Arvatkaa mitä? Mä kuuntelen Anssi Kelaa ja kuinka niistä tuli suutareita, lääkäreitä, muurareita, yksinhuoltaja-äitejä ja maalareita ja mitä niistä nyt tuli. Kristian kasvattaa viiksiä ja Nummelin istuu yksin nurkassa. Joku on päässyt Miss Lohja-finaaliin. Niiden piti muuttaa maailmaa. Kun ne veti lakit päähän ne luuli tietävänsä kaikesta kaiken eikä tiedä mistään paskaakaan.
Mustahan ei ikinä tule mitään, senhän te tiesittekin jo.
Tänään voidaan hetki olla kuninkaita. Siihen jeesaa, kun vetää himassa kunnon lärvit ja ehkä kampee ittensä johonkin lähibaariin. Soittaa kaikille eikä kukaan vastaa. Ne sporttaa, seukkaa, on eronnut, ne on selvinpäin, ettei tuntuis pahemmalta, ne elää terveellisesti tai ne dokaa vasta huomenna. Selityksiä, selityksiä.
Mun poikkis teki tänään niin megalomaanisen virhearvion, ettei mitään järkeä. Ei se varmaan pahaa tarkoittanut, mutta iski tietämättään niin vyön alle, ettei tosikaan. Sen voimin voikin sitten vetää pään täyteen. Aivan vitun mahtavaa. Eiks parisuhde oo sitä, että sä hyväksyt toisen sellaisena kuin se on ja rakastat sitä ja jotain muuta tollasta paskaa, joka ei oikeasti edes pidä paikkaansa? Ei mitään vitun tilannetajua koko tyypillä. Kamoon, oon ollut ihan hajalla ja tappokilareissa täällä muutaman päivän ja vihannut itseäni niin ulkoisesti kuin sisäisestikin ja sit tulee joku juttu, joka on olevinaan ihan vitun hyvä läppä, mutta joka lähinnä haukkaa vaan lisää siivuja siitä ajatuksesta, että on hyväksytty ja rakastettu ihminen. Tsiisus.
Valkkarikin loppu. Joutuu juomaan kallista ja oikeesti hyvää punkkua tajuamatta arvostaa sitä. Ärsyttää juoda hienoja juomia, kun on kännissä. Miksei kukaan vastaa? Nyt on perjantai. Ihmisten kuuluis vastata ja olla meiningeissä. Tietysti humalaisen naisen päässäni ajattelen, ettei kukaan halua vastata mulle, koska olen niin perseestä ja kännissä vielä perseemmästä ja hei, tottahan se on. En ole mikään universaali poikkeus tai tilastoihme, että olisin kännissä jotenkin aivan käsittämättömän upeaa seuraa. Sellaista, että sä toivot illan jatkuvan ikuisesti ja itket jo etukäteen, kun tajuat, että aamu on sarastamaisillaan ja aamun valo muuttaa kaiken ja väsymys valtaa kropan ja on pakko antaa fysiikalle periksi ja mennä nukkumaan, vaikka tietää, ettei näe noita ihmisiä enää tai että tää yö ei koskaan tule enää koskaan takaisin.
Heres to the Nights That Turned Into Mornings and the Friends That Turned Into Family <3
Kuningas-Kauko
PS. Äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen ja laulan paapadaduaa paapaapaduaa dadaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti