/halua hoitaa.
  • älä jätä koiraa kuumaan autoon - älä ota koiraa edes mukaan autoon, mitä helvettiä se siellä tekee muutenkaan? 
  • keväällä näkyy koirankakkaa -  no eihän? nostapa pää sieltä maasta hetkeks niin näkyy paljon muutakin. kakka maatuu ihan niin kuin sinäkin. 
  • hiekoitushiekkaa on liikaa - kuukausi sitten sitä oli liian vähän ja valitit siitäkin.
  • älä mene kännissä uimaan - älä tee kännissä oikeastaan yhtään mitään muutakaan mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä idealta esim. aja autoa, polje polkupyörää/kesäkissaa/naapurin mopoa tai kieriskele koiranpaskassa
  • älä huuda kirjastossa
  • anna mummoille penkki julkisissa kulkuvälineissä
  • nää on ihan peruskamaa
  • MIKSI NÄISTÄ TÄYTYY SITTEN JOKA VUOSI TEHDÄ JUMALAUTA OIKEIN LAULU?


Mut eihän mua kukaan kuuntele. Ihan niinku ei kuuntele silloinkaan, kun Suomi pelaa Kanadaa vastaan tai silloin kun sanon, että ehkä meidän ei pitäis ajaa tätä reittiä tai silloin kun sanon, että annakku mä vähän vaan sormella kokeilen tai lainaa satanen - saat huomenna takas. Ehei. Ei kuunnella. Sitten löydättekin ittenne vedenkeittimen luota kirjepaperi kädessä ja huudatte pitkin omaa via dolorosaanne, että miksei kukaan sanonut mitään?

LAITA TÄMÄ JUTTU KIERTOON! TÄTÄ VIESTIÄ ET VOI VÄLITTÄÄ TARPEEKSI. Itsehän en välitä pätkän vertaa. Morjes!


Kiehuva Kesä-Kauko


maanantai 28. toukokuuta 2012

Kana+saha+insinööri=EKI

Saha.
Me ollaan yhtä.
Sinä olet minun ystävä, minä olen sinun ystävä.
Minun käteni määrää liikkeesi, sinun sielusi määrää lopputuloksen.
Saha.
Minä rakastan sinua.

Moi!
Terveiset täältä silvottujen sielujen pakasteosastolta, jonne puukehikkoisten tuolienkaan ei kannata eksyä, koska silloin kuin sahataan niin silloin sahataan. Vakavalla ilmeellä. Ja kaikkea, mikä ei liiku.
Sahasin meinaan äskettäin pari tuolia, että saisin ne mahtumaan normi Smarren muovipussiin, koska meidän taloyhtiön jätehuonetta valvotaan.
Tunsin oloni terroristiksi kipatessani tuolinjämät verhottuna talousjätteiksi ja varuiksi loin viattoman hymyn roskiksen katossa olevalle pallolle.
Hah! Joku ilkeänaamainen naapuri vaviskoon!!

Jeah, hirveesti en pohtinut kuuluisaa pakastekanaani ostaessani sitä, notta miteenhä tuo pilikottais? Kelasin espoolaisittain, et: "Åkej, jag får från min pappa sahan ja sit joku hoitaa loput. OMG inte jag!" Joku blondi purkkareissaan ja Jenkki-hymyä väläytellen ilmestyy ja hoitaa sahailun niin että Tammisaaressa ruskettuneet lihakset aktivoituvat.

Nope.

Hain faijalta sahan "lainaks" ja kelasin ennen päikkäreitä vaan sahata sen osiks ja sit goijjaa ja sit taas olla fresh and cool. As usual...
Aloitin sahaamisen suht kokeneen oloisesti, mutta jo kymmenen sekunnin jälkeen tuumin et vmp. Varuiks (olenhan från Esbo) iskin kanan pakastimeen, marssin überMarkettiin, ostin ylihintaisia kanafileitä, paistoin ne ja tuumin, et onpas livet ganska fantsuu!

Tyypin haukuin puhelimitse ja päin näköä, koska kanani oli edelleen sahaamattomana pakkasessa. Joudunko tekemään oikeesti jotain itse?! EI KÄY! Mun pitää seilata ja ruskettua Versaceissani; Jag är från Esbo afterall bitches OMG!
 Mielessäni olin jo asettanut tyypin alakastin huoraksi, jonka tehtävä oli tuottaa muille ongelmia, jotta pääsisi johonkin salaiseen S.A.H.A.-klubiin, missä ne sitte naurais meidän normaalien tekniikoille.

Sit.

Sit se yhtäkkiä siinä kesken sohvalusikan (oho!) kertoi, kuinka itse sahaa kanan.

Mä kuuntelin ekat sanat.

 "No ku mä"

ja kelasin, et vooooi vittu mikä jätkä. AAAINA noi insinöörit puhuu itsestään... YYY!

Sit tokat: "Sahaan sitä kanaa, ni.."

Niin..?

"Ni vedän sen kahesta kohtaa melkein poikki, sit käännän ja vedän loput. Ja siis siltä poikittaiselta puolelta, koska ois huono idea sahaa koko kana poikki pitkittäin."

....Niinpä.. Onnneks mä en alottanu sillä! ......."  Ja sit se pokerinaama, KOSKA KUKA NYT OIS NOIN TYHMÄ HAHHAH!


Sit menin himaan, sahasin kanan sikanopeesti paloiks; kissa söi purut ja kanapihvit kuulemma oli hyviä.
Mä vihasin niitä.

Oikeesti kääntelin lisukepottuja uunissa ja sanoin niille (oikeesti!) et vihaan teitä! Niinkuin teinkin, mä vihasin niitä.

Kanansahaus on vakavaa puuhaa. Siihen ei kannata ryhtyä, ellei tiedä olevansa tarpeeksi vahva.

Ja kuka nyt olisi tarpeeksi vahva?



(Eniten vituttaa, että insinööri oli oikeassa. Just sayin'...)


-Ekiphantos Saha 






Painavaa asiaa

Mulla on vaaka. Mulla on sellanen helvetinperkeleen vaaka, joka näyttää aina samaa lukemaa ja se on aina liikaa. Joo, nyt ajattelette, että ainahan vaa'at näyttää liikaa ja mitäs siellä pullukka valitat, että aina näyttää samaa lukemaa, mutta kun asia ei ole ihan niin yksiselitteinen. 

Esimerkkilähtötilanne: Leikitäänkö, että painaisin vaikka 100 kiloa. Leikitään sen takia, että toi on sellainen kivan pyöreä (eheh) luku, josta on helppo selostaa. Lisäksi se on se kauhuluku, jonka saavuttaessani tiedän, etten voi hirttäytyä, koska köysi ei kestäisi, vaikka elämäni olisi jo todennäköisesti aika sairasta ja yksinäistä. Nyt leikitään. 

Satakiloinen Kauko herää aamulla ja menee vaa'alle. Se näyttää tasan 100. Okei. Sitten Kauko menee uimahalliin ja siellä vaaka näyttää  95 kiloa. Kaukolla on ongelma. Kaukolla on tapahtunut yhden päivän sisällä 5 kilon hävikki ja yhden yön aikana 5 kilon painonnousu. 

Tästä vittuuntuneena Kauko alkaa urheilla, jättää pastat, pizzat, leivät, riisit ja kaikki muutkin lempiruokansa pois ruokavaliostaan, ostaa nesteenpoistajia ja Mikko Kivisen mainostamia rasvasieppareita ja menee kuukauden jälkeen uudestaan uimahalliin. Kovasti on jumpattu ja uitu ja lähemmäs sata kilometriä pyörälläkin rumpsutettu menemään. Täytyyhän sen jossain näkyä. Kauko hyppää uimahallin vaa'alle ja niinhän se näkyykin. Vaa'assa seisoo 90 kiloa. Viisi kiloa on lähtenyt. Voi onnea! Kauko kävelee seuraavat päivät pää pystyssä ja rinta rottingilla hymyssä suin vähän väliä itseään maireasti onnitellen. Ha, et ehkä ikinä saa haluamaasi opiskelupaikkaa, työtä tai parisuhdetta, mutta ainakin kohtaat nämä pettymykset viisi kiloa pienempänä! Maailmaahan tunnetusti pyörittävät lihavat miehet ja laihat naiset. Oujeah. Vielä pari vuotta niin näytän enemmän jälkimmäiseltä kuin ensin mainitulta. 

