maanantai 30. tammikuuta 2012

Only way worth living if somebody is loving you

Mulla on musanvaihtokamu. Vähän kuin kirjekamu, mutta vaihetaan hyviä ja huonoja musiikkeja lähinnä sosiaalisessa mediassa. Sen ansiosta löysin aikanaan God is an Astronautin ja nyt viimeisimpänä artistin nimeltä Lana del Rey. Ihana. Ihana just sanan kaikissa sävyissä ja merkityksissä.

Ollaan koiran kanssa vikaa iltaa. Eki tulee huomenna. Ikävä molempia, vuorot vaan vaihtuu. En olis arvannu saavani noin ihmeellisen ystävän. Vähän unelias tunnelma. Kuunnellaan Lanaa, kamomillatee on tossa kupposessa, juustoleivät jo matkalla kohti huomisaamua. Mittailen tässä kuumetta, jota ei ole vielä mainittavaks asti, mutta kyl sen jo tuntee.

Mä luulen, että mun poikkis tykkää musta aika paljon. Sekin tuntuu ihan pumpulilta.

Ei mulla oo mitään asiaa. Tänään on ihan hyvä päivä sillai omalla tavallaan. Huomenna mennään kattoo Taakibörstaa Kutoselle. Haaviston tueks kaiketi. Facebookin puolella on käynnissä suuri eläimiin sekaantumis-keskustelu. Haluisin silti koiran. Ihan eri tarkoituksiin tosin. Ja kameran.

Katoin eilen katsomosta Terra Nova-ohjelman ekan jakson. Se oli ok. Aika perusmaanantai. Vapaapäivä. Käytiin Alppipuistos jolkottaa. Elämä on. Päivä päivältä. Tämmöstä tää on. Möllöttelyä. Ihan jees. Kohta saa mennä nukkumaan ja sehän on kans ihanaa.



rakkaudella Kauko

ps. anteeksi, olen ollut vähän laiska vastaamaan kommentteihin. se ei silti tarkoita, ettenkö iloitsisi niistä. yritän muuttaa huonoja tapojani. 

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Eläinystäväni

Ekin koira

Huomenna ei ole varaa mennä Korkeasaareen

Tänä aamuna kertalippu Helsingistä Espooseen maksoi 4,50. Aika hävytöntä, väittäisin. Ensi vuonna se on todennäköisesti tasan 5e. Miettikääpä. Menopaluu pääkaupunkiseudun sisällä maksaa saman verran kuin päiväristeily Tallinnaan halvimmillaan. Missä vaiheessa kansa nousee ihan oikeasti vastustamaan tällaisia asioita? Miten tällaista hintaa nielee kukaan?

Enemmän pöyristyttää Vr-hinnoittelu. Matka perheen luokse Tampereelle maksaa 30e suuntaansa eli 60e. Kuusikymmentävituneuroa. Samalla hinnalla lentää norjalaisin tai sinisin siivin keskelle Eurooppaa. Kotimaan matkailu on mun silmissä aivan naurettava bisnes.

Otetaas ajatusleikki ja siihen esimerkiksi vaikka autoton nelihenkinen perhe, joka haluaa kesälomalla matkustaa vaikkapa Kuopiosta Helsinkiin ja käydä Heurekassa Tikkurilassa, Linnanmäellä ja vaikka Korkeasaaressa. Ajatellaan, että reissu kestäisi vaikkapa viisi päivää eli neljä yötä keskustan hotellissa. 

Junaliput, menopaluu (tämän päivän tietojen mukaan) 2 aikuista, 2 junioria (6-16v):  547,04e
Lapsiystävällinen hotelli, Holiday Inn Helsinki City Centre heinäkuussa 2012, neljä yötä aamiaisineen, 2 aikuista, 2 lasta: 560e

Yö 1
Päivä 1

Bussiliput Vantaalle, menopaluu, 2 aikuista, 2 lasta (6-16v): 27,2e 
Sisäänpääsy Heurekaan sis. näyttely + yksi planetaarioelokuva, 2 aikuista, 2 lasta (6-15v): 73e

Yö 2
Päivä 2

Helsingin sisäinen kertalippu, 2 aikuista, 2 lasta: 8e
Linnanmäki, 4kpl Isohupi-rannekkeita (yli 120cm): 148e

Yö 3
Päivä 3

Korkeasaari lautalla, 4kpl lippuja, 2 aikuista, 2 lasta (6-17v): 48e
(Tarjolla myös kimppalippu 2 aikuista, 3 lasta: 47e)

Yö 4
Päivä 4

Hotellin luovutus ja mitä lie touhuilua ja sitten kotimatkalle. 

