torstai 28. maaliskuuta 2013

Vahvaa muuttoaiheista angstaamista by Kauko - K18

Lupaan, että laitan taas jotain tosi kivoja linkkejä tähänkin tekstiin, kuten esim. jonkun ranskalaisen tatuointitaiteilijan ihan sairaan mahtavan näköisiä duuneja tai sit päivittelen ääneen kuinka vitun urpoja ihmiset nyt vaan voi olla. Vampire facial. Niinku ihan oikeestiko?

Mut mä haluan kans vähän angstata aiheesta muutto. On muuten niin tasan viimeinen kerta, kun oikeesti muutan millään helvetin kaveriporukalla. Ens kerralla otan vähintään jonkun viikon lomaa ja pari jotain palomiestä pakettiautoineen ja juon kuulkaa jotain hiton fressiä cocktailia ja nostan kättäni vaan ja ainoastaan osoittaakseni mihin mikäkin laatikko kannetaan, koska tosiasia on se, että mä vihaan muuttamista, sä vihaat muuttamista, jopa muuttomiehet varmaankin vihaa muuttamista, mut se on niiden duuni ja siitä saa fyffeä ja fyffellä saa sitten kaikkea kliffaa ja suklaatimunia ja lampaan osia ja muijankin tyytyväiseks, joten niiden on pakko edes esittää, että ei mua haittaa tää sun kolmaskymmenesviidesKÄÄN kirjalaatikko.

Mutta siis, mä vihaan muuttamista ja mun kaverit vihaa muuttamista.. tai no siis valtaosa kavereista ei tietenkään muista vihaavansa muuttamista kuin vasta sillä viikolla, kun pitäisi muuttaa. Tällä viikolla Eki yllättäen nukku pommiin tai jotain muuten vaan skippas pakkailubailut, ite valitsin duunissa semipakkobailaamisen pakkaamisen sijaan, J-man makaa tällä hetkellä kuumeessa ja flunssassa uudella kämpällä eikä siitä raadosta oo mihinkään ja yks kamu, jolla on muutto itelläänkin nyt tänä viikonloppuna kävi mun kanssa jotakuinkin seuraavanlaisen tekstiviestidialogin:

- Haluatko ton mun yhen penkin? (Hän)
- En, mut kysy siltä ja siltä, ne vois olla kiinnostuneita. (Minä)
- Voisiks sä kysyä? Mulla on nyt muutto ja kiirusta, mutta sen penkin vois tulla hakemaan silloin ja silloin. (Hän)

Tähän väliin mun on pakko sanoa, että mä ihan oikeasti ensin tuijotin sitä viestiä niinku että wattöfak ja sen jälkeen sain suht hillityt skitsot, että mitä niinku &%#!%/&#% ihan oikeasti toi kuvittelee? Voiks toi oikeasti OIKEASTI kuvitella, että mä alan nyt millään muotoo järjestelemään oman muuttoni ohella jotain helvetin penkkiä nyt jollekin kolmannelle osapuolelle, joka löytyy myös hänen ystäväpiiristään? Sit vähän rauhotuin ja vastasin kauniisti, että sori mä en nyt vaan ehdi, koska muutto.

Rakas äitinikin muistaa joka päivä minua erinäisin viestein ja puheluin, että pakkaa nyt, onks jo pakattu, no milloin sä pakkaat, tuunko mä nyt sinne, miksei ne sun kaverit auta, ootko edes kysynyt, no voi voi sitä J-mania, onko sulla nyt kuskia tai pakuakaan, pitäiskö mun nyt sit tulla sinne, mä en sit halua muuttoaamuna puhelua aamukuudelta, että yhyy tuu auttaa, että sano nyt vaan kuule, mä osaan kyllä pakata astioita, nyt meet pakkaamaan siitä, ootko jo pakannut ja voi hohhoijaa. Onneks nyt jotenkin meni kaaliin, että muistatko äiti, kun sanoin, ettei tarvitse osallistua niin se koski myös tota ahdisteluosiota kans. Eikä mitään, eilen teki kyllä illalla ihan hyvää, kun sai vähän purkaa osan tätä angstia sille puhelimessa sen sijaan, että oisin käynyt hillumaan kipeälle boifrendille, joka on raatanut kohta kaks viikkoa ensin töissä ja sitten omaisuutensa uudelleensijoittelun parissa.

Lisäksi kamut ja sukulaiset soittelee, että milloin nähdään tai milloin tuut käymään. Mummikin soitti, että nyt ois karjalanpiirakoita, että ehinkö hakemaan. No mitä sä mummirakas luulet, että ehdinkö? No mihin hän vois ne sitten tuoda? Joo joo hei. Mä rakastan sua ja vielä vähän enemmän rakastan sun karjalanpiirakoitas, mut nyt &%!¤")&%)! oikeesti.

Tänään soitin J-manin parhaalle kamulle. Sanon paras kamu, koska se on, vaikkei J-man itse sitä kuumehoureissaankaan varmaan myöntäis, koska se ois noloa. Huomisen jälkeen se on varmaankin myös mun paras kamu, koska se sanoi, että älä stressaa ja se on samalla kuski, kantaja, pakettiauto ja hitto supermies. Sain vielä kauniisti pyytämällä yhden työkamun ainakin oman kämpän päähän vähän jeesaamaan eli kyllä mä tästä vielä palaudun, vaikka viimeisen viikon aikana oon sanonut varmaan useammin vittu ja oikeesti kuin koko aikuisikäni aikana yhteensä.

Eipä mulla muuta kuin, että tervetuloa huomenna kantamaan juurikin niitä maailmanlopun kirjalaatikoita, jos haluatte meikäläisen nähdä.

Pääsiäinen. What can I say...


t. Kauko

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Ali

Mitä Ali puki tänään?

Heti messissä. Huippuvaari toi Ali.
Sivusto kertoo, että Ali on eläkkeellä oleva lääkäri, asunut 44 vuotta Berliinissä ja että Alilla on 18 lasta.
Sivustolta selviävät myös Alin poseeraustaidot ja suorastaan päräyttävä garderobi.
Hyvä Ali!

t. Kauko


maanantai 25. maaliskuuta 2013

Silly stuff matters.

Eipä tarvii tsekata kuin Youtuben biisihistoriaa, että tietää mikä boogie vallitsee Samaan aikaan toisaalla-landiassa. Sieltä erottaa tosi upeasti kumpi meistä toipuu TEKSTARIerosta, not cool btw, ja kumpi välttelee pakkaamista. 

Siellä on kuulkaa sulassa sovussa biisejä, joiden nimet on jotain tyyliin "Will you still love me tomorrow" tai "Vapaus jää käteen" tai "Hurt" tai "Somebody that I used to know" taiiiii "Elämäsi suloisin virhe", (Heli Kajo, Eki, oikeesti? Get your shit together!) ja sit siellä on mun osalta videoita kuten "Penguins being penguins", "Seksikkäin jäbä" feat. Meiju Suvas, "Goats yelling like humans" ja "Livin' on a prayer (goat edition)". Sää-lit-tä-vää.

Oon vältellyt pakkaamista myös katsomalla jakson Olipa kerran-sarjaa, hakemalla terveellisen juustohampurilaisaterian lounaaksi, koska pakkaaminen on niin kuluttavaa ja raskasta ja sen jälkeen pelaillut vähän Angry Birdsiä, koska ruokalepo ja voivittumitäpaskaa, NYT YLÖS! PAKKAA LUUSKA!

Jos tänne ei siis meikäläisen osalta ilmesty kuin hassuja eläinvideoita niin se ei johdu mielenköyhtymisestä vaan vain ja ainoastaan muuttamisen ilosta. Muuttaminen on melkein yhtä hassua kuin hassut eläinvideot. Haha. Ha.

t. Kauko



sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kevättä rinnoissa

HUIH!

Missä viipyy kevät? Sitähän nyt kaikki kyselevät. Noh, kevät on täällä! Sitä ei vain tunne tuon pakkasen ja jään alta. Vähän kuin siinä hassunhauskassa "On minulla 6-pack; se on vain piilossa tämän rasvakerroksen alla"-tokaisussa.

Oih mitä symbolismia, uskotteko?? Minäpä kerron:

Minä siirsin kahvinkeittimen kaappiin.
Ei ehkä äkkiseltään kuulosta miltään uskomattomalta ja yli-inhimilliseltä suoritukselta, mutta jotain diippiä siinä oli.

Tajusin, että juon pikakahvia, jonka valmistukseen tarvitaan vedenkeitin. Se on pieni ja sillä on hyvä mesta pöydällä. Kahvinkeitintä taasen käytän äärimmäisen harvoin, se vie paljon tilaa ja sitä joutuu siirtelemään aina kokkaillessa. Niinpä siirsin sen kaappiin.

Sillä hetkellä kun kaapinovi sulkeutui tajusin, että näinhän sen pitäis aina mennä; siirtää ne asiat pois, joita ei tarvitse tehden tilaa uusille ja tarpeellisille asioille. OHHOH!

Myös otin käyttöön yhdet ihanat servietit, joita en oo raaskinut käyttää, koska ne on niin kauniit. Mitä vittua?? Nehän on tarkoitettu käytettäviks jumalauta! Nyt ne on käytössä.

Löysin myös lempituolin uuden keittiönpöytäni ympäriltä, siinä on hyvä lukea ja poltella tupakkia ja kynttilöitä.

Äärettömän outo viikko takana muutenkin.
Tyypille kirjoitin ihan omin kätösin kirjeen, joka ei ollut täynnä katkeran naisen paatosta ja turhia uhitteluja, vaan ihan aikuisen ihmisen pohdintaa meistä kahdesta ja siitä miksi juttu ei toiminut. Molemmille tuli hyvä mieli. Mun mielestä..
Uuh! Myös sisko raahasi mut maha pystyssä mukaansa katsomaan miehensä lätkätreenejä!! UUH! Sinkkunaisena katsoin parhaaksi laittaa ripsiväriä nassuun.
Myös aloitin Antabus-kuurin. Eipähän tarvi juua ja hyvä niin.

Melkoisen tasapainoinen fiilis. Näillä mennään. Ja kyllä se koiranpaskakin alkaa kohta haista, fear not, my eager friends!

Huomenna pitäis mennä pakkailemaan Kaukon muuttoa varten. Iik! Mitä jos siitä kuoriutuu semmonen samanlainen hirviö kuin niistä amerikkalaisista naisista, jotka sumuttavat miehen kihloihin ja häiden lähestyessä  muuntautuvatkin vaativiksi ämmiksi, jotka henkisesti tappavat kaasonsa ja saattavat miehensä häpeään?!
Ei kai se Kauko semmosta...? Ei kai...




-Eki

ps. Hankala kävellä ulkona kun sulissa kohdissa sitä viilettää formula-auton tavoin, ja jään yllättäessä joutuu tekemään äkkipysäytyksen!

ppss. Olikohan mulla edes asiaa?

pppsss. Ei kai sen väliä


maanantai 18. maaliskuuta 2013

Ain't that just the way

Hei vaan kaikki triljo.. miljard.. BZILJOONAT lukijat!

Nyt mä ajattelin avautua tänne, koska mä oon miettinyt tekeväni sen jo muutaman päivän ajan.

Ero on ikävä. Se iskee aina kovaa vaikka se kuinka olis ainoa ja järkevin vaihtoehto. Sille ei ole oikeaa aikaa tai tapaa.
Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joilta ei ketään todella läheistä ole lähtenyt vehreämmille maille, eli en lähde rinnastamaan tätä break uppia kuolemaan tms. peruuttamattomaan, mutta kai näissä asioissa on aina se sama kaava. Vähän niinku aina sanotaan samat kliseet ja totuushan niissä piilee.

Mielialat heittelee ku mikäkin Antti-myrsky Suomen kesässä eikä mikään tunnu olevan hyvin.

Tyyppi siis jätti Ekin eli mut, ja siitäkös se draama alko. Joo, oon aika drama queen-tyyppinen hahmo ja jopa mun aamupalat on ihan saletisti uskomattomampia ku KELLÄÄN MUULLA! Vaikka en edes syö aamupalaa. Ellei röökaamista lasketa.

Yleensä tapoihini pahojen asioiden tapahduttua kuuluu vetää itteni lähimmälle katkolle hengittämään syvään mutta sitä ennen päivittää jotain hassua facebookiin.
Tapoihini kuuluu myös olla ohari-Ekinä, joka elää Marilyn Monroen sitaatilla, jossa ollaan sillai, et jos et kattele mua huonoina hetkinä ni sit on ihan turha tulla nauttimaan hyvistä. Joskus kyllä tuntuu, että senkin on venyttänyt äärimmilleen..

Ei me koskaan tyypin kanssa ois menty naimisiin tai rakennettu mitään yhteistä, ja maattuani pari päivää sohvalla sikiöasennossa miettimässä josko jaksaisin syödä, tajusin, et eihän siinä enää tyyppiä ikävöity pelkästään. Kyllä siinä shokin, pettymyksen, miesvihan, ikävän ja kaiken muun seassa tajusi ikävöivänsä ja surevansa ylipäänsä kaikkia mogiaan. Mä jopa siinä sotkusella sohvallani maatessani muistin sen, kun äiti lähti joskus. Mä olin lapsi ja se tilanne oli paha, koska lapsille ei ikinä selitetä riittävästi, miks joskus ihmiset lähtee. Sanotaan vaan, että joku päivä ymmärrät. Onneks se tuli takas, mut ei siinä parkkiksella sanottuaan "Äiti, älä mee" tuntunut hyvältä.