Tänä aamuna Kauko tyhjin suolin sai idean tarkistaa painonsa omalta vaa'altaan. Tältä, joka alunperin näytti tasan sata (100). Pakkohan sen on näyttää vähintäänkin 95 kiloa, koska sen verran on uimahallin vaa'an mukaan pudonnut. Kauko vielä hiljaisesti siinä itseään varotteli, että älä sitten pety, jos se näyttää mitä sattuu. Kaukon huoleton puoli sen sijaan oli ihan, että woteva mä nyt hyppään tähän enivei.
TASAN SATA. Kaukon helvetinperkeleen vaaka näytti edelleenkin 100 kiloa. Voitte varmaan vain kuvitella millaisen riemun se Kaukossa synnytti. Vaaka lensi takaisin kaapin pimeimpään nurkkaan siltä sadankilonseisomalta ja Kauko näkee taas peilistä Vesa Keskisen kyläkaupan parkkipaikalla zumbaavan lohduttoman tynnyrimäisen hahmonsa. 

Vaikka vaaka olisikin rikki, se selviää myöhemmin tänään, kun Kauko vie tämän lohduttoman hahmonsa uimahalliin, niin väkisinkin herää kysymys kuinka paljon psyykeellä on oikeasti valtaa ja voimaa oikeastaan missä tahansa asiassa, jonka haluaa suorittaa ja saavuttaa. Yhden ahdistavan masiinan takia katosi sekunnissa se hyvä fiilis, jota on rakennettu about puolentoista kuukauden verran, oli niitä tuloksia sitten fyysisesti näkyvissä tai ei. Ei voi sanoa muuta kuin, että vittu mitä paskaa. 

Kauko


Ahvenvileet pittää paistaa!

Muistatko sinäkin sen päivän kun olit juuri käynyt uimassa, valikoinut tarkkaan illan asun, vetänyt naamiot naamaan, tukkaan, kroppaan, ulko-oveen, seiniin, naapurin marsuun ja oikeastaan kaikkeen, jotta näyttäisit loisteliaalta ja tuoksuisit kutsuvalta? Ja sitten (edelleen puolivajaa) faijasi soittaa sohvannurkastaan kertoakseen että "Jonkun pittää tänään paistaa nuo ahvenvileet!" Aa, soitit minulle, mutta siis jonkun. Vai hä? "Niinno ne pittää paistaa!" Tuut, tuut, tuut..

Okka. Koska niin paljon kuin faija on jeesannut tarvittaessa, hoidan tän.
Eli freessissä almost-ready-to-see-the-Tyyppi-lookissani menen faijalle ja paistan ne puol kiloa ahvenVileitä voissa (koska öljyy vaan ei oo) ja samalla tekstailen tyypille, et viel menis tovi! Ei kauaa!
Taas tuli mieleen, miksen paista kalaa himassa hirveesti. Se homma haisee.

Himassa pikasuihkun jälkeen toteamaan, että illan asu lojuu pyykkikorissa ja fuck! Röökilakko on tosiasia kuin myös näin myöhäisiällä tulleet allergiapärskeet ja tukkoinen naama. Aamupäivällä saavutettu viehkous on about yhtä kaukana kuin emmätiä Kuu?
Lapsukaisena olin snadisti vahingonilonen siskolle ja kamuille, jotka poti kevätkoivuja, vaan nyt Karma on iskenyt takas lekalla.
Sentään aamu-uinti tuntui pitkästä aikaa niiiiin hyvältä, että ei edes tullut semmosta VAU!-oloa, vaikka satuin just Tapiolan uimahallin kattokupolin alle kelluessani hukkuneen oloisena... Eikun siis uidessani sulavasti kuin hirvi merihädässä! ..Eikun siis vedellessäni aaltoja pitkin kuin merenneito!! Aurinko iski silmää kupolista taivaallisesti ja viereisellä radalla ui itse Jeesus tai sit vahvasti sen näkönen kaveri, ja mielessäni mietin "Voi luoja, et tuntuu hyvältä tsimmailla!" Senkus polskin menemään.

Jälkihiessä meikkaus ei onnistu. Älä edes kysy. Äläkä vittu missään nimessä katso.

Vedin hameen ja tiukan paidan päälle illaksi, koska nehän hämää miehen kuin miehen (paitsi homot) ja näinollen ehkis selvisin aavistuksenomaisesta kalanhajusta ja jälkihien tuomasta poskien kiillosta kunnialla. ALL HAIL TISSIT!

Hmm. Katsottiin leffa, jossa Kiefer Sutherland (antaisin) tenttasi Jeff Bridgesiltä (antaisin), miksi ja miten Kieferin vaimo tapettiin.
Siinä J.B. ehdotti Kieferille, että saat selville VAIN JOS itse meet saman setin läpi, eli juot tämän huumaavan aineen ja sit mennään. Kiefer hieman empi, mutta kulautti kloroformit naamariin. Huonosti kävi; onneks sen uus vosu pelasti. Naiset WUHUU!
 Tyyppi tietysti kysäs, että mitä mä tekisin? Jos joku, vähän pahamaineinenkin mies, tarjoais mulle huumaavaa ainetta ja sanois, et juo tää ni lähetään seikkailulle, ni mitä tekisin? Joisinko vai en?

Mä katoin sitä niinku se ois vajaa.

Oon kuitenki syntyperänen olarilainen ja meilläpäin noita settejä kutsutaan jatkoiks.

Sen pitäis olarilaisena tietää. Pyh...


Kalaterkuin:

Eki-hauki on aina auki! Eki-siika on vanhapiika! Eki-made ei koskaan pode! ... oi, nyt meni väärin...


lauantai 26. toukokuuta 2012

Ohjeet elämään (tai ainakin viikonloppuun)


Stressitöntä viikonloppua miljoonille lukijoillemme! Ja sydämii tietenki! Ei pidä unohtaa sydämii! Ja pandan poikasia! Ja munivia pingviini-isiä. Kaikkee sitä ihanaa! Menkää ulos! Ei täällä ole mitään nähtävää! Paitsi tämä hassunhauska video!

Toivoo Kauko

perjantai 25. toukokuuta 2012

Sex and the city HAHHAH

Hei! Aattelin kirjottaa hassun blogin, kaikki ainekset on tossa ranskalaisten viivojen takana, mut nyt ei vaan kyenny. In your face, ugly people!


 Kauko veti semmoset fb-raivarit, että mun chat täris. Se käytti kaikki maholliset caps lockit, huutomerkit ja voimasanat tehostaakseen sanomaansa: "MITÄ VITTUA ME KAKS OIKEESTI HYVÄÄ NAISTA KÄYTETÄÄN PÄIVÄMME POHTIAKSEMME MIEHIÄ JA MIETTIESSÄMME KUINKA PALVELLA NIITÄ PAREMMIN?? OIKEESTI OON NIIIIN KYLLÄSTYNYT TÄHÄN PASKAAN!"
Perään syväanalyysit tyypista ja J-manista.
Pisti hiljaseks, pakko myöntää.

Olkoon tää bloggaus viimeinen Sinkkuelämää-henkinen "if men were purses"-kirjoitus, jonka jälkeen ette vaan tuu kuulemaan Ekin seksielämästä. Koska sielläpäin on tappavan tasasta!

