perjantai 30. joulukuuta 2011

Kaukon parhaat ystävät

Pojat nukkuu ja minäkin nukuin tunnin. Kymmenestä yhteentoista. Ekin lähdettyä lomalle, tuli toinenkin poika, jota pitää saa voi tarvii rakastaa. Tossa se retkottaa selällään tassut kohti taivasta ja pieree välillä hiljaa. Se on paras koira, mitä tiedän. Se on persoonallisin koira, jonka olen tavannut ja hei, johan sen sanoi Samuel L mothafuckin' Jacksonkin aikanaan; Personality goes a long way. Ollaan enemmän tai vähemmän seuraavat puoltoista viikkoa kimpassa. Toistaseks tuntuu, että enemmänkin vois.

Toinen poika nukkuu kyljellään sängyssä, muttei piere. Vähän tuhisee. Ollaan enemmän tai vähemmän seuraavat en tiedä kuinka kauan kimpassa. Toistaseks tuntuu, että enemmänkin vois. Se laittoi ensimmäiseks deadlineks uudenvuoden. Saattaa olla, että ollaan viel sen jälkeenkin. Khyl.

Saispa Ekiin yhteyden niin kertoisin, että tässä ihan lähellä ollaan ja täällä on kaikki hyvin. Koira ja kissa voivat hyvin ja molemmilla on paikka ja hyvä olla. Äkkilähdöt - niihin on vaan tartuttava. En puhu aiheesta enempää, Eki voi valaista teitä lomansa sisällöstä jahka palajaa ja kokee siihen tarvetta, mutta kuten sanottu - Kaukon kera mennään tammikuu.

Mitä mitä? Onks teil lupauksia ens vuodelle?

Joulupäivänä semispontaanit karaokekarkelot päättyi tohon kaverin luokse, jossa löydettiin koneelta video viime uudenvuodenkemuista.. kemuista ja kemuista, olin just heittänyt yhden ihmisen ulos kämpästä ja päätin uudenvuoden olevan totaalisen pilalla ja perseestä ja vaihtuvan ilman muakin, kun tää ihmeellinen ystävä tuli ovesta sisään ja sillä oli kaikki, mitä uuteen vuoteen astuessa tarvitaan. Oli tinoja ja tinakauhaa, skumppaa, raketteja ja suojalaseja (MUISTAKAA SUOJALASIT!) nakkia ja saldea, mutta ennen kaikkea se oli itse siinä. Skipannut kaikki uudenvuoden hässäkät ja raahautunut mun luo, koska ajatteli mun sitä tarvitsevan. Tsiisus, tosiystävyys on huikeeta ja äärimmäisen liikuttavaa, kun se osuu kohdalle.

Koira on btw täysin äänetön. Se on hiipinyt selän taakse nukkumaan. Joka kerta, kun katson, se on hivuttautunut vähän lähemmäs. Ovela? No mut enivei..

Oltiin nauhoitettu sen illan aikana siis videopätkä, joka sisälsi meidän uudenvuodenlupaukset ja mulla meni vielä 2/3 ihan oikein. Lauantaina täytyy ottaa uudet videot ja tehdä tästä perinne! Sitten kerätään jonain päivänä satavuotiaina kaikki videot yhteen läjään ja näytetään jälkeläisille.. Ainiin.. Jälkeläiset.. Sehän vaatis sit vissiin niinku lisääntymistä? yyyyyyyyhhhhhh..

Tsiisus! Toi koira heittää ihan salaisia agentteja. Mitään nää eikä kuule, mut haju yllättää keskellä pimeyttä.
Jospa menis unta kokeilemaan odottamaan etsimään, you name it..


pure love,
Kahen pojan Kauko

1 kommentti: