lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kun kaikki on riittävän hyvin

Aion nyt kirjoittaa siitä, kuinka levollista ja rauhallista on elää ilman turhia panikointeja ja skitsoiluja. Ja siitä, kuinka parin päivän takainen after sportVMP-fiilistely olikin vain hetkellinen hairahdus tällä kukkasin päällystetyllä elontiellä.Oikeesti kukkasia.

Toki ennen loistofiilisten jakamista aion purkaa mieltäni asiasta, joka on vaivannut minua jo pitkään. Jopa siihen malliin, että joskus pohdin olenko aikuinen lain! Nimittäin -nyt lähtee-
Top5 asiat, joita EI PITÄISI JOUTUA HANKKIMAAN OMAAN KOTIIN VAAN NIIDEN PITÄISI KUULUA KALUSTUKSEEN!
Vaikka vain sillä perusteella, että ne esineet/asiat vaan OLIVAT siellä lapsuudenkodissa, jostain kaiketi ne olivat vaan ilmestyneet, en tiedä.
Tämä aina muotoaan ja hankintatarvettaan muuttava ikuisuusongelma vaivaa aina tasaisin väliajoin, viimeksi toissapäivänä hypermegamarketissa etsiessäni vesisaavia. Millä vitun osastolla on vesisaavit?! Let's begin.

5. Vesisaavi
-kuka listaa muuttaessaan ekaan omaan kämppään että "jaahas, tarvitsen pyykinpesukoneen, imurin, henkareita, sohvan ja vesisaavin" Ei kukaan. Koska vesisaavia tarvitsee tasan silloin kun haluaa huljutella väsyneitä jalkojaan virkistävässä appelsiinin- ja mentholintuoksuisessa, äidiltä joululahjaksi saadussa, jalkakylvyssä syystä että khamoon, let's face it; jalkoja on dorka tunkea ämpäriin, ei ne mahu mukavasti (testasin) Ämpärihän löytyy kaikilta! Moppaukseen tietty, daa'a.

4. Sähkövatkain
-kuinka usein sitä tarvitsee jos ei leivo? Aika harvoin. Lapsuudenkodissa se silti vaan oli. Sähkövatkainkin on siitä vittumainen laite, että silloin kun sitä tarvitsee eikä sitä ole, ei sille oikein löydy korvaajaa. Ei auta, vaikka kuinka olisi runkkari ja ranteessa piisaisi ruista; ei se kermavaahdon vatkaaminen manuaalisesti vaan VOI olla kenenkään favourite things to do-listalla.
Luonnollisestihan ensimmäisen oman sähkövatkaajan varast.. ööh, LAINASIN faijalta. Toki ammattilainen kun olen, varastin siihen väärät terät, eikä se näinollen skulannut. RIKOS KANNATTAA JOS SEN TEKEE HYVIN! Nyt omistan oman vempeleen, jota olen oston jälkeen käyttänyt kaksi kertaa. Vuoden sisään siis. Hyvä ostos!

3. Säilykepurkin avaaja
-nykyään melkein kaikissa purkeissa on se kahva/juttu/silmukka/nykäsyvempele, jota oikein käsittelemällä saa tonnikalat kehiin. Vaan ei kaikissa! Ei niissä halvimmissa! Siis niissä, joita ostetaan päivä kaks kolme ennen massipäivää (lue: Xtra tahi Euroshopper) Halpaa ja pahaa tunaa, ja kaiken huipuks pitää vielä ostaa niille avaaja, koska ne on halpoja just sen takia, että ne tonnikalat on ryöstökalastettu jostain Aasian meriltä eikä lapsiduunareille Kambodzhassa ehditä opettamaan kuinka valmistaa tuotantotehokkaasti se avaajanipukkasilmukkaesineasiamikävittusenytonkaan. Siinäs sit vaellat ympäri prismaa ja suret kovaa kohtaloas ku et yhtään tiedä, miltä osastolta se saatanan avaaja löytyy. (ne muuten ruostuu ootteko huomannu?)

2. Sakset
-ei oo eka asia kauppalistalla. Isot sakset, pienet sakset, kynsisakset.. Liikaa! Teinit, tässä on vinkki teille: pyytäkää sakset tuparilahjaks! SERIOUSLY! Vai meneeks joku kauppaan silleen et joo, nyt mä ostan isot sakset? En ainakaan mä!
Saksia kuitenkin tarvitsee suht usein. Itsellähän on ollut se hieno tilanne, että puukkokaupassa duunailleena omistaa hyvän setin teräviä äänenvaimentajia (hah. hah.) ja niitä hai sie hyvin käsittelemällä on saanut askareen jos toisenkin pois päiväjärjestyksestä yksinkertaisesti puukkoa käyttäen. Monitoimityökalu at it's best (pst. Marttiini, 'nuff said) Mut silti, on varmasti jotain Laphin jänkhän aijjiä, jotka siistivät partansa ja leikkaavat kyntensä Ilveksellä, mutta meitä ihmisiä varten on sakset. Siksi ne pitäisi olla joka kodissa. Nimim. "mulla meni muutama vuos varastaa faij... Äh, hankkia ekat-84"

1. Kuumemittari
-Jos opiskelet farmaseutiks tai lääkäriks, ni joo. Mut oikeesti. Kuumemittari. Kuka keksii mennä törsäämään ekat jätskikiskakesätyötienestit tai opiskelijan Kela-miljoonatulot kuumemittariin, koska ei sitä edes oikeasti tarvitse. Syy: ekassa omassa kämpässään on jo sillai aikuinen, et kyllä sen nyt tietää jos on kipeä. Ei tarvita sitä kuumemittaria kertomaan, että "juu, lämpöä on 37.6, ei mitään mahiksia duuniin."

Ah. Sainpas purettua. Näitä varmaan on ainakin sata parempaa ja poissaolollaan loistavampaa, mut hei, nää tuli mulle mieleen vuosien saatossa. (Edelleen hankkimatta kuumemittari. Enkä aiokaan hankkia. In your face, 37.5 celsius!)

 Mut hei joo aa mitä? Niiiiin, niitä hyviä ja onnellisia fiilareita? Juu.

Tosiaan, after sport vmp eli tovin jonka jälkeen se vaipui horrokseen, ihan niinku kunnon pedon kuuluukin. Ekin ryhtis elää ja voi hyvin! Farkuista, jotka ei menneet jalkaan 3vkoa sitten, kuului vaan HUMPS kun ne soljahtivat verhoamaan talven kalpeamaa (whaaat?) alaraajastoani (whaaaat the fuck?!)
Terveysruoka maistuu ja mieli on kirkas. Jumpassa on käyty, sähly rullas ku stokkan portaat, baariduuni lähinnä hymyilytti ihanien asiakkaiden ja mainion kollegan ansiosta ja emmä tiiä. Jotenki tasapainonen olo. Yritän väkisin miettiä, kuinka tää kaikki on uuden lääkkeen ansiota ja samalla friikkaan, miten yks lääke voi vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen näin paljon.

Tai sit en mieti. Tai friikkaa. Tai ylipäänsä tee mitään ylimäärästä. Nyt just on kaikki hyvin. So be it.

Zen Eki


torstai 29. maaliskuuta 2012

SKIFEINTÄ SITTEN EILISEN

Samaan aikaan toisaalla. Pasilassa that is. Viimeisin jakso kiteytti aika pitkälti koko blogin teeman, mutta ennen kaikkea henkilökohtaiset fiilikset jopa sillä tasolla, että siinä missä Justin Timberlake laulaa teille joen niin Kaukon sydän lauloi vanhan miehen jokea... tai no silmät. Jep. Itkin katsoessani Pasilaa. Kyösti Pöystin sanoin totean vaan, että tää oli uutta. Huhhuh. Tuli ihan skifi fiilis, mut sillain puhdistautunut.

Pliis, kaikki eksistentialistisen identiteettikriisin kourissa painiskelevat lajitoverini, heittäkää ironia hetkeks taka-alalle ja katsokaa tää jakso. Voitte kerätä toki rohkeutta vielä noin 371 päivää eli ajan, jonka se näkyy Yle Areenassa.