Lasketaas vähän; mä ja Masa styylattiin joku neljä vuotta, erottiin virallisesti joskus 2007, sit sen jälkeen duunattiin  about vuos koska kuka nyt oikeesti eroo kertaheitolla. Eli oon ollut sinkkuna joku neljä-viis vuotta. Vaik khamoon, onhan täs ollu kaikennäkösiä epeleitä, mut Mr. Right piileskelee jossain merten takana eli olen vanhapiika.

Systeri täytti rapeahkot 30. Oh dear. Mä tuun perässä, mut semmosta etanavauhtia, et ei mua kande venaa.
Mitä ihmettä?? Miehistä piti puhua! Juu! Olen expertti näissä asioissa; joskus jopa hajotan avioliiton.
Mutta joo, piti kysymäni, onks sitä silloin tosi liian pahasti sinkkuuntunut ja epätoivoinen, kun parasta, mitä mies tekee hyväkseni on aamuneljän soitto, vonkaus luokseen ja minähän menen? Vai pitäiskö vaatia parempaa? Ai miten?

Ja eihän mua oo tässä kohdeltu huonosti. Ei. Liian usein näissä tilanteissa ystävät antaa tukea tyyliin: "OMG mikä sika. Tapetaan se." Ja sit eletäänkin lynkkausfiiliksellä seuraavat kolme vuotta koska miehet. MIEHET. Ja se on epäreilua.
Itseasiassa nyt kaikki on paskaa. Mä oon lopettanut röökinpolton, menkat alkaa hetkenä minä hyvänsä ja oikeestaan ihan kaikki voi haistaa paskan! VETÄKÄÄ KÄTEENNE

Mä kyllä menin hyvillä mielin, oli superpäivä etc, mut oikeesti? Totako tässä nyt vittu pitäis kattella? Itehän mä se idiootti oon, ja onneks jos jotain tässä maailmassa voi muuttaa, niin on se oma ittensä.


lauantai 19. toukokuuta 2012

Hän on täällä tänään

Naapuri on ollut hiljaa, joten mullahan on ollut kaikki maailman aika miettiä kuinka eniten vituttaa kaikki.

Aivan erityisesti mulla nousee karvat pystyyn ihmisistä, jotka juttelee muka ystävällisesti ja asiallisesti, mutta piilottavat jokaiseen lauseeseen jonkun piikin tai vittuilun. Yleensä nämä henkilöt tuppaavat olemaan naisia. 

Tapasin taas tuossa eräänäkin päivänä baarissa tällaisen naisen. Ajattelin, etten anna itseni provosoitua, koska samassa porukassa istutaan, yleensähän ne istuu aina samassa porukassa tai vähintäänkin tulee siihen. Ah, yleensähän ne ovat jo paikan päällä, kun itse tulee ovesta sisään. No, tässä kyseisessä tilanteessa tämä äidillinen hahmo ilmaisi juttuni ja mielenkiinnonkohteitteni olevan vähintäänkin juntteja ja minun stressaavan liikaa, kun voitaisiin vain olla ja juoda kaljaa. Vähän niinku miks sä oot tollanen? Ole erilainen, ole sellainen kuin minä haluan. Otin sellaisen humaanin linjan loppuillaksi, että olin kiinnostunut siitä ja sen elämästä ja kyselin mikä sai sut tekemään näin ja lähtemään sieltä tai menemään tonne, ja kah! sen tarina oli oikeasti mielenkiintoinen. Se oli karu, mutta elämänmakuinen ja tämä nainen kertoi sen mielellään. Tarinan jälkeen oli ihan eri fiilis koko tyypistä, että tajus miksi sillä on se kuori ja miksi se ehkä vaikutti alkuun vähän sellaselta... ämmältä?

Sitten on toki muitakin esimerkkejä. Kun pariuduin tuossa taannoin hetkeksi, sain kuulla naisilta (erityisesti miehen puoleisilta ystäviltä) kuinka sovimme yhteen ja kuinka on ihanaa ja ei kai teistä tuu sitten sellainen sohvaperunapariskunta ja et kai sä oo vaan sellanen ämmä, joka ei anna J-manin mennä mihinkään tai tehdä mitään ja tuhoat järjestelmällisesti (no ei ehkä noita sanoja käytetty ihan, hihi) kaikki hänen naispuoliset ystävyyssuhteensa. Kaikki tämä samaan hengenvetoon ja lauseeseen. 
Voe tokkiinsa, just olen sellanen ämmä, että kipitäs nyt vittuun siitä ennenku tulee tattiin. 

Tollaisista naisista mulla on niin paljon henkilökohtaista kokemusta, että varon hautaan asti muuttumasta sellaiseksi. On olemassa parikin naista joiden toimintaan en ole julkisesti ottanut sen suuremmin kantaa, vaikka ne ovat järjestelmällisesti ajaneet mut ulos miehensä ystävistä ja koko projektin takana on niin valtava ja järjestelmällinen suunnitelma, että vain nainen on kykenevä sellaiseen. Kyllä nainen naisen tuntee, ihan järjetöntä esittää viatonta jonkun kuukausia tai vuosia kestäneen projektin ohella. Kaikkihan menee suunnitelmien mukaan. Vai meneekö? 

Mulla on paljon miespuolisia kavereita ja joillain niistä on miehestään tosi tarkkoja tyttöystäviä, jotka kokee ystävyyden niiden miehen kanssa uhkaksi asti. Mitä siinä pelätään? Että nyt mies pettää mua ton Kaukon kanssa.. tai ne jakaa jonkun kokemuksen tai keskustelun, joka vaan meidän kahden pitäis jakaa? En mä tiedä. Mä en tiedä, mutta voin lohduttaa teitä kaikkia mimmejä sillä, että jos te pelkäätte eniten sitä, että panen teidän miehiä niin älkää ny viittikö, koska fakta on, että mä panin jo. Varmaan puolet mun ystävyyssuhteista miesten kanssa on alkanut juurikin noin ja siihen varmaan on syynsä, että ne ovat käytän mieluummin sanaa kasvaneet kuin laskeutuneet  ystävyydeksi. Ne joita en ole pannut niin eiköhän siihenkin ole syynsä esim. siinä, että sun miehes vaan ei ole kovin pantava tyyppi. 

Suurin osa näistä miehistä ja naisista on aidosti hyviä tyyppejä, joiden kanssa ensisijaisesti on ihana olla ystävä, koska ystävyys ei pidä sisällään niitä helvetin kiemuroita, joita seurustelu tuo tullessaan. Mulla on niin hyviä miespuolisia kavereita, etten kuuna päivänä vaihtais paikkaa niiden tyttöystävien kanssa, koska silloin mä en sais niistä irti sitä mitä nyt saan. Silloin ne ois vaan kahvia keittäviä, kaupassa käyviä, liian kauan baarissa istuvia kusipäitä ja kissansilittäjiä, jotka ei ymmärrä eikä ees haluu ymmärtää. Nyt mä istun niiden kanssa siellä baarissa eikä mun tarvitse miettiä, onko se muistanut ostaa vessapaperia. Mun ei tarvitse olla paikalla näkemässä niiden luonteen koko kirjoa, koska uskokaa tai älkää, parisuhteessa sekin skaala tulee nähtyä ja sitten löytääkin itsensä tilanteesta, että voi vittu enhän mä voi olla tällainen narttu. 

Loppuun vielä sanottakoon, että ne naiset, jotka ovat mut livenä nähneet voivat varmaan olla yhtä mieltä siitä, että mä olisin tällä ulkokuorella uhka oikeastaan yhtään kenellekään. Ymmärtäisin, jos näyttäisin vaikka Sharon Stonelta tai Jessica Albalta tai mitänoitnyton, mut niinku Bitch Please? 