Tämä kaikki ilman ruokailua, tuliaisia, jäätelö- ja hattaratuokioita maksaa yhteensä 1411,24 euroa. Aterioineen ja välipaloineen plus tuliaisineen hinta kipuua helposti 2000 euroon. 

Seriously? Kesälomaa on normiperheellä tässä vaiheessa jäljellä vielä se kolme viikkoa ja rapiat. Ei tee ihan hirveästi mieli perustaa perhettä tai sen koommin tukea kotimaan matkailua. Mitä mieltä olette? 

Lähteet: 


lomaa odotellessa, 
Kauko


torstai 19. tammikuuta 2012

Ihan kiva ei riitä

Mä paljastan teille nyt yhden paheeni.. tai no, se on enemmänkin ns. guilty pleasure eikä pahe. Mä luen aika paljon blogeja, mutta ns. muotiblogit ja hömppäblogit sun muut ei yleensä kolahda meikäläiseen oikeastaan niin mitenkään sisällön köyhyyden ja turhamaisuuden takia, mutta yhden olen kelpuuttanut omiin suosikkeihini.

On suorastaan rikollista, mutta ennen kaikkea aivan helvetin ärsyttävää, että maailmassa (oikeastaan samassa kaupungissa) voi olla ihminen, jonka blogista välittyy fiilis, että elämä on täydellistä. Elämä ei ole täydellistä, senhän kaikki tietää, mutta tätä blogia seuratessa voi hetken uskoa siihen illuusioon, että kaikki on kaunista, hyvää ja ihanaa ja maailma on täynnä huumoria ja rakkautta ja loppujen lopuksi elämä on aika kepeää ja simppeliä, kun vaan osaa nauttia pikkujutuista (ja jos on hyvä kamera). En dissaa. Aluksi olin jopa kateellinen, mutta ajan mittaan kun olen lueskellut niin kyllä sieltä sellainen semiaito tyytyväisyys elämään ja itselleni niin vieras tasapainoinen onnellisuus paistaa läpi. Se on hyvä juttu. Sellasta on oikeastaan ihan kiva lukea aina välillä.

Siispä imemään positiivisuutta omaankin päivään, joka jälleen kerran kuluu täällä keskioluen ja koskenkorvan luvatussa lähiössä vanhojen pappojen torstaiaamuördäilyä kuunnellen, ja eksyinpä bongaamaan omia mielijuttuja ja unohtamaan taustamölyn hetkeksi.






















Elämä on.

pure love,
Kauko

maanantai 16. tammikuuta 2012

Monelta se maailmanloppu tulikaan?

Kakstuhattakakstoista.

Istuin parvekkeella ja kysyin koiralta, missä vaiheessa tuli talvi. Nostin pääni sen verran maasta, että tajusin puiden olevan valkoisia ja jäässä. Missä vaiheessa puista tuli valkoisia?

Eki on kuukauden lomalla. Mulla on sen koira. Me mennään ulos kolme kertaa päivässä ja mä pelkään, että se lihoaa, koska se katsoo, kun minä syön jätskiä ja kaikkea paskaa kaikki illat läpeensä. Tyhjensin just kuitit lompakosta ja kepappii ja pitsaa on syöty näköjään niin paljon, että jos se ois kreikkalaista ruokaa niin Kreikalla ei ois huolen häivää. Vituttaa.

Mun toinen kaveri on töissä kaupan kassalla ja se ryöstettiin. Aseellisesti. Kauppa, jota kukaan ei koskaan ikinä ryöstä, ryöstetään juuri silloin, kun minun ystävä on kassavuorossa. Hirveetä paskaa. Vituttaa.

Mun kolmas kaveri on elämää suuremmassa flunssassa ja hoitaa itseään about viidelläkymmenellä pillerillä per päivä. Perin sen työvuorot tälle viikolle ja sain kaupan päälle pomon ärtyneisyyden, kun rahaa palaa ja pitääkö sitä olla flunssassa muka sairaslomalla. Samalta flunssaiselta kaverilta kuoli mummi viime viikolla. Ei paljon naurata.