5. tuotantokausi, 10. jakso, Pasila

Kauko ja katkeransuloiset kyyneleet

ps. toihan vois olla vaik bändin nimi?
pps. pitäiskö perustaa bändi?
ppps. mä en ikinä muista kumpia lisätään; peetä vai ässää.
pppps. kirjotin tänään pari tehtävää tost noin vaan ja ehkä saankin ne tehtyä nyt, kun olen luovuttanut ja lyönyt hanskat tiskiin. MEGASKIFIÄ!


keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

after sport VMP

Terveiset täältä addikt.. Eikun siis kuntoilun ihmeellisestä maailmasta!
Viimeset pari viikkoa on vedetty natsiryhtiliikettä ja tänään tuli ekaa kertaa se "tää ei oo kivaa"-fiilis. Ei tullutkaan sitä urheilun jälkeistä mahtioloa. Aion silti jatkaa, koska ei kaiken pidä olla kivaa.
Ahkeran lenkkeilyn, tsimmailun ja homostelevan keskiviikkosählyn ohelle on syntynyt uusi tulokas: jumppa, aerobic, zumba, pump, whatever. Hikistä hyppelyä muiden Kesäkuntoon edes joskus-mammojen seassa.
Jääkaappi on täynnä NIIN superruokia, että todennäkösesti niiden terveysvaikutukset alkaa kumoamaan toisiaan, ja loppujen lopuks olis ihan sama vaikka eläisin jäätelökakuilla ja muumi-limulla.
Verigreipit alkaa tursuamaan jo joka paikasta ulos jopa siinä määrin, että googletin sanoilla :"MIKÄ VITTU TEKEE VERIGREIPISTÄ NIIN TERVEELLISTÄ KUN SE ON NIIN SAATANAN PAHAA?!" Vastaukseksi sain mm. eräänkin tutun blogin. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Mut hei, ajatellaan positiivisesti: olkoon tämä ihmiskoe! Kuinka kauan kestää epäurheilullisen roskaruokalähiölapsen kantti natseilua! Veikkauksia kehiin!

Vitutustahan tässä lisää parikin seikkaa:
-tein sen klassisen virheen ja punnitsin itseni. Ja aissaatana ku nauratti KERTYNYT kilo! "Se on lihasta, se on lihasta, se on lihasta" Toi on mun uus mantra. Niinku for real.
-sukeltaessa sijoiltaan saatu olkapää ja sitä seuraava kipu olasta kyynärpäähän. Urheiluvamma?! SYDÄN SYDÄN SYDÄN
-fyysinen väsymys. Vois vetää zetaa semmoset 23h vuorokaudessa, mutteivoikoskakoskakoska on kaikkee hommaa ja sporttii ja kaikkee!
-ja ARGH! Kämppä alkaa koht näyttää samalta ku kunnon päihdeputken jälkeen. Ei jaksa/kerkee siivota kun koko ajan pitää juosta. Eikä edes pidä! Mut silti..

Kyllä se on niin tosifaktinen tosiasia totuusfakta, että paheiden määrä on vakio. Jätä bisse ->vedä energiajuomia ja röökiä. Elä puutteessa -> ala sporttaa. Jätä herkut ja roskaruoka -> syö überterveellisesti ja pode pientä morkkista irtiksistä (varuiks kuitenkin tee iltalenkki videovuokraamon ohi ja kaupassakin kävele varuiksi karkkiosaston läpi)

Joku päivä sitä oppinee kohtuuden. Ei kaikessa, mut näissä arkipäivän asioissa. Koska kelatkaa -nyt menee diipiks!- tossa iltalenkillä koiran kanssa pohdiskelin IHMISSUHTEITANI. Ahmigaad! Rupesin oikeen funtsimaan kuinka aina tutustun uusiin ihmisiinkiin sillai kybällä, you know. Kaikki tänne heti ja sit kivakiittimoi. Mun ihannemaailmassa olis varmaan semmonen kaks tuntia varattuna uusiin tyyppeihin: esitellään itsemme, kerrotaan story of our lives, tunnetaan järjetöntä sielunkumppanuutta, ollaan friends4eva ja sit ku aika on täynnä ni soronmoo.Ja sit uutta kehiin. Toistan: kaikki tänne heti ja sit kivakiittimoi.

Ah, oon ollu oikeesti vitun hyvällä fiiliksellä yllättävän pitkään eli tänään iskenyt VMP oli odotettavissa. Joka päivälle tehdyt aikataulut kusee, koska väsyttää niin saatanasti, mut väkisin sitä aina vääntää ittensä uimahallille.
Näinollen huomenna meen vaan sählyyn, torstaina VAAN johonki vitun syvävenyttelyyn ja perjantaina vast simmaa. Jeah.

Ja jumalauta! Huomenna joutuu ehkä hei pyykkää! Ai miks? NOH, koska tänään ostin kahden ja puolen vuoden harkinnan jälkeen pyykinkuivaustelineen. Ohhoh! LIMENVIHREÄN. Uhhuh! Vittu jotain hyvväkin tähän paskaan.

Angstia, väsymystä, vitutusta, jumiutuneita reisiä ja vihlovia käsivarsia Teille tarjoili Kiukku-Eki

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Eiku mä alanki sit jotain muuta

Terveisiä Tampereelta yhteiskunnan oi te yhteiskunnan luteet!

Tänään istuin koneen ääressä ja join teetä ja kirjoitin yhden kappaleen. YHDEN HELVETIN KAPPALEEN. Enkä siis puhu mistään maailmaa valloittavasta Frontside Olliesta tai ylipäätään edes musiikista vaan siis kappaleesta, joka alkaa ja joka loppuu siihen, että painetaan kokonainen rivi tyhjää ja aloitetaan uudestaan kirjoittamaan. Sen jälkeen otin päikkärit, koska olin niin puhki.

Tiedättekö, kun on puoltoista kuukautta ollut sitä mieltä, että mä en pysty tähän, niin jännästi sitä alkaa sitten uskomaankin niin ja toimimaan sen mukaisesti, ja tänä iltana, juurikin tässä viimeisen tunnin sisällä, totesin, että helvetti, musta ei ihan oikeasti ole tähän enkä edes tiedä haluanko tätä eikä mulla ole mitään mahdollisuutta saada tätä hommaa sellaiseen muotoon seuraavassa viikossa, että kehtaisin sitä kenellekään näyttää saatika hakea sillä kyseiseen opinahjoon. Sitten mä istuin alas, katsoin muut vaihtoehdot läpi, punnitsin, onko mulla rahkeita tai aikaa edes niihin, totesin, että on ja tein päätöksen, että käsikirjoituslinja voi haistaa jonkun lahjakkaamman kyvyn tänä vuonna ja mä en edes hae.

Jep. Mä en edes hae. Olo on samaan aikaan (toisaalla, öööh hehe?) helpottunut ja surkean luuserimainen. Ah, mä en hae. Mun rahkeet ei tänä vuonna riitä, ehkä ne riittää ens vuonna, ehkä en hae enää ikinä, mutta tänä vuonna en hae ja ah, mikä helpotus. Ei tarvitse enää miettiä sitäkään vaan voin tehdä noiden muiden mestojen tehtävät ja toivoa parasta. Surkean luuserimainen siksi, että haha, kuvittelin olevani kirjoittavaa sorttia, että saisin oikeasti noin helpot (yea, right) tehtävät rustatuksi miten päin vaan ja pystyväni hoitamaan edes jonkin asian alusta loppuun, mutta ei. En pysty. En jaksa. Enkä usko hetkeäkään, että ne haluaa lukea mitään noi ala-arvoista shaissea. Oikeastaan tiedän sen, koska olin siellä viime vuonna ja tiedän, mikä se taso on ja mitä ne haluaa ja mä en tänä vuonna sitä niille pysty tarjoamaan, joten so long suckers, mä teen jotain muuta seuraavan vuoden. Tai sit en.

Tänään sain sentään pieneksi ilokseni työtarjouksen puhelimitse ja ens viikko päivystetäänkin sitten taiteen parissa, että jotta tulkaahan katsomaan ja viihtymään Kuvataideakatemian galleriaan Kasarmikatu 44 ja kattelemaan juttuja. Taidetta that is. Avoinna 11-18 every god willing day, voiks noin sanoo? Onks toi oikein sanottu? Whatever, taiteessa kaikki on sallittua. Welcome!