Kauko

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Munaa ja poliiseja, maustettuna naapurirakkaudella

Tiedättekö, kun pitkän päivän jälkeen sitä haluaisi vaan pistää perssilmän kallelleen ja tuijotella jotain legendaarisia sarjoja, kuten tässä tapauksessa vanhaa lemppariani Aliasta, sohvalla maaten ja silloin tällöin muutaman ninjaliikkeen tehden. Olla vaan ja unelmoida elämästä vakoojana tai ehkä jopa kaksoisagenttina, jos hyvin käy. Valmistaa ehkäpä herkkumunakkaan siinä sivussa ja siirtyä takaisin sohvalle retkottamaan kaikessa siinä kauneudessaan, jonka luoja on suonut.. 

..Niin eikö se perkele ala naapurissa taas pääsiäisnoita huutamaan sitä - ilmojen lämmetessä jo lähes jokailtaista - manaustaan. Se ääni uppoaa mulla johonkin sellaisiin reseptoreihin aivoissa, että ilta on välittömästi pilalla. Kuuntelenko mä tätä joka ilta koko kesän? Siihen asti, että siellä joku kuolee? Siihen asti, että minä kuolen, kun ne keksiikin heittää ikkunasta jotain jo alas tullutta suurehkoa teräskattilaa suurempaa? Mutta jumaliste se ääni, se on niin ärsyttävä, että vaikka yrittäisin keksiä tähän vertauskuvaa niin en keksi. Se on sellainen rätisevä, nariseva juoppoämmän nasaali, joka huutaa siellä vuoronperään mm. seuraavaa: 

  • Vittu mä tapan sut
  • Sinä oot lyöny mua viis kertaa tänään päähän
  • Haluatko puukosta saatana
  • Mikä päivä tänään on?
  • Mikä päivä tänään on?!
  • MIKÄ PÄIVÄ TÄNÄÄN ON?
  • MIKÄ PÄIVÄ TÄNÄÄN ON?!
  • TÄNÄÄN ON KESKIVIIKKO VITTU! 
  • VITTU TÄNÄÄN ON KESKIVIIKKO! 
  • Mee vittuun mun kämpästä
  • Tää on mun kämppä mee vittuun täältä
  • Auta mua
  • Auta mua
  • Auta mua saatana
  • Mä en voi ehkä tänään tappaa sua, mutta heti huomenna voin
ja niin edelleen. Tätä monologia rytmittää yleensä kivasti hajoavien tavaroiden ja astioiden äänet ja miehen synkkä ja monotoninen vittuperkevittuperkelevittuperkelevittuperkele, joka kertoo jo aika pitkälle juodusta puhekyvystä.

Kuunneltuani tätä yhden munakkaan ja puolentoista jakson verran agenttiseikkailuani, soitin poliisit. Pähkäilin pitkään, että pitäiskö, kun ei siellä ennenkään mitään, mutta soitettuani hätäkeskuksen sedälle, joka kuuli puhelimen kautta osan tuosta samasta monologista, totesi se aika pian, että meehän sinne kadulle oottelemaan. Äijä napattiin melkein heti rapun edestä autoon ja loput menivät jututtamaan tätä pääsiäisen ilosanomaa. Nyt on hiljaista. Nyt on sitten aikaa eläytyä sankaritarinoihin, kun on itsekin sellaiseen ottanut osaa. EIKU WAIT.. Eihän ole aikaa, koska nyt pitää mennä suihkuun ja nukkumaan, jotta jaksaa olla iloinen ja pirteä taideihminen huomenna töissä. 

Vuodet lähiössä ja sen baareissa ovat ihan aidosti oikeasti hämärtäneet aika tavalla mun käsitystä siitä, milloin on okei soittaa skoudet vai pitäiskö vaan odottaa, että noi järjen riemuvoitot soittais ne itse itselleen. Baareissa, kun tuppaa olemaan se periaate, että kyttiä ei soiteta. Tämä korostuu erityisesti lähiöissä, joissa kukaan ei kuule, ei näe eikä sano mitään. Itsekin allekirjoitan sen periaatteessa, että jokainen pitäköön huolta itsestään, mutta sitä mä jumalauta en sulata, että sen kerran, kun mä teen täydellisen munakkaan niin joku jumalan unohtama alkoholistiraunio pilaa mun ruokatunnin. Toisaalta humaani minussa ei vaan voi tsekkaa läpi, että onks tää se riita, kun ne tappaa toisensa. Mä en ota silminnäkijäkontolleni jotain vitun juopposurmaa, jos voin samaan aikaan toisaalla olla kotisohvallani kaksoisagentti. 

Tässäpä vielä sen übermunakkaan ohje, koska humaani minussa haluaa jakaa sen teidän kaikkien kunnon kansalaisten kanssa: 

ÜBERMUNAKAS a la KAUKO

2-3 munaa (ite laitoin kolme, koska protskuu ja nälkä)
loraus maitoa (alle puol desiä nyt ehkä kuitenkin)
mustapippuria (kaks hesen pussia, jos unohdat ostaa kaupasta.. niin kuin aina)
cayennepippuria (semisti liikaa)
jeeraa eli juustokuminaa (ei voi olla liikaa, mut ei tarvii ruokalusikalla vääntää tän kokosis aterioissa)

paa paistinpannu lämpiämään ja siihen voita ja vähän öljyä
sotke nuo aiemmin luetellut ainesosat haarukalla kulhossa.
kaada seos pannulle, joka on kuuma. 
vähentele pikkuhiljaa kuumuutta ja kun seos on puoliks hyytynyt lisää sen päälle allaolevat ainesosat, jotka olet sillä aikaa kivasti pilkkonut niin, että ne ovat ikäänkuin toisella pallonpuoliskolla.


fetaa (arla apetina classic tai 8% pahvilaatikost on parhaat)
oliiveja (espanjalaisia, kivettömiä)
kirsikkatomaatteja (tai jotain muita minitomaatteja)

kun seos on sillai miltei hyytynyt, käännä se tyhjä puoli sille toiselle kanneksi ja anna olla siinä hetki pieni vielä. kaada sillä aikaa itelles lasi maitoa ja aseta ninja/agentti/supersankari-ohjelma sellaiseen tilaan, ettei tarvitse painaa kuin playta. sitten siirrät sen varovasti lautaselle kallistamalla pannua - huom! ÄLÄ YRITÄ NOSTAA LASTALLA! ja syö! 

Jaahas, täytyy vissiin hakea lapset tarhasta. 

Kauko




maanantai 14. toukokuuta 2012

Moi mä oon Eki, veikeä vesimies ja palvottu tyylinikkari!

Parahimmat stalkkerit siellä kotisohvilla, ikkunani takana, sänkyni alla, kirjoituspöydän ääressä ja vankilan näyttöpäätteellä.
Nyt jos hetkeksi laskette ne vimmatusti eri aikakausilehdistä kirjaimia leikkaavat sakset kumihanskoihin verhotuista käsistänne ja hetkeksi keskeytätte palvovan "Kauko&Eki, kuulutte minulle. Minulle. Minulle."-mantranne, niin kerronpas teille vuorostani normiudesta.



Sahatessani jäistä, parin kilon pakastekanapakettia keittiössäni isältä saadulla teflon-pinnotteisella sahalla (kyllä, juuri semmoisella raksoilla käytetyllä), tajusin, että ala- ja yläasteella valitut veistontunnit eivät menneet hukkaan vaikkakin yläasteen osalta puolet tunneista olin kiireinen jossain muualla tärkeissä tehtävissäni. Myymälävarkaissa, tupakanpoltossa tai nukkumassa kotona.
JumaLAUTA mikä gangsteri! Tsaijjai..

Sahasin ammattilaisen ottein!
Sahasin kuin itseoppinut ammattimies. Siis sellainen yksikätinen ja sormensa sahausonnettomuudessa menettänyt sokea kyklooppi-ammattilainen, joka aloittaa päivänsä reippahalla Kossu-kulauksella ja elämänhalunsa menettämisellä.