Mun neljäs kaveri soitti tänään, että perheen kissa on jouduttu lopettamaan, koska syöpä. Kaikki tapahtui tosi nopeasti ja uutinen tuli perheellekin täysin yllätyksenä. Kaupan päälle ystävä saa selittää viittä vaille kolmivuotiaalle, miksi kissa ei tule enää kotiin ja mitä on kuolema. Ihan oikeasti.

Äitillä on vatsatauti, mummilla peliriippuvuus ja mun entinen poikaystävä haluaa tappaa mun nykyisen poikaystävän. Jes!

Voisi siis kuvitella, että tapahtumia ja draamaa riittää eikä aika käy pitkäks. BULLSHIT. Mulla on tylsää. Mulla on niin kertakaikkisen tylsää, ettei mitään järkeä. Mä meen töihin, katon kaheksan viiva yheksän tuntia, kun samat naamat ryyppää. Pelaan pasianssia ja istun feisbuukissa ja odotan, että kello tulee neljä, että voisin vastaanottaa pomolta sen joka viikkoisen viime hetken puhelun, että voitko olla taas tunnin ylimääräistä eli kuuteen. Voin. Mulla ei ole elämää. Sitten mä tulen mun poikaystävälle ja me ehkä käydään kaupassa ostamassa sitä iänikuista ruisleipää ja maitoa ja sitten tehdään ehkä ruokaa ja katsotaan telkkaria. Sitten se menee nukkumaan ja mä katon telkkarista jotain paskaa tai istun feisbuukissa tai pelaan pasianssia ja sitten vien koiran ulos. Käyn ehkä suihkussa, jos tarvii. Yleensä tarvii.. Ei sen takia, että olisin likainen vaan sen takia, että aika kuluisi edes vähän ja seuraava päivä voisi alkaa samanlaisena kuin edellinenkin. Koira ulos, töihin, töistä poikkikselle ja pieni ilo siitä, että se on vienyt koiran ja sit toi loppuilta tolla edellämainitulla rundilla. Viikonloppu ryypätään vuoropäivin, että a) säilyis sopu ja b) ettei koira kärsi. Mulla on päivästä toiseen samat vaatteet, joita aina välillä pesen ja erittäin ikävä kotiin, jossa on kaiken oman lisäksi myös kaikki mun talvivaatteet. En mä tätä näin suunnitellut. Jos mun loppuelämä on tätä niin ai jumalauta, että mä toivon sen olevan edes vähän lyhyempi.

Kiitos ja anteeks. Tekstin ei ole tarkoitus loukata ketään. Mä katon nyt Nurse Jackien eikä samaistuminen ole koskaan ollut näin helppoa. Monelta se maailmanloppu tuli?

Kaukokaipuu-Kauko


keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Peruskauraa

Voitas tehä jotain ruokaa, sanoin eilen yhdelle rempparyhmäläiselle, joka tuli kylään ja jatkoin, tääl ois kaalia, porkkanaa, kukkakaalia, makkaraa, sit tollasta olet virtuoosi-soossia ja sit ois kolmea eri sipulia... Joo, ja sit sulla on tossa jotain tortillalättyjä.. Mitä sä kelasit kaupassa käydessäs? Teenpä makkaratortilloja? Huh..

No en mä ihan niin kelannut, mutta tiätteks, kun menee kauppaan eikä oo tehny listaa niin se voi mennä vähän sivuraiteille. Seuraava kuvaa ajatuskaartani kyseisellä kauppareissulla, I really don't know what happened..

hmmm... keittoa? joooh, jotain lämmintä hyvää keittoa, oisko makkarakeitto? vai jauheliha? ei, mä teen aina jauhelihakeittoa, nyt makkarakeitto.. ok, makkaraa, sipulia, kotona on porkkanoita, vois ottaa kukkakaalin joo, ai mut tossahan on myös normikaalia, ai vitsi, kaali on kyl tosi hyvää.. se mitä mä oon pari kertaa tehny, kun ihan suikailoin vaan jotain sipulia ja kaalia ja porkkanaa ja öljyy ja soijaa ja jotain mausteita ja pannussa hauduttaa, sehän on hyvää! tekisinks mä sittenkin sitä? mut sopiiks toi makkara sen kans? no, kai sitä voi jotenkin käyttää, mut kukkakaalia ei kyl voi.. kukkakaali on kyl niin hyvää, että otan sitä kuitenkin, vaikkei sille oo mitään käyttöä, sit tarviin kyl vielä purjosipulia ja kaikkee muutakin.. okei, jos mä teen sitä sotkua niin pitäiskö se sit kääriä johonkin (tässä kohtaa ohitin tex-mex-hyllyn)? no periaatteessa, eihän se nyt pahaakaan voi olla, right? oiskohan tollaset tortillat kova juttu? oi vitsi, millon oon viimeks syöny tortilloja? huhhuh, nam! 

Kassalle ja ulos.

Selostettuani tämän, päätimme ottaa riskin ja kokeilla tätä viritystä. Kaali-porkkana-kolmen sipulin-makkaratortillaa ja eiku tuumasta toimeen ja voi jumalauta, ku oli hyvää! Tänään voi sit hyvillä mielin kattoo Top Chefia, kun tietää olevansa ite kans luova ja kekseliäs ruoanlaittaja. Makkaratortillan kanssa luonnollisesti tarjoillaan pari purkkia jääkaappikylmää keskiolutta, mitä nyt sattuu olemaan. Kerrankin sattui olemaan, Karuselli-kommentoija ois ylpee; Bisset pitää olla hoidettuna. Jääkaapissa täytyy aina olla bisset hoidettuna. 


Makkaratortillojen ja keskioluen kanssa nautimme myös Suomi-Iskelmää. Mietittiin perustaa bändi, joka vetää tutuista biiseistä örinähevi-covereita ja väliaikoina vois hyräillä tai laulaa jotain teeveestä tuttuja tunnareita. Kysyntä ois varmasti taattu. Miettikääpä esimerkiksi Arja Korisevan Enkelin Silmin-kappaletta tosi raskailla kitaroilla ja mestaajarummuilla soitettuna ja sit hirveellä kurkkuördäyksellä laulu päälle ja a vot! Ootzen Harasoo! Pieksis Kotiteollisuuden Kevät-coverin ihan 6-0.

Meidän bändin nimeks tulisi omaperäisesti Ultra-hyper-super-JätteBra.



Laulava Top Chef,
Kauko


lauantai 7. tammikuuta 2012

Pillusta.

Jou!

On lauantaiaamu ja lunta maassa. Tulin aamuvuoroon ja kantapeikot hitaasti täyttävät pöytiä ja ostavat yhden bissen tunnissa. Elämä on. Hidasta ja paikallaan polkevaa. Kysyin aiheita blogiin ja sain vastaukseksi, että Pillu. Pillu ja Morrisey. Sanoin, etten tunne Morriseya ja mitä minä nyt voisin Pillustakaan sanoa. Niin, oikeastaan Pillusta ei voi sillain mitään sanoa ja silti siitä olisi niin paljon kerrottavaa, totesi aiheen ehdottaja. Kuunneltiin Hanna Ekolan Villihevosia ja kuuntelin kuinka miehet puhuivat ruokavaliosta kuin naiset. Itse vedän nachoja aamupalaksi. Se siitä ryhtiliikkeestä ja roskaruokalakosta.

En mä tosta Pillusta osaa niin kirjoittaa. Pillu on ihana asia. Jokainen Pillu on erilainen ja ainutlaatuinen. Joskus Pillu haisee, joskus Pillu tuoksuu. On isoa Pillua ja pientä Pillua. On löysää Pillua ja tiukkaa Pillua. On karvaista Pillua, kiitorata-Pillua ja posliini-Pillua. Joskus Pillusta tulee verta, joskus pissaa. Pillusta saa niin nautintoa kuin harmiakin. Joskus Pillua kutittaa ja joskus Pillu on märkä. Joskus Pillua masentaa ja joskus Pillu on ihan fiiliksissä. Pillusta tykkää miehet ja naiset. Lapset tykkäävät tutustua omaan Pilluun ja joskus kaverinkin Pilluun ja silloin Pilluun saatetaan työntää jotain hassua esim. barbin jalka tms. Vanhempana Pilluun voi laittaa muita juuri Pillua varten suunniteltuja tavaroita. Pillu on hyväntahtoinen, se ei yleensä halua kenellekään mitään pahaa. On kuitenkin ihmisiä, jotka haluavat tehdä Pillulle pahaa, mutta sellaiset ihmiset pannaan vankilaan. Pitäkää Pillustanne huolta ja kaikki Pilluttomat: Hankkikaa Pillu ja pitäkää siitä huolta ja rakastakaa sitä! Älkääkä väittäkö, ettette saa Pillua. Maailmassa on monta miljardia Pillua, joista ihan varmasti joku käy myös juuri sinulle.

edit.