Ja nythän on keittiöpsykologismin kulta-aika! Kyllä oon jo Kaukolle kiroillut, kuinka Freud makaa haudassaan ja hieroo niitä madonsyömiä käsiään yhteen ja hokee "Excellent..." Ja sit puhuttiin siitä, kuinka todennäkösesti mun avokado on hevosenlihaa ja sit piti nauraa.
Josko sitä viimein lähtis availemaan niitä omia tunnevammoja niin ei varmaan tuntuis näin pahalta vastaavan sattuessa.

Hirveesti ollut myös positiivisia huomioita! Se on tärkeetä! Mä nyt listaan ne, koska miksei? Nyt lähtee:

-Ystävät. Mitäh? Ainahan mä oon tiennyt, että ne on hyviä tyyp.. Äh, ihmisiä, mut se miten empaattisia ja kärsivällisiä ja tärkeimpänä VILPITTÖMIÄ ne on, ni sekin löi naamaan. Mutta se löi naamaan jollain silkkiin verhoillulla hattaralla eikä sillä lekalla, joka liian usein nähdään.
Aivan käsittämättömiä pakahduksen tunteita on tullut viimeisen parin päivän aikana ja se on ainoastaan ystävien ansiota.

-Perhe. Siinä on kans yks joukkio, jotka on vaan olleet aina naaman edessä ja niiden edessä kehtaa piereskellä. Mut niistä paljastui ihan maksuttomia puhelinterapeutteja ja tukia.

-Musiikki. Tai no joo, unohdetaan toi, koska ihan oikeesti, mitä vittua? Lähdin torstaiyönä koiran kanssa ostamaan tupakkaa vähän paremmilla fiilareilla, koska yöllä on vastaantulijoiden vaikeampi huomioida turvonneita silmiä ja paskasia kledjuja, ja tapani mukaan kuuntelin radiota.

Ballad Torsdag.

Mitä? Ei tommosta ohjelmaa voi olla. Jotenkin sitä lamaantui siitä absurdiudesta, että siinäs sitte ketjuröökasin lenkin loppuun ja kuuntelin kuinka Bonnie Tylerin taustalaulaja kehoittaa kääntymään ympäri, ja sit Bonnie on vaan sillai et aina ja joskus sä et ikinä oo paikalla ja mä oon aina vaan yksinäisempi ja kohta tulee auringonpimennys mun sydämeen!
Niinku et mitä vittua? Ja jotenki tuntu, että kun sen radion avas ja kanavasurffas niin siellä on joko Adele vahvan naisen roolissa tai sit Bruno Mars miettii itsekkyyttään.
Salaliitto. Aistin sen.

Okei, toi lista nyt jäi vähän lyhyeks, koska viime viikon voittajatunnelmissa jouduin silti töihin ja työtarinat kiinnostaa aina
Siinä kohtaa kun heräsin sohvalta äidin puheluun, et "ei mul mitään asiaa, mut eks sun pitäis mennä töihin ja onhan kaikkia hyvin" niin tapahtui seuraavaa:

Makasin siis aiemmin sohvalla ja soittelin Kaukolle itkunaurupuheluita ja mietin, että jaksaaks mennä palvelemaan asiakkaita? Jaksaaks hymyillä? Sit ku pakotin itseni suihkuun, koska en edellisyönä ollut saanut unta mutta sain oksennettua ja mun tukka hais oksennukselta koska kukaan ei ollut pitämässä sitä ylhäällä koska miehet on sikoja ja musta tulee lesbo.. Eiku mitä? NIIN!
Niin siis, suihkunraikkaana ajattelin vielä torkkua vartin.

Olin siinä pommiin nukuttua pukeutumassa ja valoja hakiessani kuulu POKS!, ja sulake palo. Puolet kämpästä pimeenä ja mä ehdin sytyttämään röökin vaan miettiessäni, et hei! Kolme ja puol vuotta mä oon tässä asunut eikä koskaan oo palanut sulake. Mut sit nyt?! Siellä pilkkopimeessä sit etin vaatteita ja jännitin, että missähän kohdin se banaaninkuori, johon liukastun, oikein lymyää.
Tuli aivan järjettömän yksinäinen ja paska fiilis.

Onneks menin töihin, koska meillä on hyviä asiakkaita. Ne antaa anteeks vaikka naama näyttää nukkumattomalta ja vanhalta, eikä pipo peitä bad hair dayta. Ne on hyviä.