Ah, hitsi miten paljon on nyt kaikkea. Kohtahan on myös toinen über-odotettu taidepläjäys tulossa, kun Loop-blogia ylläpitävä kaveri raahaa romÄH taiteensa Pengerkadulle. Sitähän voi siellä sitten pällistellä melkein kuukauden päivät.

Apua! Sitten onkin jo toukokuu kohta ja päästään viikonlopuks fiilistelemään Helsinki Underground Art-meininkejä.

Sitä ennen kyl täytyy juhlia kolmivuotiasta kummityttöä, tehdä noi tehtävät, hakea kouluun, käydä Madridissa vähän lomailemassa ja ajaa mun kesätaivaan sininen uunituore Jopo Espoosta Kallioon, että pääsee sit korkkaamaan kunnolla ton kesän! Kylä tää jätkät tästä karvottuu, kuhan vaa ootellaa nätisti ja sillä aikaa tehään jotain kivaakin välillä. Hyi. Pitääks oikeasti tehä muka jotain kivaakin välillä? Onneks oikein kivoilla poikkiksilla on aina taskussa vähän tähtipölyä ja sehän tekee maailman onnellisimmaks, vai mitä?




Mä tulin jopa vähän hyvälle tuulelle kesken kaiken olemisen ja turhan tärkeyden. Dääm. Oonks mä teidän mielestä nyt ihan luuseripaska? Sanokaa, etten oo, koska en oo!

helpotuksen suurella rintaäänellä ja ylenpalttisella rakkaudella,
Kulttuuri-Kauko

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Maanantaiskifiä

HAHA! Vanha toverinne Teknologia-Skifistelijä-Kaukonaattori on taas täällä! Ai missä, te kysytte? No junassa! Kelatkaa! Nyt on niinku tosii skifii fiilis. Istun siis tällä kauniilla ja muodollisesti pätevällä sileääkin sileämällä takapuolellani Pendolinossa ja bloggaan! Jo on kakstuhattaluvulla eletty! Mä vaan katoin, että onko verkkoa ja onhan se! (Tähän perusmarmatus siitä, että saa se näillä hinnoilla ollakin nii!) Mä siis bloggaan niinku lähes 180 kilometrin tuntivauhtia! Jumaleissön! Onks nyt tarpeeks hehkutettu ja huueltu merkkejä?!

Näin viime yönä unta, jossa olimme poikkiksen kanssa jossain Pohjois-Korean ja Kiinan rajalla jossain aivan ihanassa vuoristokylässä, josta teimme retken vuorilla sijaitsevaan ehkä jopa maailman suurimpaan kauppakeskukseen ja juutuimme siellä hissiin. Minä sain paniikkikohtauksen, aiheutin poikkiksellekin sellaisen ja siinähän sitä huudeltiin hississä olevaan hätäpuhelimeen, kun eihän ne saatanan kiinalaiset mitään englantia osannu. Hissi kyllä liikkui siis koko ajan, kun napeista painoi, mutta ovet eivät auenneet. Kahdeksannessa kerroksessa oli Kööpenhamina, mikä ehkä todistaa sen, että kauppakeskus oli aika iso. Muuten se muistutti ulkonäöltään Bio Rexin ja Tampereen asemahallin risteytystä.

Uni oli paljon kivempi kuin tässä tuntivauhdissa saan sen kuulostamaan. Tulkinta vois olla vaikka, että siinähän vittu painelet vaan nappeja joka kerroksessa ja yrität päästä johonkin, mut ei me sulle ovia avata. Sitähän tää on nyt 6 vuotta näiden kouluun hakemisten kanssa ollut, että kaikkee paitsi lähihoitajaa on yritetty, mut ei vaan saatana ees säälistä avata. Tai mikä parasta: kukaan ei välttämättä edes huomaa, että määkin yritän päästä johonkin, mutta oon vaan siinä helvetin hississä aina matkalla jonnekin. Perkele.
Tai sit sen vois vaan tulkita niin, että älä lue sankarillista pakotarinaa Pohjois-Koreasta tai jotain blogeja, joissa puhutaan Kööpenhaminasta niinku iltapalaks.

Ihan sama. Olipa onnea sitten herätä ja lähteä iloisin mielin Tampereelle, josta sain viestin heti silmät avattuani, että tää viikko karpataan. Haista sinä karppaaja shaibaa. Haen viereiseltä grilliltä makkispekkikset heti kun hermo menee. Oikeasti mulla ei ole mitään karppausta tai muita tällaisia ruokavalioita vastaan, mutta mua silmittömästi vituttaa se, jos ihmiset tuputtavat omaa uskontoaan esim tässä tapauksessa olisin ihan mielellään voinut vetää vähähiilarista linjaa, jollei sitä olis erikseen mainittu. Piti ihan tarkastaa tässä, että oliks toi junalippu nyt Tampereelle vai Pohjois-Koreaan.
Kostoks karppaamisesta ostin matkaevääks tonnikalapatongin, hampurilainen ois haissut liikaa.

Voi jee. Ei mulla muuta. Kohta pitää sulkea tämä avaruusportaali ja tunkea tää läppäri tonne kolme senttiä liian pieneen laukkuun kiroilematta valtavan suureen ääneen, joten pimpelipompeli vaan kaikille!

Skifi-Kauko



keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Ekin alkuviikko!

Oijjoi, mikä alkuviikko takana!

Maanantaina heräsin aamulla siihen fiilikseen, et nyt on pakko saada pari keppanaa. Kävin hakemassa lavan ja vedin sen aamupäivän aikana. Kuitenkin sunnuntaina metsässä vedetty Suomi-viinapullo muistutti olemassaolostaan. Ja nyt kun ei koiraakaan ollut, saattoi ihan rauhassa tissutella pitkin päivää ja lappaa sitä pikaruoan paskaa kitusiinsa. Olo oli välillä huikea, mutta pyykit jäi pesemättä ja sänky petaamatta.

Tiistaina väsytti aivan saatanasti. Kelasin jo ettei pysty rupee tasottelee, mut kyl vittu se kylmä siideri 4-pack jeesas kummasti oloa. Sen loputtua lampsinkin Alkoon ja ostin oikein kunnon korjaussarjan eli viskiä leka ja lonkeroa mäyriksen verran. Vedin ne siinä aamupäivällä ja hoipuin systerille käymään. Se salettiin huomas, et oli tullu otettua muutamankin päivän verran...
 Himassa oli pakko ottaa torkut et jakso taas raahautua kauppaan kaljahyllyjen huomaan. Hyvä settihän sieltäkin lähti följyyn: tarjouskaljaa ja Alkosta napsuflinda. Ne tuhosin illan aikana.
Taas jäi pyykkäämättä ja tiskaamatta. Ihan sama. Nyt on hyvä boogie. Bileet!

Keskiviikkona heräsin kellonsoittoon: vittu! tänään pitää tavata se vitun fattan ämmä, joka ei tajuu mistään mitään ja kaiken lisäks näyttää ihan vitun naudalta! TAKAAPÄIN!! No onneks se ees tajus sen verran, että lupas hoitaa mulle drinkkilippuja Espoon kaupungin piikkiin. Veromarkat hyötykäyttöön! HÄHÄHÄ!
Siitä dallasin SUORAAN lähimpään baariin, jossa vedin tiukkaa tunnin ajan. Siel joku pubiruusu rupes avautuu, ni mä vedin sitä dunkkuun! Mun oma happy hour, laatuaikaa.
Yhtäkkiä havahduin himasta. En tod tajuu miten oon tänne päässy! Jalat oli kipeet ja mustelmilla ja laukusta löytyi märkiä vaatteita... Mitä on tapahtunut?!
No eniwei, oli pakko nukahtaa (lue: sammua) hetkeks, koska illalla oli ihan megabileet yhellä gay-klubilla. Frendi tuli onneks hakee, koska olin jo valmiiks niin vitun kännissä, etten ees muistanut mihin oltiin menossa!
VITTU ME BAILATTIIN! Oli niin saatanan kovat kemut, etten ees MUISTA MITÄÄN! Helvetin hikinen olo ja syke jossain taivaissa, mut so?! Oli salee ihan törkeen nastaa!
Nyt oon himas ihan laskuissa, vedin taas tota roskaruokaa niin et alko oksettaa. ELÄMÄ ON IHANAA JA IHAN VITUN KREISIÄ!!