Sain välittömän huomautuksen sähköisesti, että unohdin totaalisesti mainita rumat Pillut ja kauniit Pillut sekä sen, että Pillu on elämän lähde. Uusi elämä näkee ensimmäisen auringonsäteensä Pillusta. On olemassa turpeita Pilluja ja laihoja Pilluja. Epämuodostuneita Pilluja ja Pilluja, joista ei oikein tiedä, ovatko ne Pilluja ja mitä ne ovat..

"kattelin mielenkiinnosta ku sattu silmään yhdellä aikuisviihdesivulla bodarimuija pornoo ni sen muikan klitoris näytti ihan oikeesti samalt ku mun dikki löysänä" - lainaus huomautuskeskustelusta

Nyt mä ajattelin etsiä internetistä vastauksen siihen kuinka simpukan sisälle muodostuu helmi. Aatella, että palkka senku juoksee tossa taustalla koko ajan. Välillä vähän hävettääkin.

Kauko Pilluineen.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Hän vaeltaa läpi kaupungin...

Me matkattiin läpi kaupungin. Me ja meidän tavarat. Istuttiin bussissa ja ratikassa. Toistemme lohtuna ja ystävinä. Nyt täytyy mennä, mutta kyllä me pärjätään-asenteella odotettiin tuulessa ratikkaa. Ajattelin, että tässä me nyt mennään, eestiläinen kovia kokenut sekarotuinen ja seuranaan vähintään yhtä kovia kokenut lähiössä kasvanut kaupunkisotilas. Kampissa mietin, muistaako tuo mitään menneisyydestään tai tuleeko sille mieleen lapsuuden talot ja kaupungit ja mistä se on tullut? Sekään ei tiedä mistä minä olen tullut. Me ei tiedetä toisistamme mitään ja siinä me nyt seistiin vierekkäin mulla laukku olkapäällä ja toinen toisessa kädessä ja siellä meille molemmille ruokaa. Kyllä me pärjätään. Meillä on toisemme kuitenkin.

Kotiin tultiin ja ihmeteltiin. Sanoin, että täällä mä asun. Ei tää oo kummoinen, mutta täällä voidaan olla ihan hiljaa ja rauhassa. Voidaan syödä ja nukkua ja on lämmintä ja mukavaa. Mukava oli ehkä huijausta, mutta onneksi tuo ei osaa lukea..paitsi mua. Minä pidän susta huolen ja sinä pidät musta huolen. Kotona tuli ihan hirveä ikävä Ekiä. Kuuntelin yhtä biisiä ja sitten vaan tuli kauhea ikävä. Tuo pitää huolen ja osaa lukea. Se tuli luo ja painoi pään polvelle heti, kun ensimmäinen nyyhkäys tuli. Anteeks, diippiä ja surumielistä shittiä, mut nyt on tunnelma pilalla ja paha mieli. Onneks toi on tossa vieressä hiljaa ja ymmärtäväisenä, vaikkei se välttämättä mitään tajuakaan, ihmisen paras ystävä.

Ois vaan kiva soittaa Ekille ja aloittaa puhelu niin tavallisesti kuin voi vittu mitä paskaa... 
Kyllä sekin päivä vielä tulee, mutta kun mä haluaisin nyt.


Vollausterveisin,
Kaiho-Kauko


maanantai 2. tammikuuta 2012

Vuoden ensimmäinen maanantai

Hei hei hei vaan Suomi, hei joku Joensuu! Vuosi on vaihtunut ja ensimmäistä maanantaita mennään aamuvuorossa. Baari on täynnä hitaita ihmisiä, joilla kestää ihan käsittämättömän kauan tulla ovelta tiskille varsinkin silloin kun allekirjoittaneen kakkahätä on pahimmillaan. Keskiarvoikä on +60vee ja mä en lakkaa ihmettelemästä vielä monen vuoden jälkeenkään kuinka joku pystyy vetämään kossua tai jägeriä tai edes perus keppanaa heti aamuyheksältä. Raakaa dokaamista jo ennen ku silmät on auki. Henkilökohtaisesti en oo saanut vielä edes meikkiä naamaan. 

Kuuntelin juuri maailman pisimmän selostuksen entisestä huumekoirasta, joka on nyt eläköitynyt ja saa valtiolta eläkettä miltei 200 euroa kuukaudessa ja kuinka se löysi rahapussin ja kuinka se löysi lapsen lapasen ja kuinka se on älykäs ja ihmeellinen koira ja voi hellanlettas sentään. Se, että mä rakastan Ekin koiraa kuin omaani, ei tarkoita sitä, että mua kiinnostais muiden koirat tai muiden hehkutus vielä muiden koirista. Ei vaan kiinnosta. Ekin koira on maailman paras koira ja ei ole muita koiria. Sama pätee muiden lapsiin. Omaa kummityttöä on kiva nähdä ja ihastella, mutta siihen se sitten rajoittuukin. 

En tiedä mistä se johtuu, että on näin. Olenhan kuitenkin erittäin sydämellinen ja nykyään jo empaattinenkin ihminen, mutta jostain syystä syntynyt vailla suurempaa hoivaviettiä. Jotenkin en vaan jaksa syttyä jostain meidän koirasta tai vauvasta otetuista kännykkäkuvista, että tässä se nyt syö marjasosetta ja tässä jätskiä ja naama on ihan tahmassa ja tässä se leikkii kumisaappaalla tai päistä viilatulla ratakiskon pätkällä ja voi hohhoijaa.

Mun mielestä koiran tai kissan tai lapsen tai huonekasvin tai ihan sama minkä tahansa tollasen aikaa ja hoivaa tarvitsevan otuksen tultua talouteen pitäis kuitenkin muistaa se, että muustakin voi puhua. Säilyttää ehkä jotain omia harrastuksia tai lukea edes lehtiä tai jotain, että ois oikeasti muutakin puhuttavaa. Onnekseni oon jo aika ansioitunut niin sanotussa mukakuuntelemisessa. Työn kautta sitä oppii sulkemaan korvat ja luettelemaan vaikka kauppalistaa mielessään tai ohjaamalla henkisen minänsä Adrianmeren rannalle turkoosin veden ääreen sillä aikaa, kun käydään läpi päiväkotimaksuja ja koirankakkapussijuttuja. Otan katsekontaktin ja nyökkään välillä. Muutama ynähdys ja AIJJAA tai EIHÄN? tai NIINHÄN SE TUPPAA OLEMAAN väliin ja avot! puol tuntia makoiltu jo rannalla aaltojen liplatuksessa. Sydän. 

Tästä huolimatta aamu alkoi kuin parhaimmastakin idyllistä. Herään parisängystä ja mies menee töihin. Koiran kanssa jäädään nukkumaan vielä tunniksi. Sitten ylös, kahvi tippumaan, koira ulos, koiralle ruokaa, kahvit naamaan ja bussilla töihin. Enkä valita. Tuntuuhan se ihan kivalta, mutta kyllä mua silti tavallaan lohduttaa ajatus, etten ole täysin sidottu koiraan eikä tota ihanaa poikaakaan tarvii ihan ihan joka päivä nähdä. Sehän saa mut vaan rakastamaan molempia niitä enemmän. I need my freedom! 

Tostapa just uudenvuodenbileissä puhuttiin. Illan isännän kanssa puhuttiin suhteista ja sanoin, että me saatetaan olla montakin päivää erossa ihan muutaman tekstiviestin voimin ja sen eka kommentti oli "Toi on paha. Toi on tosi paha merkki." Olin vähän, että mitä? Totesin vaan, että suhteita on monenlaisia ja se mikä toimii toisilla ei välttämättä toimi toisilla. Mä oon kuitenkin nähnyt ja kokenut suhteen, jossa eletään täyden tehon symbioosissa ja unohdetaan itsemme meidän puolesta ja onks ikinä käynyt hyvin? EI. Lopputulos on se, että mulla ei ole enää kavereita, minuutta eikä mitään omaa, ja siinä vaiheessa ei ole myöskään enää mitään kiinnostusta siihen toiseen ihmiseen eikä myöskään mitään puhuttavaa kenellekään, koska elämä on yhtä vitun sämpylän ostoa ja mitä tänään syötäisiin-jatkumoa. 

Mulle sopii tää ja koen kiusallisena, että mun pitäis selitellä suhdetta, jossa ei tarvitse teeskennellä yhtään mitään. Kauko on onnellinen kaveri just näin ja rakastaa rakastaa. 

Eipä mulla muuta muuta-Kauko