Syödessäni sitten pelkkää jauhonmakuista tomaattikeittoa ilman kanaa päätin näyttää tissini sille, joka tulee ja sahaa kanani päreiksi. (Omh, miks toi kuulosti vertauskuvalta yhdynnälle? Omfg.)

Ajattelin myös  kirjoittaa to do-listan hoidettavista asioista,.
Sitä ennen päätin varuiksi tutkia Maya-horoskooppini ja pelata BubbleShooteria.
Ja kuunnella musiikkia.
Ja järjestää kynsilakkani.
You know, kaikkea tuikitarpeellista.
Vilpakan alkukesän tuoman, noh, vilpakkuuden vuoksi katsoin villasukkien viimeistelevän jo valmiiksi upean kotiasuni. En löytänyt yhtään paria villasukkia, löysin kuitenkin lapaset.
Osaatteko kuvitellakaan tätä muodin riemuvoittoa, jonka saavutin pelkillä urheilushortseilla, reikäisellä Sundsbergia mainostavalla paidalla ja lapasilla jaloissa? Tämä on uskomatonta silmänruokaa.
Mon Dieu! Tuostapa sainkin idean: koska Kauniit&Rohkeat-huippudraama ei vittu kuole KOSKAAN niin aion hakea Forresterin muotitalon palkkalistoille!
To do-listani odottakoon; nyt on uusi elämä kyseessä!

Ah, pikavisiitti puoliramman isäni luokse venahti muutamaksi tunniksi. Hyvähän sohvapotilaan on sieltä sohvakuopastaan huudella: "Jääkaappi pittäis pestä! Pittää imuroijja! Kaupassa pittää käyvvä!"  Miten sitä voi sairaalle ihmiselle sanoa, että iskä-rakas, myös Maya-horoskooppini pittää tutkia!?
Joku on selvästi kirjoittanut to do-listansa juurikin tällaista onnettomuutta silmälläpitäen, just sayin'..
Enkä ole hirviö; Mayojen mukaan olen lempeä kuin Äiti Maa! Mistä tulikin mieleeni...

..Vietin laatuaikaa 6vee kummipoikani kanssa. Vai onkohan se vasta 5...? Vai 7.. Äh, en voi muistaa ku noita kummilapsia on niin paljon! KOLME! ....vai oliko niitä enemmän..?
Olen kuitenkin mielestäni ansainnut Vuoden Kummitäti-palkinnon viedessäni tuon kelmin lenkille koiran kanssa.
Jäbä talutti kuin Cesar Milan ja pulpatti koko matkan. Osa jutuista oli jopa... fiksuja..! Tässäpä muutama:



  
-"Jos sä kerran pelkäät käärmeitä niin sun kannattais olla tekemisissä niiden kanssa. Mee vaikka Korkeasaareen katsomaan niitä. Tai Australiaan. Sit pelko loppuu. Kaloista kannattaa pelätä vain piraijjoja"
-"Mä tiedän aika vähän mutta arvailen asioita."
-"Nyt kyllä jatketaan tätä kävelyä niin kauan että toi koira sylkee nuo syömänsä ruohot ulos. Sit sun ei tarvitse siivota niitä kotona."

Kiitti vinkeistä, äijä!

Kävellessäni siltä nopealta visiitiltä kotiin sahan törröttäessä laukustani mietin joutuisinko pidätetyksi tai SUPO:n mustalle listalle jos kävelisin ala-asteen pihan läpi lasten leikkiessä siellä. Olisinko nykyaikainen riski?
En uskaltanut ottaa selvää (vaikkakin poliisit ovat IKUISESTI tervetulleita elämääni wink wink).
Näinpä kävelimme hyvin ulkoilleen koiran kera muita polkuja.

Kotona hogasin, että koira on mun paras musta kaveri, pimennysverho toisiks paras.
Poissa on pöly ja paskaiset ikkunat. Hurraa!

Kävin myös kuuntelemassa kaverin näyttötyökonserttia. Toki menin naisellisesti myöhässä ja kuulin kolme biisiä, mutta jo niiden laatu vakuutti! Oli mahtavaa kuunnella oikeeta osaamista, helvetin mageeta ääntä ja tsekata lämpimän hyvä tunnelma. Kunhan löytyy klippiä niin täältä sen löydätte!

Oikein buustas omaakin inspiraatiota ja nyt-jos-edes-pääsis-siihen-koelauluun (peukut pystyyn!), niin jumalauta sinne menisin laulamaan niinku se saakelin okalintu laulaa legendan mukaan kuollessaan löytämällä okaisen puun ja lävistämällä sydämensä tuon julman puun pisimpään ja terävimpään piikkiin!
Eli AAAAIII SAAAATTANA!!!!

No ei, vaan kauniisti.


Olikohan tässä nyt mun normipäivä selostettuna? Oliko muuta?

Ah. Kiitos isosiskoni, joka annoit mukaani oman tokan luokan kuvan.
Olin jo tuolloin tyylitaituri. Vai mitä sanottu New Kids On The Block-svetarista ja neon-värisestä hiuspannasta. Housujahan tuossa ei näy (olikohan niitä lain jalassani? olin jo tuolloin persoonallinen.), mikä on tavallaan helpotus, koska trumpettihousut.

'nuff said.


Eki aka Fashion Guru, bitches!





May the Force be with you, Kauko Skywalker

Saatuani tänään mafiavivahteisen 'toiveen' blogata hieman enemmän. Totesin vuodesohvani olevan sen verran pieni, etten millään voi jakaa sitä minkään hevosen ruuminosan kanssa, joten katsoin helpoimmaksi kirjoittaa tänne nyt pari sanaa fantastisesta elämästäni.

HUH.


HUH.


Riittäiskö?

EI? Miten niin ei?


Tänä maanantaina löysin kotoa kepin. Sittenpä kepittelin siinä jokusen liikkeen tähän tyyliin. En vahingoittanut kuin korkeintaan sieluani. Tuossa se voimanvaljastusväline nyt makaa samalla vuodesohvalla kuin se hevonen makaisi, jos en tätä kaikkea teidän kanssanne nyt jakaisi.

Maanantait ovat muutenkin saaneet aika kivan vivahteen näinä päivinä, koska uuden duunin myötä jokainen maanantai on vapaapäivä. On aikaa puuhastella ja kiroilla alkavaa viikkoa. On aikaa päivitellä ikäänsä, maailmanloppua, naapureita (niistä lisää kohta), ulkonäköään, elämän keskinkertaisuutta, kaatuneita haaveitaan. Ennen kaikkea on aikaa miettiä asioita. Tänään olen mm. miettinyt onko samalla sukunimellä tekemistä avioseksin vähenemisen kanssa? Kun ihmiset menevät naimisiin ja ottavat saman sukunimen niin niistähän tulee perhettä. Länsimaisen (ja käsittääkseni aika pitkälti universaalimmallakin tasolla) kulttuurin mukaanhan perheen kesken ei paneskella. Se on sukurutsausta tai insestiä tai jotain muuta yhtä pervoa. Miksi iskä ja äiti saavat paneskella, mutta sisarukset eivät? Biologit, psykologit ja kaikki geenitutkijat hiljaa! Puhun vain nimistä! TÄMÄ ON AJATUSLEIKKI.

Tänä maanantaina - kepittelyn ja kelailun ohella - olen myös harrastanut naapurikyttäystä. Perus, ajattelette, mutta kerronpas teille mikä toi siihen tänään ihan uuden lisämausteen; Ilmoituksen tekeminen. Niin! Minä tein naapurista ilmoituksen Seppo Taalasmaalle aka talkkarille, koska vitutti. Nyt kuukauden päivät siellä on joku juoppoämmä rääkynyt ihan randomeihin kellonaikoihin ja aina se on päätynyt siihen, että jotain kamaa lentää ikkunasta pihalle. Nyt se on menny jo ihan skifiks, että siitä on tullu tapa ja pihalle lentää roskiksista ja ruoanjämistä aina helvetin isoihin kattiloihin asti kaikennäköistä - huudon kanssa tai ilman. Jos olisin vielä sellainen pesäpallotoivo kuin kakskyt vuotta sitten niin linkoisin ne sen romut avonaisesta ikkunasta takas siihen kämppään, mutta emmä helvetti uskalla teräskattilaa ruveta viskelee kolmanteen kerrokseen tällä olkapäällä ja sihdillä. Jumaliste, että tekis mieli antaa kunnolla kasettiin, mutta enhän mä edes tiedä missä ovessa se asuu tai miltä se näyttää, kun ei sitä tossa pihallakaan näy, kun penkistä ei nouse edes oma perse sen vertaa, että veis roskat.

Seuraavien vapaapäivien toimintasuunnitelma on treenata heittokättä (sillä houkutellaan naapuri pihalle) ja videolla näkyvää keppitaistelua (sillä opetetaan naapuria viemään roskat ja laittamaan likaiset kattilat tiskialtaaseen).


kiivain kevätterveisin,
Don Kauko

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kuumehuurut lopppppuuu... Tsempatkaa mua... Aaah..

The awkward feeling when you tiiät mihin pystyt, voisit periaatteessa muutamalla puhelinsoitolla ja kyläilyllä kääntää elämäs suunnan oikeeks, saada maailman pikkasen paremmaks ja muuta shittiä? Mut kuitenkin valitset maata omassa paskassa, potea morkkista ja olla toimimatta.
Kauko lupas tänään sanella mun hakemuksen musikaaliin, koska hakemuksissa pitää aina hehkuttaa itteään ja sit iskee se perus "No mut ehän mie oo niin erikoinen"-boogie päälle vaikka on just niin erikoinen, että maailma on koko ajan "Oh no she didn't!"-käsiasennossa. Ja sit pitäis miettiä koko tyyppi-juttua ja sitä, miks on niin urpo ettei oikeesti lähemmäs kolmekymppisenä tiedä mitä haluaa.
 Eli tsekkaillaas hieman: Mulla on semmoset taustajoukot, et Whitney Houston eläis jos sillä ois ollu puolet tästä.
Mä en käytä niitä hyväkseni, koska jossain draamahakuisuudessani haluan olla ystävätön surkimus.
Ja sit, ehkei tää on mun aika.

Jos mä oisin mun frendi oisin jo lyöny mua turpaan. Ihan vaan opetusmielessä!

Tänään yks frendi tokas fb-chatissa, et onpas kiva ku oot olemassa. "Sun juttuja on aina ihana lukea, päivänpiristys." Varuiks menin hieman vaikeeks vaik oikeesti olin otettu. NOLO.

Mut häh, olikohan mulla joku pointti tässä? Pitiks mun jakaa teille se info, että oikeesti satsasin tyypille laitettuun tekstiviestiin ja sain takas tyydyttävän vastauksen, jota nyt pohdin?
Vai se, et nyt on faija kotiutunut sairaalasta siihen mallin, että EHKÄ VIIMEINKIN SE TAJUAA OTTAA IISISTI, koska kukaan meistä ei elä ikuisesti?
Vai se, kuinka liikuttavaa on olla yhteyksissä noiden sisarusten kanssa koska näköjään oon mummo ja pittäähän sitä ny vähän hempeillä. Niin.

Se on tää vitun kuumeflunssa ja ikä koska oon jopa omasta mielestäni nolo. NOLO.

-noloEki4eva


Kauko is back!

HOLA!

Guess who's back?
Jep. Minähän se vain, pikkupukki.

Jos onnistuin avauksellani viemään teidät pitkin tätä kuuluisaa Memory Lanea aina kesäisestä autosta, jossa stereot maksaa enemmän kuin auto itse ja eniten selvä on ratissa valloittavaan satujen maailmaan, jossa sillan alla asuu aina peikko spurgun sijaan niin odottaakapas mitä tuleman pitää. Tai noh, ei nyt ehkä kannata hengitystä pidättää vaaratilanteiden välttämiseks.

Euroopan miljoonakaupunkeja, ensi-iltakutsuja, työtarjouksia taiteen parissa - niistä on Kaukon elämä tehty eli en mitenkään ehdi tai oikeastaan edes halua laskeutua tänne rahvaan pariin kirjoittamaan teille jotain rahvaanomaista tekstiä, johon te voitte rahvaanomaisissa pienissä elämissänne heikkoina hetkinä samaistua. Ai niin, rahvaat, eihän teillä ole aikaa, koska Jääkiekon MM-kisat. My bad.

Ah, sain juuri puhelun editorilta, että äänensävyä pitäisi vähän muuttaa eikä lukijoita muutenkaan voi kohdella tällä tavoin - alistaen, nöyryyttäen.. you name it, i like it.

Rakkaat lukijat!

Viikko Madridissa, tuossa keskieuroopan suurkaupungissa, joka myös Espanjan pääkaupunkina tunnetaan oli antoisa. Kiersimme nähtävyyksiä ja kävimme jalkapallo-ottelussa. Yksi sadasta puhuu tai viitsii puhua englantia. Säät olivat vaihtelevat. Otin paljon kuvia. Laitan niitä tänne vaikka erillisessä julkaisussa. Toivottavasti Teillä on ollut kaikilla mukava vappu.

No mut jotenkin noin se meni.

Aloitinpas uudet hommat tossa tiistaina - järkyttävässä flunssassa, jonka joko Eki tartutti puhelimitse (Niin, puhelimitse, koska emme ole nähneet kahteen viikkoon ja antamansa gerberakin kuoli eilen aamulla samaan aikaan kuin ystävyytemmekin hänen valittuaan rahvaanomaisen työvuoron rahvaanomaisesta baarista rahvaanomaisten jääkiekkokisojen ajaksi sen sijaan että olisi lähtenyt kanssani ensi-illan punaiselle matolle miljoonien paparazzien kuvattavaksi. Tyyppiähän se ei voi perua! Ei tietenkään voi! Se haluaa rahvaanomaisesti pitää perjantain kaverivapaana, että pääsis leikkimään vaimoa, joka ajetaan ulos yöhön. This is why mä hyppäisin sinne hautaan takomaan kasettiin, joten kantsii olla lauantaina kuolematta.) tai sitten sain sen pizzalähetti J-manilta, joka toi happy ending-pizzaa väsyneelle matkalaiselle viikonloppuna. Tiedän vain, että minussa ja kuolaavassa bernhardilaisessa on tämän viikon ajan ollut huomattavissa määrin samaa näköä, olkoonkin, että minun 'kuolani' erittyy kahdesta reiästä ja suun yläpuolelta. No mutta, uusi duuni on mainio ja siellä on mukavaa väkeä, jotka perehdyttävät huolella. Inhoan, jos ei perehdytetä kunnolla ja sit suhtaudutaan passiivisaggressiivisesti, kun ei osata hommia. Ei tarvihe toistaseks tuosta asiasta skitsoilla.

Ah, koska olen niin kaikkivoipainen ja ainutlaatuinen ihmislapsi niin varmaan mietitte toisinaan iltaisin nukkumaan mennessä, että miten se voi ollakin noin ja mistä se on sen perinyt? Pitkän linjan taitelijasuvultani tietenkin. Enää ei tarvitse miettiä, mutta jos haluatte, voitte tilata äitini esikoisteoksen tästä linkistä. Maksaa kympin ja on koko rahan arvoinen. Sopii vauvasta vaariin kaikille. Kuvituksesta vastaa Noora joku. Damn. En muista, mutta se ei käsittääkseni ole meille sukua, vaikka piirtääkin niin hyvin, että melkein voisi olla. Tilatkaa tai tulee kasettiin.

Rakkaat lukijat, on aika lopetella. On aika pumpata täydellinen vartalonsa ja universaalia viisautta täynnä oleva päänsä täyteen lääkkeitä ja siivota äitienpäivän kunniaksi. Olkoon se minun lahjani, ettei kerran vuodessa tarvihe valittaa sotkusta.
Noh, kunhan saan ton matkalaukun edes purettua loppuun asti huomiseen mennessä niin seivaan jo puolet.
Doupeimmat jumala seivaa.

rakkaudella,
JumÄH
Kauko


keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Keskiviikon teinidilemmat!

Juttelin tossa just Kaukon kaa puhelimessa. Nää viimeset päiväthän on ollu ihan skifejä; faija on sairaalassa, Kauko et Eki on flunssassa, musikaaliin pitäis hakea ja tyyppi on poissa.

Kauko ei diggaa mun tyyppi-tapailuista. Sen mukaan meistä ei koskaan tuu mitään, mulla on joku oidipaalinen kompleksi ja joku päivä itsekin havahdun tän jutun huonouteen. Kurja myöntää, mut oikeessahan se on.
Äsken puhelimessa Kake selosti, kuinka se meinaa tulla skifeilee mun hautajaisiin, koska jos kuolen lauantaina ja oon ehkä saanut vongattua perjantaina, ni siinäs sit mun perhe kippaa hiekkaa sen selkään kun se hyppää maahan lasketun arkun päälle kiljuen: "SUN OIS PITÄNY OLLA AARTEEN KAA!! URPO!"

Mutta kun mä tykkään tyypistä. Sillai aidosti. Ja just sillä asenteella, ettei tarvi olla virallisesti seurustelusuhteessa viihtyäkseen. Aarteen kanssa jos yhtäkkiä alettaiskin olemaan, niin varmasti oltais koko loppuelämä. Mut oliskohan siihen valmis..? En varmastikaan.

Muutenki tässä on joutunu kelailemaan diippejä shittejä; sisarusten kanssa en ees muista koska ois joutunu puhumaan noin paljon, veli saanee esikoisensa puolisonsa kanssa any moment now ja sit ite makaa Ibuxin-huuruissa himassa ja miettii, millanen on tarttuva hakemus Helsingin Kaupunginteatterin musikaaliin. Kauheen diippii.

Jotenkin mä toivoisin, että vuosien päästä lukisin just näitä bloggailuja, hymyilisin hellästi ja tokaisisin harmaatukkasena, et "Olenpas mä ollut neuroottinen nuori."




-Deep Shit Eki

tiistai 8. toukokuuta 2012

Iskä ja äiti

EI SAA SÄIKÄYTTÄÄ!!

Mutsi soitti tänään aloittaen puhelun: "Kalle (meiän faija) soitti tänään ja kuulosti oudolta. Se on nyt Jorvissa. Se pyys kertomaan teille kaikille"
Ton puolen minuutin puhelun aikana mulla käänty maha, tärkeysjärjestys ja päivän aikataulu. Yhtäkkiä se oma flunssa ei ookaan maailman pahoin asia; samaan aikaan toisaalla joku on pulassa.
 Puhuttiin sisarusten kanssa puhelimitse siitä, kuinka faija tekee liikaa, viis veisaa turvallisuudesta ja hoitaa viikon saikut yhden päivän levolla. URPO!! Ja faktahan on, et joku päivä toi mutsin soitto onkin lopullinen. Sen tajuaminen pisti melko hiljaseks. Tässä koko maailmassa ja sen tarjonnassa on niin paljon paskaa, että niistä hyvistä asioista haluaa ja ihan vähän väkisin pitää kiinni.

Mä en oo ikinä oo kelannu elämää ilman faijaa. Niin väärille tavoille opetettu paskiainen ku se on ollu, niin epäreilu kusipää ja sit se kans huus aina, mut silti. Siinä on ihminen ja AINOA ihminen, josta voin sanoa, että se on muuttunut eikä se palaa vanhoihin tapoihinsa. Oikeesti ainoo.

Aika monelta on faija kuollu. Ihan läheisiltäkin. Mä tuen ja ymmärrän niitä, mutten kuitenkaan ,koska tässä maailmassa on muutama pakko-tykättävä-juttu ja yks niistä on vanhemmat. Eikä mun omat kuole koskaan! Ainakaan mun mielestä.
Meiän äitikin on hassu juttu; se jeesaa, joutuu vittumaisiin tilanteisiin, on aina se eka henkilö, jolle kerrotaan hyvät/pahat/yllättävät/toimintaa vaativat asiat ja jotenki se aina haldaa ne. Ihan sama onko lapsenlapsi sairastunut, oma lapsi ranteet auki tai ex-aviomies korsetti tohjona, ni aina jostain ilmestyy äiti autolla paikalle, valmiina ajamaan vaikka Pihtiputaalle ja taskussa rahaa röökiin. Leijonaemo. Soturi. Linda Hamilton Terminator kakkosessa. Hyvä mude!

Mun ei ollu tarkotus hempeillä suvusta vaan apdeittaa teitä musta ja tyypistä! UUH! Ihmissuhdedraamaa?! ERO?! Suhteen virallistaminen??!! OVATKO HE JO KIHLOISSA, INSINÖÖRI JA TYÖTÖN?!!? Lapsi?! KERTOKAA JOTAIN!½!!!!!!111!!!11362I976YTGFVJH!!

Nope, meillä oli vitun kivaa.





terveeesin eki

lauantai 5. toukokuuta 2012

Hei! Tässäpä Ekin aatoksia bout viikon takaa! Luonnos, luonnollisesti.. Voimme vain pohtia kuinka tämä angstistoori olisi päättynyt!?

 I need your clothes, your boots and your motorcycle.

Eki Natsiryhtiliikkeestä MOI!

Oops, on vierähtänyt jumppatunti jos uimakertakin viimeisestä! ANTAKAA ANTEEKSI! Mun 28 vuoden aikana huonolla ruokavaliolla ja liikkumattomuudella kasvatettu kroppani on vielä jonkinasteisessa shokkitilassa kaikesta tästä mitä tämä nyt on.. Urheilusta. Niin. Näinollen aivoni ovat pystyneet vain keskittymään jumppatuntien muuttuneisiin aikatauluihin ja uimahalliajoituksiin.
Jälkimmäisellä tietenkin tarkoitan sitä, että on vainuttava milloin on hyvä aika mennä pulikoimaan.
Hyvällä ajalla tarkoitan tietenkin sitä, ettei halli ole puolillaan huutavia, innokkaita, ihan-melkein-uimataitoisia tokaluokkalaisia, jotka harjoittelevat POMMI-hyppyjään letkassa ja pilaavat -niinkuin lapsilla yleensä on tapana- ihan kaiken. Myöskin on hyvä sniikata ennen virastoista vapautuvia tanttoja, jotka työpäivän päätteeksi vesijuoksevat tukat kuivina kolmen parhaan ystävättären kanssa semmosena turhantärkeänä rintamana.
Mun ihannemaailmassa uimahallissa ei olis muita kuin minä. Ja ehkä pari paidatonta hengenpelastajaa. Varuiks vois olla myös pari poliisia ja/tai palomiestä, turvamaassa you know. Ja röökipaikka siellä altaan päässä.
Aerobikkaamassakin on käyty siihen malliin, että olen antanut itselleni toukokuun loppuun aikaa näyttää ja kuulostaa Arnold Swchrzckzeneggkkggeriltä nuoruusvuosinaan.
Kuva- ja äänimatskuu kehiin sit vaan!