Huh, onneks kävin jo tänään Handelissa ni on eväät huomenna tonne metsään! Siit kyl salettiin meen suoraan baariin taas vetää häppää ainaki tunniks! Illalla salettiin meen toiseen baariin ja pistän semmosen shown pystyyn et must tulee uus julkkis!!

Nyt sattuu joka paikkaan mut hei khamoon, onks vähän ollu sen arvosta!? MAHTAVAA!


T: dena-eki


(Psst. kaikki lukijat! PSST! Älkää kertoko Kaukolle, mutta tämä on uusi koodikieleni natsiryhtiliikkeelle! Se ei jaksa kuunnella urheiluhorinoitani, joten vaihdoin kerrontatyylin muistuttamaan sitä entistä Ekiä! Nerokasta? Ai vähän!! Mut hei, tää on sit ihan between us; mitä sulkujen välissä tapahtuu, sitä ei Kaukolle kerrota, aight?)


Final countdown!

Eilen revittelin ihan tosissaan ja lähdin ulos! Espooseen! Baariin! Treffaamaan Ekiä! Katsomaan kuinka Tapiolan Jää-Neekerit hoitaa homman himaan! Sounds crazy, doesn't it? Well, it wasn't. 

Espoo. Huh. Ei varmaan tarvii sanoa enempää. Mulla on nyt joku armoton angsti sitä mestaa kohtaan. Tietäähän sen jo Länsiväylän sillalla, kun puhelu katkeaa, että Espooseenhan tässä menossa ollaan. 

Baari. Kääk! Join kaks siideriä ja pitäis aina uskoa äitiä, kun se sanoo, että tissuttelu on ihan dorkaa. Vetää sitten kunnon Tuhkimo-kännit, jos aloittaakin. Ei se nyt ehkä ihan noin sano... eiku wait, sanoohan se! Olihan siinä nyt pala totuutta kuitenkin. Sain kammottavan kuumotuksen niistä siidereistä. Sitähän se Nykänenkin sanoo, ettei suosittele Antabuksen kanssa ryyppäämistä kenellekään, kun tulee niin huono olo. Ah, syön niitä kuin pameja. Eiku buranaa. Vitamiineja. Äh. En oikeasti syö kuin magnesiumia. Ja irtokarkkeja. Niin. 

Ekin perkele! Se on ihan skinny bitch ja pakko sanoa, että ajoittain sen vieressä oli vähän haastellista istua, kun se käy natsiryhtiliike-monologiaan ääneen. Tiätteks, ei puhu oikeastaan kenellekään, mutta julistaa ryhtiliikeen voimaa ja vakuuttelee itseään natsimaisesti, kunnes kaikki päätyy siihen, että no, jos mä nyt silti kävisin Filkkarissa hakee irtokarkkia. Söis niitä punajuuriaan eikä houkuttelis ihmisiä mukaan Pahuudentielle valkkaamaan nassuteltavaa. Seuraavalla kerralla saan ehkä vedettyä sitä kasettiin, kun se on sit jo niin rimpula. Hyvä. Filkkarissa on muuten Scifi street. Seistiin siinä tovi.

Tapiolan Jää-Neekereistä sen verran, että vaikka kannustinkin niitä enkä vois koskaan kannustaa muita niin eilen tuohduin siis aivan tajuttoman paljon yhdestä jutusta. On kuulkaas lapsoset tapana, että näissä peleissä heitellään sinne jäälle sitten pelin jälkeen rantapalloja ja kaiken maailman välineitä, millä idioottikin pysyy pinnalla. Näin kävi myös tänään, mutta mitä? KESKEN PELIN! Bluesin fanit heitteli kesken kolmannen erän niitä pallojaan sinne jäälle. Jumalauta miten noloa! Epäfanimaista, äärimmäisen noloa ja kertoo aika paljon espoolaisesta mentaliteetista. Olkoonkin kyseessä psykologinen sodankäynti, mutta se sotahan on siellä jäällä niiden kahden joukkueen välillä eikä katsomon ole siihen puuttuminen kuin korkeintaan ääntä käyttämällä, kunnes peli on ohi ja summeri soinut. Ai jumalauta, kun kirjotan tätä niin taas nousee verenpaine. Toi on ihan sama, kun kaks tyyppiä tappelis keskenään ja joku vitun undulaatti menis siihen väliin vielä monottamaan. Se todistaa myös ennen kaikkea epäluottamusta siihen omaan tiimiin, että se pystyis itsenäisesti pieksemään sen kilpakumppaninsa ilman ulkopuolisia apuja eli tasan just niin espoolaista, ettei tosikaan. Hävetti vielä sekin, että kun on pari jotain tollaista vajakkia siellä katsomossa niin sehän leimaa ihan kaikki fanit. Uhosin tekstaavani Metro-lehden tekstaripalstan täyteen aiheesta, lähettämään Länsiväylään mielipidekirjoituksen ja just nyt uudestaan itseni tällaiseen infernaaliseen epäoikeudenmukaisuuskysymykseen kiihottaneena olen tutkaillut Bluesin facebook-sivuja ajatuksenani kirjoittaa sinne tästä hävettävästä tapahtumasta. Summerin soimisen jälkeen ei ainakaan television kautta välittynyt yhtä ainuttakaan kuvaa rantapalloista eli mitä häh? Vitun urpot. Ootte ku jotain Etä-Kärppiä. Häpeällisiä ja naurunalaisia kevätkääryleitä ja toivon teille, jotka heititte kesken pelin ne pallot oikein paskaa kesälomaa. Olkoon kesälomanne palkaton, sateinen, liian lyhyt ja täynnä ärsyttäviä ihmisiä. 

Illalla keitin kotona unimunia. Hyvä, etten nukahtanut eteiseen puhtaan lakanapinon päälle. Valojen sammuttua, olin kuitenkin just sopivan virkeä keskustelemaan aiheista "Kuolema pelottaa", "Elämän tarkoitus on surun karkoitus", "Jos Tupperware-tuotteita mainostetaan ilmatiiviinä, onko niihin mahdollista pieraista joku tosi pahanhajuinen pieru ja sitten, kun sen purkin avaa kuukauden päästä niin haiseeko se yhtä pahalle kuin tuoreeltaan" ja "Mistä suot syntyvät ja mitä eläimiä on suolla" eli aika perusmeininki. Musta on ihanaa, jos voi maata sängyssä iltaisin ja jutella jonkun kanssa ja kysellä asioita, joita on miettinyt. Toi pierujuttu on sellainen, jota oon miettinyt oikeasti varmaan kymmenen vuotta, mutten oikein kehtaa kysyä keneltäkään. Nää on seurustelun hyviä puolia, että voi vapaasti kysellä ja että on joku, jonka kanssa voi maata sängyssä ja jutella, mutta erilaiset elämänrytmit ja kaikki muu tietysti tappaa tällaiset spesiaalit jutut hyvin äkkiä, jos ei niitä varjele, luonnollisesti. 

Tänään ajattelin ladata tota kameraa ja kuvata itsestäni vaaditun videoesittelyn yhteen kouluun ja se saa muuten ihan tasan riittää tälle päivälle. Ei jotenkin nappaa yhtään. Ens viikoks kelasin suunnata Tampereelle äidin natsimaisen aikataulutuksen alle ja vääntää loputkin vaaditut hommat kasaan. Joudun mä ehkä hellimään itseäni pullollisella (eli kahdella) lempparivalkkariani, jos saan tän homman oikeasti rutistettua kasaan. Kattellaa. Sen jälkeen voiskin kirjoittaa vähän aiheista, jotka on pyöriny mielessä, mutta tällaiseks kuulumisien kirjottelukshan tää on vähän mennyt. Yök. 


Kauko toivottaa kesälomaa Raumalaisille, suurella sydämellä.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

I've got the POWER!

Terveiset täältä tuskan ja hien sävyttämästä maanantai-illasta!

Paskat täältä mitään angstia tule, saatanan hyvä boogie, en valita. Kerrankin..
Juuri saavuin UIMAHALLISTA. Niin, kävin ihan itsekseni uimassa, koska eilen ennen nukkumaanmenoa sain vankan näyn, joka johdatti minut läpi ankean Espoon muiden mummojen sekaan. Hallelujah!
Päätin vetää 45 minuuttia samaan syssyyn, tuntiin veny, mikä nyt lienee hyvä asia? On se parempi kuin se entinen meno "No mä juon vaan pari" joka sittemmin venyi n. 2,5 promilleen, huippujatkoihin, heräämiseen ties missä ja ainaiseen NEVER AGAIN-hokemaan.
Vielä kun jääkaapissa odottelee eilen yöllä kokattu uunilohi ja punajuuri-riisi niin aijjai. Perustan niinku ihan just oman lahkon ja ryhdyn Suureksi, mutta Fitiksi Johtajaksi.

Viikonloppu meni ilman Pyhää Patea, mutta vahvasti alkohuuruisissa merkeissä. Lähiöbaarissa, that is. Joko noi mun uudet mielialalääkkeet toimii oikeesti TAI sit on hieno viikonloppu takana. Okei, Blues olis voinut pelata vähän paremmin ja mä olisin voinut jättää hakematta sen puolen kilon karkkisäkin kesken tupakkitauon. Toisaalta, Blues vie huomenna ja karkit jätin tiskille niin, että kaikki puliukot voivat niitä napsia. Eli edelleen Ekin valtakunnassa kaikki hyvin!
Semmonen projekti on kyllä testaamatta, että joku duuni-ilta laittais niin horopaidan, josta daisarit vaan tursuais ja meikkais ittensä halvahkon näköseks ja tsekkais kuinka tippipurkki vaan täyttyy ja vyöryy yli äyräidensä, vähän samaan tyyliin kun sieltä avonaisesta paidasta kurkkisi ryntäät. Vai vyöryisikö..? Kesäprojekti 2012.
Tosin eilinen minivuoro sunnuntaiverkkareissa ja meikittömänä toi oletpa sä hehkeä, ihan saaneen näköinen!-kommentteja, eli kattellahan tuota tasa-arvo-projektia.

Hahaa! Mistä tulikin mieleeni! Jostain syystä Kivenlahden perukoilla ei kuulunut radio kunnolla joten jäin kuuntelemaan takanani istuvaa nuorta paria. Ikää oli se about kasiluokalla ja suhteen taso: vakavahko. Näin olettaisin käsittämättömässä ihmistuntemuksessani ja parisuhdeasiantuntevaisuudessani.
Ennen dialogia on syytä mainita, että tarinan pimun nauru muistutti joko eläintarhan yöllisiä mysteeriääniä TAI se oli kopioitu Hauskoista Kotivideoista. Ja sitä naurua piisas. Seriously.

Tyttö: "Mitä sä tekisit, jos mä lihoisin 10kg?"
Poika: -Miten niin? Eihän siinä olis mitään, ei sitä varmaan edes huomais.
T: "Awww. No mitä jos lihoisin 20kg?"
P: -No et sä nyt siltikään olis lihava tai mitään. En mä tekis mitään.
T: "Nii et me oltais vielä yhessä?"
P: -Höh! Tietysti!

(Tässä kohtaa rupes todella kiinnostaa, vaikka mielessäni hoinkin "Poika-parka ja No she DIDN'T")

T: "No mitä jos mä yhtäkkiä lihoisin 30kg? Tai vaik 40kg?"
P: -Noo, sen nyt varmaan jo huomais, mut eihän siinä olis mitään. ...Kai..?
T: "Miten niin kai? Olisko vai ei?"
P: -No ei. Kai...
T: "Aha."

Hiljaisuus. Siihen loppu se mielipuolinen nauru.

Naiset pilaa kaiken! Hahhahahahaaaaa! Ehkäpä nuo kaks menee naimisiin ja käy ton saman keskustelun aina tasasin väliajoin. Tai sit niiden ei tarvitse, koska toi mimmi tulee kyllä muistuttamaan kundiaan siitä kalseasta maanantaisesta bussimatkasta, jona "SÄ HAUKUIT MUA LÄSKIKS, SIKA!!"

Kävin vielä eksyilemässä eräässäkin halpamarketissa kissanhiekkaa etsien. Tsekkasin jossain vaiheessa, että akkua riittää puhelimessa ja minut voidaan jäljittää, koska ei sitä reittiä ollut helpoksi tehty. Aa! Kissanhiekkaa tuolla horisontissa! No wait, nyt mä oon keskellä työkaluja! WTF?? TUOLLA! Ei, tässähän on sähköhammasharjoja ja terveyssiteitä.. Ha, kiinni jäit! EI! Olen keskellä wc-raikastimia ja naisten kesävaatteita JA NE KAIKKI ON TARJOUKSESSA!! AAAARRGH! Paniikista selvittyäni luikin ulos ja vannoin, etten koskaan palaa tuohon pahuuden sokkeloon. Kostoksi kävelin kotiin ties minkä tilpehöörin kanssa. Nokuolihalpaa :(

Oh my, nyt ei kai auta ku vetää superruoat naamariin ja ehkäpä käydä minikävelyllä. Huomenna tulee koira ni päästään taas riehumaan metsään. Siis juuri siihen metsään, josta terapeuttini kysyi: "No mut hei, jos sun tekee mieli vaan huutaa, ni mikset huuda siellä metsässä?" No ku en kehtaa...

Mä nyt jatkan mun natsista eli ryhtiliikettä, ei mulla oo aikaa tämmöseen skriivailuun! PITÄÄ LASKEA KALOREITA JA LIIKKUA KOKO AJAN!

Tasa-arvoisuuden kunniaks jotain tiukan klassista!



Yst. terv. Jani Sievinen



Maanantai, vanha frendi

Maanantai! Long time no see, long time no BBC.
Sitä vaan istuu päivät pitkät yksin tässä samassa kohtaa sohvaa ja katsoo kuinka aika rientää. Itse ei tarvitse rientää yhtään mihinkään. Ei elää päivääkään. Illalla, kun mä menen leikkimään nukkuvaa ajattelen, että hoho, siitäs sait, Michael Knight! Sainhan mä tänään jotain tehtyä. Tottahan toki vaan sainkin! Sain tehtyä puolitoista tehtävää, ja illan ollessa nuori, mikään ei estä sen muuttumista kahdeksi. Nyt on ideoita. Paskoja? Yes. Mennäänkö niillä sisään? Hardly. Yritänkö mä enivei? Definitely (maybe). 

Teistä varmaan nyt rakkaat mukalukijat tuntuu siellä, notta onpas tolla Kaukolla tuhat ja sata tehtävää, joten kerronpa. EI OLE! Tehtäviä on tasan 6. Kaksi toiselle linjalle ja neljä toiselle. Näistä tehtävistä aivan valmiita on 2. Näistä tehtävistä yksi on kirjoitettu kolme kertaa uusiksi, yksi kaksi kertaa uusiksi, molemmista ovat vaihtuneet aiheet tai ne ovat vaihtumassa, yksi vaatisi videokuvaa, mutta pitäisi ladata kamera ja meikata, mikä on oikeasti nyt pikkusen liikaa tähän väliin, ja yhteen sain tänään aiheen harmaalta räntää satavalta taivaalta eli varmaankin itse jumala (uskisblogi!) sen minulle lähetti. Tätä teoriaa tukee myös tarinan päähenkilön Valtteri Hernesvellin selkeä samanhenkisyys Jari Sarasvuon kanssa. Voitte siis vain arvailla minkälaista tekstiä tämä lähes täysin sosiaalisista kontakteista luopunut pääni tuottaa. 

Eikä siinä vielä kaikki! Mä olen saanut muutakin tehtyä tänään! Mä olen hyppinyt hyppynarulla! Ostin hyppynarun Linnunlaulussa sijaitsevasta vanhasta huvilasta, jossa on ns. kirppis. Laitan ns. sen takia, että se mesta on ihan käsittämätön. Siellä on vain sellaisia polkuja kaiken tavaran keskellä ja koko ajan joutuu katsomaan ylöspäin, notta putoaako sieltä joku pulpetti tai nojatuoli tai moulinexin sipulisilppuri vuodelta tuhatyheksänsataatalvisota päähän. Menkää sinne! Se mies, joka sitä pitää kertoo kreisejä tarinoita ajasta, jolloin Helsinki oli kaunis kauemmin kuin hetkisen. Me tehtiin sinne parisuhdekävely tossa taannoin. Siellä ihan vieressä on myös Itsekkyyden muistomerkki, jollaisen olemassa olosta en ollut edes tiennyt. Tietysti piti poseerata sen alla. Hitto. Eihän ne kuvat tietenkään ole koneelle päässeet vielä kamerasta (yes, siitä lataamattomasta) ollenkaan, mutta eiks oo tavallaan hirveän kiva tietää, että sellaisia on? Tosta tulikin mieleen, kuinka joku vaihto-oppilas Aasiasta jossain artikkelissa sanoi, ettei hän ota kuvia, koska valokuvaus on niitä varten, jotka eivät osaa varjella muistojaan tai luoda niitä muuten vaan. Mun mielestä toi on bullshittiä ja oon sitä mieltä, ettei sillä riisimestarilla ole muistoja joulupukista, jolta se ois voinut vaikka saada kameran. Mun mielestä valokuvat nimenomaan auttaa muistamaan jotain tapahtumia tai lauseita tai vitsejä, jotka muuten ehkä unohtaisi. Valokuvat voi myös kieltämättä huijata esim. että on ollut kivempaa kuin oikeasti olikaan. 

Valokuvahaaste laahailee taas jollain puolella vuodella, mutta siis kamoon! Antakaa nyt vähän armoa (toim. huom. - Kauko, kukaan ei ole edes sanonut mitään..), kun mulla on nyt tätä ressiä ja kaikkee niin pal kauhiast. Ei kai mulla tässä ny niin muuta ollukaan. Pitäis ehkä ulkona käydä vielä tänään, jos vaikka maitoa aamukahviin. Sitte, jos tiskais ja munia keittelis eli life goes on without meaning. 

Ah! Sain muuten ensimmäiseltä poikaystävältäni kutsun taidenäyttelynsä avajaisiin. On se vaan komiaa, kun miehet menestyy. Todennäköisesti vieläpä huikean paljon paremmin, kun tällainen mt-kuntoutuja ei ole tietä tukkimassa leveällä kuljetuksellaan. Mitä? MITÄ? EIKÄ OLLU KATKERA SÄVY TUOSSA! OLIKO? No, ei ollu. Aidosti on hieno juttu ja lahjakas tyyppi ja menen mielelläni ostamaan uuden mekon avajaisia varten. Näin siellä on ainakin jotain ihanaa ja silmänruokaa, jos taide on paskaa. Terkkuja sinne, jos luet tätä! Kiitos kutsusta! 

Seuraavan kappaleen myötä haluan toivottaa kaikille oikein hyvää alkavaa viikkoa! 


Erityisterveiset Tampereelle VIPille (Vittumainen IsäPuoli) oikein hyvää syntymäpäivää huomiselle 
toivottaa Kauko! 

perjantai 16. maaliskuuta 2012

K18 vol.2

HEIPPAVITUNRALLAA JA RATIRITIRALLAA KANS!

Arvatkaa mitä? Mä kuuntelen Anssi Kelaa ja kuinka niistä tuli suutareita, lääkäreitä, muurareita, yksinhuoltaja-äitejä ja maalareita ja mitä niistä nyt tuli. Kristian kasvattaa viiksiä ja Nummelin istuu yksin nurkassa. Joku on päässyt Miss Lohja-finaaliin. Niiden piti muuttaa maailmaa. Kun ne veti lakit päähän ne luuli tietävänsä kaikesta kaiken eikä tiedä mistään paskaakaan.

Mustahan ei ikinä tule mitään, senhän te tiesittekin jo.

Tänään voidaan hetki olla kuninkaita. Siihen jeesaa, kun vetää himassa kunnon lärvit ja ehkä kampee ittensä johonkin lähibaariin. Soittaa kaikille eikä kukaan vastaa. Ne sporttaa, seukkaa, on eronnut, ne on selvinpäin, ettei tuntuis pahemmalta, ne elää terveellisesti tai ne dokaa vasta huomenna. Selityksiä, selityksiä.

Mun poikkis teki tänään niin megalomaanisen virhearvion, ettei mitään järkeä. Ei se varmaan pahaa tarkoittanut, mutta iski tietämättään niin vyön alle, ettei tosikaan. Sen voimin voikin sitten vetää pään täyteen. Aivan vitun mahtavaa. Eiks parisuhde oo sitä, että sä hyväksyt toisen sellaisena kuin se on ja rakastat sitä ja jotain muuta tollasta paskaa, joka ei oikeasti edes pidä paikkaansa? Ei mitään vitun tilannetajua koko tyypillä. Kamoon, oon ollut ihan hajalla ja tappokilareissa täällä muutaman päivän ja vihannut itseäni niin ulkoisesti kuin sisäisestikin ja sit tulee joku juttu, joka on olevinaan ihan vitun hyvä läppä, mutta joka lähinnä haukkaa vaan lisää siivuja siitä ajatuksesta, että on hyväksytty ja rakastettu ihminen. Tsiisus.

Valkkarikin loppu. Joutuu juomaan kallista ja oikeesti hyvää punkkua tajuamatta arvostaa sitä. Ärsyttää juoda hienoja juomia, kun on kännissä. Miksei kukaan vastaa? Nyt on perjantai. Ihmisten kuuluis vastata ja olla meiningeissä. Tietysti humalaisen naisen päässäni ajattelen, ettei kukaan halua vastata mulle, koska olen niin perseestä ja kännissä vielä perseemmästä ja hei, tottahan se on. En ole mikään universaali poikkeus tai tilastoihme, että olisin kännissä jotenkin aivan käsittämättömän upeaa seuraa. Sellaista, että sä toivot illan jatkuvan ikuisesti ja itket jo etukäteen, kun tajuat, että aamu on sarastamaisillaan ja aamun valo muuttaa kaiken ja väsymys valtaa kropan ja on pakko antaa fysiikalle periksi ja mennä nukkumaan, vaikka tietää, ettei näe noita ihmisiä enää tai että tää yö ei koskaan tule enää koskaan takaisin.

Heres to the Nights That Turned Into Mornings and the Friends That Turned Into Family <3


Mulle tulee nyt vanha kamu kylään, joten on aika laittaa ripsaria ja edes rintsikat takas päälle eli on pakko taas heti kohta samantien lopettaa tääkin vuodattaminen. Kai tost vois pahimpia sotkuja vähän siivota, jos ehtii. Tänään voidaan hetki olla kuninkaita.


Kuningas-Kauko

PS. Äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen ja laulan paapadaduaa paapaapaduaa dadaa!

torstai 15. maaliskuuta 2012

Kauko, älä hakkaa mua!!

Nyt vähän pelottaa kirjottaa hyvät kuulumiset tuon Ms. Mediocren avautumisen jälkeen. Pelkään siis saavani siltä turpaan. No, riskei on otettava.

Eilinen väkivaltasähly sai minut TAAS lupaamaan röökin lopettamisen. Toki pelit sujui hyvin, mutta keuhkot pihisivät armoa hela session ajan. Mutta kyllä kummasti natsiryhtiliike toimii jollain tasolla: EN KUOLLUT!
Natsiryhtiliike käytännössä tarkoittaa, että tässä elämänvaiheessa satsaan liikkumiseen ja superruokaan saman energian kuin aiemmin päihteisiin. Eli aika vitusti. Koirakin on ihan poikki kun raahaan sitä parin tunnin metsälenkeille ja iltaisin eksytään Tontumäkeen ja harhaillaan siellä toiset pari tuntia. Onneks se jaksaa, reipas kaveri.
Olen myös ainakin hetkellisesti addiktoitunut punajuuriin. Melkein menin sekaisin kun tajusin kuinka halpoja ne on! Ja kuinka herkullisia! Verigreipit edelleen vaatii totuttelua, enkä aio niitä syödä julkisesti, sillä horon maineen lisäksi en haluaisi kylähullun mainetta naamaa väännellessäni. Röökikin on aika öklöä. Öklöä, mutta pakollista.

Sen verran vituttaa, että koiran kanssa käppäiltiin tänään asioimaan Tapiolan Kelaan. Sydän sydän sydän. "Täältä puuttuu yks liite-ei sitä liitettä tarvii-yks liite puuttuu-tää on ihan ookoo, ei puutu mitään-kyllä täältä puuttuu liite"-pallottelun jälkeen Kaukon kanssa puhelimessa pohdimme, pitäisikö minun kerätä kaikki Lidl-mainokset, vanhat päiväkirjani, wc-paperia ja vaikkapa peruskoulun päästötodistukseni ja roudata ne Kelaan, koska selvästikin heillä on joku paperifetissi. Toisaalta, riskinä olisi, että paperipinostani puuttuisi juuri se Ikean kuvasto vuodelta 2007...
 Oikeasti ystävällinen virkailija totesi, että "Juu, onhan tää kurjaa kun nää käsittelyajat venyy" Täh?! Miten niin? Must se on just ihanaa! Musta on ihanaa, että lafka, joka odottaa, että niille tuodaan liput ja laput TASAN ajallaan, voivat itse venyttää käsittelyaikoja koska, niin ne vaan toimii. Mä siis rakastan tätä odottelua! I <3 KELA4eva.
Kostoks käveltiin takasin kotio ja matkalla törmättiin mutsiin ja siskonpoikaan. Hyi miten noloa... No okei, oli ihan kiva nähdä niitä, vaikka siskonpoika väittikin naama pokkana (ja korvat isoina. Mitä? Sillä ON isot korvat!!) olevansa nopeampi kuin koirani. Jearrait. Haukuin sitä kilpikonnaks. Yeah, in your face, asswipe! Olen vuoden kummitäti, huomaan.

Himassa taas mautonta terveysruokaa ja väkisin vedetty ruokaspaddu. Ja tota saamarin vihreetä teetä. Oikeesti, koht kusen pelkkää teetä! ...Hetkinen, niin taidan tehdä nytkin! Damn.

Terveellisenä jatkukoon tämäkin päivä, vaikka illan tosuun kuuluu lätkämatsin tiirailua osoitteessa www.davisto.fi . Bon aqua-linjalla, luonnollisesti.

Ajatelkaa, vaikka oon näinkin tasapainoinen ja vakaa ihminen, käyn terapiassa. "Mitäh?! Ei voi olla totta!" te huudahdatte, mutta kyllä vain voi olla ja onkin. Eilen kerroin terapeutilleni tästä blogista. Se kysäs: "Pitäiskö mun lukea sitä teidän blogia?" Öö, ei. Älä lue.

Jaahas, kai se on raahauduttava suihkuun ja sitä kautta screenin ääreen. Tästähän tuli iloinen bloggaus! Olenkohan mä tullut hulluksi? Vai voinko syyttää puutetta...


Sykemittari-Eki

K18, seriously.

Hevonvitunhelvetinperkele. Ei tästä tuu lasta eikä paskaa. En saa mitään aikaiseksi. Ei musta ole kirjoittajaksi eikä jumalauta miksikään muuksikaan. Koska mulla ei ole mitään ammattitaitoa tai mielenkiintoa mihinkään ja niihin asioihin, joihin on, ei riitä rahkeet niin kai se on jumalauta alettava koti-äidiksi, koska ainoat asiat mitkä jotenkin osaan on kotityöt, telkkarin tai netin tuijottaminen ja valittaminen joka jumalan pikkuasiasta, ja ne lapset nyt joutuu kuitenkin vaikeuksiin tai terapiaan tullessaan aikuisiksi niin silläkään paljoa merkitystä ole miten sen duunin hoitaa. Se on kuitenkin luokiteltu työksi eli ainoa tapa lojua himassa kaiket päivät vailla aikuista ja älykästä seuraa, luvan kanssa tai ilman, että muut paheksuu. Paitsi, että mä ite vähän salaa paheksun koti-äitejä, mutta lähinnä siitä syystä, että niistä ois ollu niin paljon muuhunkin, mutta ehkä niistä ei ois ollutkaan, ehkä ne onkin niin kuin minä. Oon niin megavihainen itelleni, kun en saa mitään aikaseks, että tekis mieli hypätä ikkunasta.

Alkuviikosta tässä kävin hierojallakin, että noin niinku lihaskuntoa ja -jumia pois ja kehonhuoltoa ja mitä vittua jumalauta!! Peilistä tuijottaa turvonnut ja väsyneen näköinen satavuotias kolmekymppinen, joka ei ole kaunis mistään kohdasta, vähiten sisäisesti. Olo hierojan jälkeen ei suinkaan ole rentoutunut vaan lähinnä hakattu. Sattuu niin helvetin paljon perseeseen ja rintalihaksiin ja jokaiseen sellaiseen kohtaan, joihin ei oikeasti edes pitäis. Oon vanha ja ruma ja lihava enkä hyvä missään, siis missään. Voi vittu. Otin itsestäni äsken kuvan, jossa oon mahdollisimman epäedustava ja reaktio kuvaan sai mut näyttämään vielä epäedustavammalta, kun samaan aikaan itkin, nauroin ja vähän tuli räkää. Musta ei vaan tule valmista. Oon niin alisuorittajaluuseripaskavässykkä, että mun on ihan turha hakea yhtään mihinkään kouluun tänäkään vuonna, kun ei ne saatana ota sinne kuitenkaan. En myöskään osaa tehdä mitään muuta kuin siivota, valittaa, vittuilla, syödä liikaa, polttaa liikaa, juoda liikaa, myydä viinaa ja olla maailman persein tyttöystävä ja mikään noistakaan ei tällä hetkellä huvita, joten mitä vittua nyt saatana?

Oikeastaan mä en ole edes alisuorittajaluuseripaska, kun oon Keskiverto-Kauko. KUKAAN EI HALUA OLLA KESKIVERTO-KAUKO! Olla niinku ihan hyvä. Ihan hyvä ei riitä. Se ei ihan oikeasti riitä. Koska, jos se riittäis niin mulla olis jo koulupaikka eikä ne menis joillekin ylilahjakkaille tai sitten joillekin teineille, jotka ei edes käy sitä vitun koulua. Vittu, että mua syö. Mä en jaksa enää elää jossain välivaiheessa, että ootahan vaan, kyllä sullakin vielä hetki tulee ja pääset tekemään, joka vaan jatkuu vuosi toisensa jälkeen. Joka kerta mä kasaan ne perkeleen itsetunnon rippeet ja haen uudestaan ja mä en pääse edes ammattikouluun. En jumalauta pääse edes sille linjalle, jota olen jo vajaan vuoden käynyt ja hakenut kolme kertaa uusiks. Tää on niin törkeetä bullshittiä, ettei mulla kestä enää hermo tän kanssa. Sit mä aina nielen sen pettymyksen ja teen jotain muuta eli menen takas johonkin vitun lähiöjuottolaan, jossa on samat naamat, paitsi ne, jotka on vuodessa ehtiny jo dokaa ittensä hengiltä ja sama meininki niinku aamusta iltaan, koska haastatteluista huolimatta mä en edes saa muuta duunia kuin tätä helvetin viinan ja ruoan kantamista selkä kirjaimellisesti vääränä pöytiin.

Tekis mieli raivota vielä tovi, mutta mun tarttee raahautua Espooseen, minne meneminen on nykyään ihan oksennusreaktion ja spora+bussiyhteyden päässä, ja mennä hammaslääkäriin. Hampaat on sentään omat ja kunnossa. Vitun Espoo. Vitun hampaat. Torstai on sopii toivoa täynnä.

KESKIVERTO-KAUKO


tiistai 13. maaliskuuta 2012

Ryhtiliike vol. 412

HUOMIO!


