tiistai 3. helmikuuta 2015

Internet on kipeä

Mä meen huomenna ostamaan telkkarin. Jumalauta kuinka mahtavaa! Aion katsoa sitä niin paljon, että näkö heikentyy ja kuvittelen kaikki ohjelmat todellisuudeksi.

Eniten venaan just sitä, että voi koukuttua joka sarjaan ja rakentaa kaiken sosiaalisen elämänsä, työvuoronsa ja koiran ulkoilutuksen tv-ohjelmien mukaan. Darra-aamujen Avara luonto saa jo nyt vähän vetistelemään ja lämpimän ailahduksen rintaan. Konttihuutokaupat! Konttivitunhuutokaupat! Mitä me tehtiin ennenkuin meillä oli konttihuutokauppa-ohjelmat? En edes muista, koska elämä on ollut niin tyhjää.

MATT ATTACK!
Ja sit se jätkä ostaa dollarin flipflop-tossuja kontillisen vittu 25 000 dollarilla. Morooo! Ihan sairas meininki!

Sairaalta meiningiltä ei oo kuitenkaan vältytty, vaikka telkkaria ei oo ollutkaan. Tiedättekö, jätkät, internet on niin kipee mesta... Tänään tulin pahaa aavistamatta salilta ja kävin duunissa, kun muistin, että sinne jäi mun supersmoothie-ainekset ja siinä sitten Turusen kanssa banaanipäärynämustaherukkaluomujugurttipäissämme töristiin jotain niin se halus näyttää mulle videon. Siinä videolla oli mies alasti sängyllä. Näytti joltain kaheksankytluvun pehmopornolta. Sitten siihen tulee alaston hoikka nainen, jonka toinen (aika laiha) jalka on amputoitu. Sit ne siinä sängyssä silittelee ja hiplailee, kunnes se nainen yhtäkkiä rasvasi sen tyngän ja alkoi panemaan sillä sitä miestä perseeseen. Siis mitä vittua? Just, kun luulin nähneeni kaiken. Eihän siinä mitään. Mä yritin nokittaa sit kuvalla, jossa sukkanauhoissa ja lyhyessä mekossa oleva mies pyllistää ja sen perseestä katsoo nuken pää, mut se oli vaan tosi laimeeta verrattuna siihen, mitä olin just nähnyt.

Mä oon siis niin telkkarin ja perinteisten rikos- ja realitysarjojen tarpeessa. Ja mitä enemmän mä katon telkkaria, sitä vähemmän mä hengaan mun mielenterveysongelmaisten ja perverssien ystävien kanssa. No, ehkä mä kutsun ne kattoo Salkkareita tai jotain.

Mut tsiisus, oikeesti. Amputoidulla jalantyngällä ukkoa hanuriin. Toi pesee jo lähes Hugleikur Dagssonitkin,

No eikä pese. Ei mikään pese. Se on Jumala.

Sellanen homma!

"Kauniita unia!" 



t. Kauko