Hassun uuden ilmiön olen huomannut: vapaa-aika pelottaa.
Joka päivälle on pakko kehittää tekemistä, jouten ei uskalla olla. Ja tsädäm: onneks voi aina harrastaa liikuntaa. Tai hamstrata työvuoroja, käydä tyypin luona ruokatreffeillä, puhua Kaukon kanssa maratonpuheluita aiheesta :"Ei ne miehet vaan tajuu. Vittu mitä paskaa!" Koska khamoon, eihän ne tajuu.
Riskinähän näissä aktiviteeteissa on, että yks kaunis päivä selkä kosahtaa kesken body pumpin, Kaukon kanssa riitannutaan ja bändimme hajoaa sisäisiin ristiriitoihin tai tyyppi vaan haihtuu Ekin elosta. Who knows. Päivä kerrallaan silti.

Oikeastaan koska kello on nyt 3 aamuyöllä ja mua väsyttää, niin jätän tän kesken ja jatkan huomenna. Ja jos totta puhutaan, nyt vituttaa. Ja harmikseni on todettava, että vitutus ei oo sitä avautumistarvetta vaan semmosta pakkomielteistä röökinkiskomista ja vihasten biisien kuuntelua. Pakko mennä aamulla jumppaan.

SKINNY BITCH IS IN DA HOUSE

Ai onko vierähtänyt tovi? No on. Eki täs moi. Moi moi. Mikä buugi?

Näinkin pitkän "luovan" tauon jälkeen saatatte odottaa jotain äärettömän tarkkaan tutkittuja faktoja ja moneen kertaan pureksittuja tuntemuksia, mutta saanen saattaa teidät todellisuuteen: TIEDOSSA SAME OL' SHIT! EKI KNOWS NO SURPRISES!

Elo on kuljettanut ryhtiliikkeen siivittämää polkua, aina välillä pysähtyen kiukuttelutauolle tai hengittelemään syvään. Perus.
Terveysruoka: check.
Överiurheilu: check.
Painonpudotus: check.
Hyvä meininki: Njoocheckjookaiehkä.

Mun mielestä hyvään elämään kuuluu, että muistaa vähintään viimeisen kolmen viikon jokaiselta päivältä ainakin yhden tapahtuman. Ihan vaikka jonkun kuullun biisin tai tavatun ihmisen. Ihan mitä vaan! Haju, maku, näkö, tunto, joku, joku, joku. Niin että muistaa sen päivän tapahtuneen. Todistusaineistoa, sanoisi insinööri.
Mä en ehkä muista. Yksinkertasesta syystä, että päiväjärjestys menee tyyliin herätys, lasi porkkanamehua, aamujumppa, puuro, koiran kanssa lenkki, lounas, päikkärit, uinti, päivällinen, lenkki, paniikki väärin käytetystä ajasta, musiikkiterapiaa, lyhyt lenkki, unta. En siis tapaa ihmisiä ellen erikseen sovi treffejä tai maanisena ota työvuoroja. Tai no mitä horisen! Jumpissa näen joka päivä muita akkoja! Ja pakko myöntää, olen pakkomielteinen ihmisten tarkkailija. Oikeesti parhautta on kattella ihmisiä, niiden kehonkieltä ja tehdä omat johtopäätökset, kuunnella juttuja ja pohtia, mitä kaaaaikkea siellä rivien välissä piileekään. Naiset on pahimpia. Seriously! Muutamaan niin kammottavaan akkaan oon törmännyt hikisenä jumpan jälkeen, että vaikken tiedä mitä haluan olla isona, niin varmasti tiedän mitä EN HALUA olla.

Natsiryhtiliikehän tuottaa tulosta! Paino on tippunut aika vähän, tilalle on tullut järjettömän järisyttävät muskelit, iloinen mieli, hyvin istuvat farkut ja motivaatio. Tutut kehuu ulkonäköä ja silti ite on läski. Läskilihavahyisaatana. Harmittaa vähän kun en viitsi tähän nimeä laittaa, mut yks hyvinkin läheinen ystävä tokas viime sunnuntaina, että: "Nyt sun silmissä on toivoa". Ja vaikka toi edellämainittu lause on ihan vitun gay, on se silti aika totuuspohjanen. Ja sen tokassut henkilö saattaa joka keskiviikko olla sählyssä vahvasti sateenkaari, mutta ton sanoessaan se oli vaan ystävä.

Mä kuulun vahvasti niihin naisiin, jotka kuullessaan: "Sullapas on kauniit silmät!" tyrmää em. kertomalla kuinka "Oi kuule on selluliittiä perse täynnä ja sääretki sheivaamatta ja RUMAHAN MÄ OON! MITÄ HÖPISET?!" Vois tietty kiittää vilpittömistä kehuista...Mutku mutku. No joo, emmä kyllä mitään kehuja osaa  ottaakaan, meen aina ihan punaseks ja pelkään että alan hikoilla. Oikeesti pelkään, koska noi mielikset (eli mielialalääkkeet) kiihottaa hikikarpaloita (himot ne on hiirelläkin!)

Mutta juup juup, addiktoituvana persoonana (Moi mä oon Eki ja mä oon sekakäyttäjä vaikka mielestäni oon vain alkoholisti) päätin tehostaa natsista toukokuun ajan. Tiiättekö sillai et jaksaa jaksaa vetää täysillä vikat vajaa 30 päivää ja sit vaik romahtaa!? Jäätelö on vaihdettu terveysvaihtoehtoon, rasvanpolttajat on ostettu, jumppakortti päivitetty ja ihmiskontaktit rajoitettu.

Uskotteko kuitenkin, että nautin vapaa-ajastani? En oo töissä, aikaa piisaa urkkaan ja olemiseen. Nukun jos nukuttaa, oon äidin apuna lapsenvahtina (!! MITALI! MISSÄ ON MUN MITALI??), ulkoillaan koiran kaa monta tuntia päivässä, oon leiponut vapaaehtoisesti, oon vaan ollut. En valita.
 Sen verran historian siipien havinaa, että ai että! Mua aina vähän naurattaa oma kouluhistoria! Olinhan superoppilas hyvillä, ellen jopa huippu-, keskiarvoilla!
Siinä kohtaa kun Kuittarin opo (Kati?) kysy "No, mihis lukioon meinaat hakea? Sulla on 8.5" ja vastasin "En mihinkään", ja yläasteikäsen uhmakkuudella painuin ns. vittuun sieltä, röökille aidalle koska I'm too cool for school, ni kyllä vähän nauratti. Auktoriteetit saa vieläkin mun osalta haistaa paskan (paitsi poliisit univormuissaan... Uuh!) Mut noi on harvinaislaatuisia tilaisuuksia! Yläaste on ihmisen jollain tasolla parasta aikaa!
Okei, oli pakko kusettaa faijaa vuoden verran et "Juu juu, oon kauppiksessa jepajee" vaikka olin (salaa) töissä ja jokaisena palkkapäivänä naamaan ilmesty uus lävistys -parhaina kaks-, mut silti juu juu, tenttejä tiedossa, iskä! Anteeks :( (Äh, jäin fakkiin kymmenennen lävistyksen ja "Mä muuten lähen Tanskan kautta Norjaan kautta Walesiin kautta MOIKKA!"-ilmoituksen myötä...)

AAAARGH, nyt oon taantunut jollekin muistelotasolle. Oikeesti mitä pikasesti haluun sanoa, et must mun ja tyypin ei pitäis enää treffailla vaan mun ja aarteen pitäis olla kimpassa mut siihen pisteeseen pääsy vaatii salettiin jotain vollailua ja mulla on ikävä kaukoa vaikka se on ollu vasta viikon poissa mutku mutku haluisin kysyä sen mielipidettä ja haluisin huutaa vanhemmille koska ne on ollu paskiaisia mut kaikist eniten mietin omaa hyvää buugiani ja siihen kuuluu aarre. Ekin aarre.

VITTU TÄS TEILLE ANGSTIA. MOIDO. TEE EKI.

ps. selkeämpää shittii next time, for sure