Sitä vaan jotenkin romahtaa kun ikävää tapahtuu. Sitä just makaa siinä sohvalla ja kiroaa ulkona laulavat linnut ja vetää sälekaihtimet kiinni, koska aurinko ahdistaa. Se myös menee ohi. Mutta siihen tarvitaan aikaa.


Käsittämättömän hyvin sitä on käynyt melkosen tunneskaalan läpi ja analysoinut, että mikähän sieltä tulee seuraavaks. Se että ekaks töissä kikattelee kahden teinitytön kanssa nuorisokänneistä ja kun juttu loppuu niin haukkuu tuoppeja kusipäiks, koska ne ei irtoa toisistaan.

Sen verran pitää kyllä sanoa, että eron jälkeen puhuttiin ekaa kertaa kunnolla eikä tarvinnut peitellä mitään. Saatto sanoa ne mieltä painaneet asiat pelkäämättä mitään jälkihöyryjä.

En kyllä pystynyt vielä näkemään sitä ja vaihtamaan tavaroita oikeille omistajilleen, koska mun mielestä sen kirjan voi heittää roskiin ja mä voin sillä kipolla heittää vaikka jotain ärsyttävää naapuria.
Okei, oikeesti kerroin Kaukolle, että se voi pitää mun Suuren Nuudelikirjan ja ens kerralla kun roudaa jonkun piiloakneisen pikkuritsan sohvalleen niin siitäs sitte vaan reseptit haltuun ja vittu bon appetit!
(Piiloakneinen pikkuritsa ei kuulemma tarkota mitään, mut must se on hyvin sanottu)

Kävin muuten kotibileissä lauantaina. Känneikshän ne meni, mutta kivaa oli!  Toki tää krapula ei ole kiva, suht jäätävä.

Fiilikset pomppii ja huomenna ne laulavat pikkulinnut on varmasti ihania. Varsinkin jos ne on västäräkkejä! Ne on vitsikkäitä kipittäessään. Nehän vois lentää, mutta silti ne valitsee vetää sitä ADHD-ongelmaisen kipitystä.

Mä oon btw nyt Aarteen työtilassa skriivaamassa. Se on hyvä merkki. Huono merkki on se, että mun pään sisällä tää kirjoitus näytti loogiselta ja älykkäämältä, nyt musta tuntuu, että tää ei oo IHAN siihen mihin pyrittiin. Mutta sekin onneksi usein riittää. Ja hymiö.

Edelleen myös toivon Tyypille kaikkea hyvää ja meillä oli ihania hetkiä.






-eki


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Sydänsuruja

No niin.

Eki ja Tyyppi on historiaa. Ja mä vielä menen näitä perusvaiheita läpi, joihin kuuluu kiukku, ikävä, suru, angsti, pettymys, kaipaus ja about kaikki muut. Vaikee sanoa, missä nyt mennään koska mieliala vaihtelee minuutin välein.

Mut joo, mä tossa pienessä päässäni jo mietin täydellisen blogauksen, mutta nyt pitää mennä nukkumaan. Ja uneksimaan.

Tyhmää.



-eki

torstai 14. maaliskuuta 2013

Politiikkaa ja Operaatio Heppi

Sosialismi: – Sinulla on kaksi lehmää. Valtio antaa toisen niistä naapureillesi.

Fasismi: – Sinulla on kaksi lehmää. Hallitus ottaa molemmat ja ampuu sinut.

Maolaisuus: – Sinulla on kaksi lehmää. Hallitus ottaa molemmat ja myy maitosi.

Kommunismi: – Sinulla on kaksi lehmää. Hallitus ottaa molemmat ja antaa sinulle maitokortin.

Byrokratia: – Sinulla on kaksi lehmää. Hallitus ottaa molemmat, ampuu toisen, lypsää toisen ja kaataa maidon pois.

Kapitalismi: – Sinulla on kaksi lehmää. Myyt toisen ja ostat sonnin.

Imperialismi: – Sinulla on kaksi lehmää. Myyt molemmat naapurillesi, noudat yöllä häneltä neljä lehmää ja myyt maidon hänelle.

Demokraattinen sosialismi: – Sinulla on kaksi lehmää. Keskuskomitea ottaa molemmat ja antaa niille sosiaaliturvaa.

Anarkia: – Sinulla on kaksi lehmää. Jätät navetan oven auki ja unohdat koko jutun.

EU: – Sinulla on kaksi lehmää. Direktiivin mukaan lehmät ovat juureksia ja maito kalasäilyke, joiden tuottamiseen voit anoa vuoristotukea.

Aparthaid: – Sinulla on kaksi lehmää. Valtio vaati sinut pitämään lehmät eri laitumilla, koska ne ovat erivärisiä. Kukaan ei suostu ostamaan maitoasi. Lisäksi Bruce Springsteen kieltäytyy soittamasta ladossasi.

Hippiaate: – Sinulla on kaksi lehmää. Kaikki huolehtivat lehmistäsi. Lehmät lopettavat ruohonsyönnin ja alkavat polttamaan sitä.

YK: – Sinulla on kaksi lehmää. Lypsäessäsi puristat utareista liian kovaa. Lehmä valittaa asiasta, ja naapurit rientävät välittömästi apuun. Naapurit alkavat vartioida lypsyaitausta vaaleansiniset maitopurkit päässään. Joudut lypsämään lehmäsi navetan takana naapureilta piilossa.

Uskonsodat: – Sinulla on kaksi lehmää. Ne karkaavat naapurin laitumelle ja uhkaavat tappaa kaikki hevoset, jos ne eivät ala käyttäytyä kuin lehmät.

Surrealismi: – Sinulla on kaksi kirahvia. Valtio vaatii sinua sen takia opettelemaan haitarinsoittoa.


Hehe. Ihan hohhoijaa sivun täytettä, MUTKU mua tää vähän pörrötti sisältä päin. Hehe. Hauskaa.

Jos sitte jois vaikka kahavit ja tulis virkein silmin huokailemaan, että mitä hittoo täällä blogissa nyt taas on?

J-maninperkele on juottanut kaikki kahvit hulttiokavereilleen enkä saanut aamukahvia! Fasismia! Tai ainakin demokraattista sosialismia. Toisaalta ehkä jopa aparthaidia, koska ei tää Russian Earl Grey nyt niiin pahaa oo jahka tähän heittää vähän maitoa ja sokeria. Bruce Keväänteini kävi kyl tossa toteamassa, että menee naapuriin kahville, mut mä olin ihan niinku et fak bruus.

Tiedättekö mitä mä just kelailin? Kerron.

Kun välillä miettii, että oispa kivaa olla päivän verran mies niin mikä ettei veis ajatusta pidemmälle ja jossain puolessa välissä elämäänsä päättäis, että mä oon ollut nyt 40 vuotta nainen, haluan olla seuraavat 40 vuotta mies ja sit aloittais Operaatio Hepin ja that's about it. Nyt puhutaan ihan hardcore-tasa-arvosta. Kuin siistiä! Mut sit mä kans mietin, että ne jotka on käyneet läpi Operaatio Hepin tai Operaatio Pilden, että muuttuuks se ajatusmaailma sit oikeesti kans siinä sivussa vai tulisko musta tällä logiikalla esim. ihaniin tunikoihin ja värikkäisiin ballerinoihin pukeutuva bodyshopin bodybuttereita rakastava homoseksuaali vai löytäisinkö itseni röhöttämästä jostain sählyjoukkueen saunailloista, kun Jartsa oli taas joutunut putkaan ja Pertsa huonon naisen matkaan, vaikka piti ihan vaan änhooällää ja pari kaljaa, ehkä yhet jallut? Vaikuttaako se horppakuuri siis ajatteluun ja sitä kautta uuden identiteetin rakentumiseen?

Mutta siis tällaisia mä nyt aamuisin kelailen, varsinkin, jos KAHVI ON LOPPU!

t. Kauko 

ps. Itseasiassa kaikki lähti siitä, kun mietin tätä nimimerkkiä Kauko ja onko sen taustalla jotain transseksuaalista, mutta ei kyl oo. Ne on vaan ekat tavut mun Facebookissa käyttämästä etu- ja sukunimestä. 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

What happens in blogi, stays in blogi.

Fok_it also known as maailman eniten perseilevä sarjakuva suorastaan pakotti lisäämään päivän pyllyilyt blogiin, mutta koska blogin kirjoittaminen on hoidettava työajalla, jotta siitä ikään kuin maksettaisiinkin jotain ja työpaikan kone on tekniseltä osaamiseltaan faksiakin surkeampi niin tässäpä vain linkki kyseiseen strippiin (hehehe, strippiin.. hehe).

Samasta aiheestahan puhui taannoin joku pienempikin julkisuuden henkilö, oliks jostain Halivuudista vai Suomesta, ihan sama asia, mut itkeskeli just tota, kun nykyään ei voi enää sikailla rauhassa, kun heti on jumaliste joka eetterissä asiayhdeydestä irroiteltua faktaa. Nyyh. Onneks meillä on vielä Ruotsinlaivat. Ja Las Vegas. Ja Ekin kämppä. Tai no ei siellä Ekin kämpässä nyt oikeastaan mitään tapahdu. Joskus ollaan nukuttu vierekkäin, kun mä oon ollut kännissä ja se darrassa ja sit oon laulanut sille tuutulauluks Rakkaus on lumivalkoinen ja sammunut kesken esityksen, mut nyt mä paljastin tonkin niin ei se "What happens in Eki's, stays in Eki's" nyt ehkä ihan toteutunutkaan niin kuin mä kelailin, ja vastahan mä kerroin mun risteilystäkin eli perseilyks meni tääkin salamyhkäisyys, kun kaikki pitää nykyään tunkea joka tuuttiin.

Ja samasta asiastahan puhuin minäkin, Kauko, kaikkien sosiaalisen median ahdistus-syndroomasta kärsivien KUNINGAS!


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Munan tuoksua ja SoMe-ahdistusta

Ihana munan tuoksu valtaa täällä Kaukolandiaa! Siwa - Suomen ryöstetyin lähikauppa - tarjoili nimittäin oranssinlapunpiirakoita, tänään paistettuja, ja niitähän oli sit pakko ottaa mukaan siinä minkä nyt opastuskierrokseltaan ehti; kun te laitatte sen äijän sinne kauppaan ostamaan ticotacotarvikkeita niin älkää ny helvetissä kirjoittako siihen listaan, että ranskankermaa, kun eihän ne raukat löydä sitä hyllystä, kun nimi on vaihtunut matkalla Creme Fraicheksi. 

Ton mä kirjoitin eilen ennen munavoita ja piirakoita. Sit unohtui. Kyllä muna on niin hieno raaka-aine kuulkaa, että sitä suuhun laittaessa unohtuu epäoleellisemmatkin asiat.

Siinä oli muna-aihe. Mennään seuraavaan, mut pysytellään tossa viime viikossa kuitenkin.

Tällä viikolla eniten on rieponut tää ku ihmiset dokumentoi elämäänsä jatkuvalla syötöllä sen sijaan, että oikeesti vaikka, emmätiiä, ELÄIS sitä.

Foursquare kertoo, että toi ja toi ja toi on nyt tuolla ja puolen tunnin päästä tuolla ja sit ne menikin jo tonne.

Sit pitää ottaa joka välissä Instagramiin kuva siitä, että tässä on nyt mun kahvi ja tossa on mun muffinssi ja tässä mä istun vessassa ja kattokaa kun mun kissa/koira on nyt voi vittu sadannen kerran tässä kuussa ihan tosi hassussa asennossa.

Sit pitää linkittää noi kaikki vielä Facebookiin, Twitterissä pitää seurata voi vittu tv-ohjelmaa, joka pyörii samaan aikaan televisiossa ja mitä vielä?!

Tänään näin kaks kundia istumassa tuopposen äärellä kimpassa eikä niiden välissä ollut onneks kuin vain kaks läppäriä ja voi jumalauta älypuhelimet!

Ootteks te huomannu hei vampyyrit, että tuol ulkona paistaa aurinko? Linnutkin on laulaneet kohta varmaan kuukauden, mut ettehän te sitä kuule, kun teil on Spotify Premium ja töpselit päässä kiinni helvetti kotiovelta kotiovelle.

Ei mulla muuta. Siinä ne tän viikon mesoamiset.

ps. Reeta tippui ihan siks, että se oli huonompi. No ni, nyt mä lopetin.


Ton mä kirjoitin kans eilen tonne Facebookiin. Ah, kuinka ristiriitaista, totesi eräs kommentoijakin.

Kaikki sai kuitenkin alkunsa viime viikon alussa, kun vietin äiti-tytär-laatuaikaa Tukholman puolella ilman kännykkää, ilman nettiä, ilman lööppejä, tv-ohjelmia ja toinen toistaan urpompia radiojuontajia. Oli niinku tosi hyvä olla ja sitten kun tuli takaisin kotiin tietokoneen ääreen niin sisään hiipi taas se omituinen ahdistus. Tukholma sen sijaan oli oikeinkin jees. Aurinko paistoi ja asteita oli +8. Joutsenia oli niin paljon, etten oo varmaan eläessäni nähnyt niin montaa yhteensäkään. (Puolet saa liioitella, sanoo mummi.) Loppuviikon oonkin ollut enemmän jäässä kuin Ötzi.

Tänään pitäis mennä kampaajalle hakemaan vähän kevättukkaa. Yhtään ei ois varaa tollaseen pelleilyyn, koska muutto ja koska Tax Free-sekoaminen männäviikolla, mut eihän sitä nyt voi peruakaan, eihän?

Muutosta en oo stressannut oikeastaan yhtään. Johtuu varmaan osittain siitä, etten oo tehnyt asialle oikeastaan yhtään mitään. Onhan tässä ny pari viikkoa. Eihän täs ny mitään ressiä ehri.

Huonolaatuista kännykkäkameradokumentointia edellisestä muutosta.



Jotain mun piti vielä mesota tosta Voice of Finlandista, mut tää kirjoittaminen häiritsee nyt ihan hirveesti tätä mun kahvin juontia ja makaamista, joten pannaas mun viime muuton pakkausbiisi tost noin soimaan eikä tehä mittään. Vapaapäivä!





Kliffaa viikkoo kaikille! Toivoo Kauko!

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Vapise, Picasso!

Ostin tänään vesivärit ja maalauspohjan kotimatkalla.
Kotona pistin Spice Girlsit soimaan ja kaadoin kylmät valkkarinjämät mukiin ja sit PIM! olin taiteilija! 









Kattokaa ny itekin, hitto!

artistin maksamin terveisin, 
Kauko Salvador

I survived Noro 2013

Hakunamatata matafaka! 

Kauko ja Eki

I survived Noro 2013.

Nimittäin.

Viime perjantaina, kun kävimme allekirjoittamassa vuokrasopimuksen tulevaan penthaussiimme, mulla tuli pari jännäkakkaa ennen tätä ainutlaatuista tilaisuutta ja vähän pulputti mahassa, mutta luulin niiden olevan perhosia, koska olenhan muuttamassa parvekkeelliseen ullakkohuoneistoon ikuisen vapun aukiolle rakastamani komean ja rikkÄH (okei, tota en usko itekään), mutta ennen kaikkea hauskan poikaystäväni kanssa. (Ai tältä tuntuu kirjoittaa Johanna Tukiaisen blogia?)

Mutta ah, kuinka väärässä olinkaan! Iltaa myöten tuli vähän lisää jännäkakkaa ja loppujen lopuksi sitä tuli noin kuusi päivää putkeen täysin ilman jännitystä. Joo, siinä ei ollut oikeastaan enää parin päivän jälkeen minkäänlaista jännitystä. Itsesääliä kyllä oli, kuumetta, flunssaa, syvää vitutusta ja kyllästyneisyyttä, mutta jännitystä, sitä ei kyllä ollut. Eiku hetkinen mitä mä valehtelen; pari kertaa sai jännittää ehtiikö lähimpään jäätelönmyyntiputiikkiin ostamaan lisää jäätelöä. 

Tiedättekö sen leikin, jossa mietitään mitä toivois pahimmalle viholliselleen? Mä toivoisin noron. Mä luulen, että siinä vaiheessa, kun perse on kuudetta päivää kuin capuccinokone niin vittumaisinkin ihminen nöyrtyy ja lupaa olla kliffa mitä ikinä. 

Hieno Kilo päivässä-dieetti kuitenkin. Hyvä muistot jäi. 

Ekin Tyyppi on tullut takaisin. (Ekistä sen verran, että sillähän ei tunnetustikaan ole koskaan mitään toimivaa masiinaa himassa ja muutenkin noi tekstaria pidemmät stoorit on sille semihaastavia, mutta se rakastaa Facebookia ja päivitteleekin aika usein turhanpäiväisiä ja noloja juttujaan blogin fb-sivulle eli sieltä Eki-fanit (absurdia, absurdia) voitte käydä kattelemassa mitä sille aina milloinkin kuuluu, jos täällä ei näy. Ei oo pakko tykätä tai liittyä feisbuukkiinkaan vaan voitte myös skrollailla alaspäin tota marginaalissa olevaa fb-laatikkoa. 
No mut, Ekin Tyyppi. Vai pitäiskö sanoa Flanders.. Se jätkä käytti sanaa sohvaliini omasta sohvastaan. Toisaalta,  mitä nyt voi odottaa viiskymppiseltä insinööriltä.. vai onkohan se jo lähemmäs kuuskyt? No watevö, pääasia, että Eki on taantunut itse noin 15-vuotiaan tasolle eli ihan vallan muutamalla vuodella. Siltä oli keskellä yötä tullut viesti, että toisessa tississä on rintsikoista hankauma, että NOUUUUUUU! WHYYYYYY? YHYYYYY?! Mä en kestä ja miks just nyt? 

Pitääkö sille vastata?

t. Kauko