SINÄ JOKA OLET KEKSINYT SANAN "RYHTILIIKE", VOIT TULLA VAPAASTI VETÄMÄÄN MINUA TURPAAN, SILLÄ OLEN TEHNYT SANASTA NARRIN VÄÄRINKÄYTTÄMÄLLÄ SITÄ JATKUVASTI JA JOKA KÄÄNTEESSÄ! KIITOS!


Yst. terv. nimim "urpo.. nii-i, oisko mun osote kiva hä?! nii, oisko helpompi paukuttaa pannuun jos tietäisit missä asun? HAHHAH!!"



Armollista iltaa, rakas mutta eksynyt karitsalauma. Olkoon rauha sieluissanne ja housut jaloissanne. Aaaamen.

Eki täällä saarnaa liikunnan tärkeydestä ja vihreän teen mystisestä kusetusvoimasta. Ryhtiliike on taas back! Vasta kymmenettätuhannetta kertaa! Onnittelut meille kaikille!

 Jumalauta, koiran kanssa ollaan vedetty semmosia metsälenkkejä, että oksat pois! Ihan kirjaimellisesti, sillä keväthanki kivasti upottaa polveen asti ja pelastuksena saavat toimia oksat. Ne siis lähtee pois, get it?
Koirallahan tätä ongelmaa ei ole; se viipottaa hangella ja poluilla kuin ADHD-potilas piripäissään.

Metsässä on ihana kulkea, kuunnella lintujen laulua ja ihailla jylhiä mäntyjä. Toisin sanoen kuunnella musiikkia ja pitää katse tiukasti kengissä, ettei vaan vedä lippoja. Se olis niiin noloa, vaikkei siellä ketään vahingoniloista sivustaseuraajaa olisikaan.
Vaikka kyllä siellä joskus ihmisiin törmää. Eikä auta vaikka kuinka olisi kuulokkeet korvilla ja "move over, motherfucker"-ilme kasvoilla; aina pitää jäädä small talkkaamaan koira-asiat: "minkä ikäinen? minkä rotuinen? aa, isoisäni sedällä oli melkein samanlainen, mutta sillä meni kerran jalka poikki ja isoisäkin on jo kuollut" Aa, no mut eihän siin sit kai mitään. Friikki.......

Uuh! Metsäilyn, sählyn ja satunnaisen uinnin lisäksi kuvioihin on ilmaantunut jotain ihan uutta: TERVEYSRUOKA! Ja ei, terveysruoka ei tarkoita mitään vitun barffausta tai shlöye-marjoja ulkoavaruudesta, vaan juureksia ja lihaa. Esim! Toisin sanoen: normaalia ruokaa. Perussafkaa, jota saa kaupasta. Hevi-osastot rules ja kokkailu on kivaa. Punajuuret on ehkä parasta tällä hetkellä, jätski on pannassa. IHAN HELPPOA OLLA ILMAN JÄTSKIÄ. EI TEE YHTÄÄN MIELIKÄÄN. ...eipä..
Vihreä tee-överit on jokapäiväinen ilmiö. Maukasta ja terveellistä, vaan kovin kusettavaa. Koko ajan saa ravata vessassa, tänäänkin olis saanut olla kaks toilettia Kauko kun tuli seitsemän tuntia kestäville aamukahveille. Ulkona mesoava neljän vuodenajan maailmanloppumyrsky ei inspannut kävelylle; se tasan tarkkaan inspasi röökaamaan sisällä ja "no huhhuh!"-telemaan.  Jeah, mikäs kiire valmiissa maailmassa. Syötiin myös terveysruokaa ja suunniteltiin muutamiakin treenisettejä. Liikunta, Kauko&Eki tulee, oletko valmis??

Ruuasta tuli mieleen tänään aiemmin tapahtunut järkyttävä ihmisoikeusrikos. Megabuugiani buustatakseni ostin verigreippejä, nehän on törkeen terveellisiä eikä aiheuta niin pahoja naamanvääntelyitä kuin normigreipit. NOH! KUINKAS KÄVIKÄÄN!? Kaukon kanssa päätettiin syödä yksi veris puokkiin ja kas: huolellisesti kuorittuani sen hogasimme kädessäni olevankin normaali greippi! Meinasin pyörtyä ja Kaukokin näytti itkevän hieman. MITEN TÄLLAISTA VOI TAPAHTUA?!
Aion ehdottomasti reklamoida prisman hevi-osaston epäpäteviä hyllyttäjiä. Annan niiden saamattomien huijareiden kuulla kunniansa. Ehdottomasti kerron Teille, rakkaat lukijat, kuinka tämä traaginen tarina päättyy. Huh, tärisen vieläkin.

Lähdin kuitenkin tuohon kepulikauppaan terveysostoksille ja retkahdin. Ostin suklaata. Ja söin ne matkalla. Oi voi. Ja ai niin, saatoin myös käydä iltalenkillä koiran kanssa videovuokraamossa. EHKÄ. En kommentoi. Ja vaikka olisinkin ostanut irtiksiä, en varmasti olisi syönyt niitä kaikkia. En muista. Unohtakaa, täällä ei ole mitään nähtävää!

Röökiä ei tee hirveesti mieli, silti sitä menee sikana. Aion ehkäpä kaivaa Neiti Etsivä-asenteeni kaapista ja tutkia asiaa. Palaan tähänkin, kenties jo huomenna kun sählyn jälkeen taas vannon ja lupaan itselleni lopettavani koko sauhuttelun.

Oijjoi. Pitkästä aikaa on asiallinen meno. Ei ahista, ei vituta, ei masenna. Ei myöskään nukuta kun sen kolme tuntia yössä, mutta mieluummin unettomuus kuin jatkuva kiristely. Ainakin voi samaistua Faithlessin "insomnia"an ihan uudella levelillä.

Mutta mutta, Kaukokin tokaisi lähtiessämme bussipysäkkiä kohden, että: "Näyttäis, et sulla menee hyvin." Jep.
Toki olisi mennyt vielä paremmin jos olisin pukenut sen Kaken tarjoaman paidan lenkille ja ottanut  hanskat mukaan. Sen sijaan tuumasin hoitavani ilman. Olin cool. Kirjaimellisesti.


Oliks tää nyt ärsyttävän sporttista ja "yy! mä oon NIIN terveellinen!"-bullshittiä, että voin varautua mahdollisiin turpakäräjiin? Koska jos näin, niin muistakaa, että äitini on karateka!

HAJAA!

Keuhkoavin terveisin Muskeli-Eki


peeäs!! huom! obs!

sain kunnian hoitaa päivän kuvahaasteen, jonka unohdin. Päivän nro 13 avainsana on "a sign":


VICTORY!! ...vaan miksi päässäni soi Ace of Basen "the sign"....?



maanantai 12. maaliskuuta 2012

PÄIVITYS! OMG!

Helou vaan kaikille!

Taas on jumankauta uus viikko lähteny käyntiin ja aika kuluu niin nopiaan, notta kuoleman voi melkein haistaa. Itsehän aloitin maanantaiaamun käymällä tunnin hieronnassa ja sieltä takaisin kotiin vähän kirjottelemaan tehtäviä, josko ne vaikka erehtyis kouluun ottaa tänä vuonna. Vähän mä epäilen kyllä, koska oishan se nyt saatana, jos mulle vielä ammattikin tästä tulis tai yhtään mistään, mutta onpahan tekemistä nyt, kun reteesti ilmoitin, etten ole enää tämän lähiöjuottolan käytettävissä.

Näin unta, jossa joku mies sanoi, että toivo hartaasti, ettei jumala tiedä kuka sä oot. En tiedä miten tää nyt liittyy mihinkään, mut se oli kyl aika diippii, väittäisin. Jos ois vaikka jumala ja sit se ei tietäis kuka mä oon. Sitten, kun oon sellainen ihminen kuin haluan olla, ois ehkä ihan kivaa, jos jumalakin tietäis mun olemassaolosta. Haha, vähän tässä uskisblogia virittelen. Halleluja!

Valokuvahaasteen toimittaminen päivittäin aiheuttaa lähes yhtä suurta ahdistusta kuin taannoinen joulukalenterimme. Tyhmää asettaa itselleen jotain tollaisia tehtäviä, joita ei kuitenkaan jaksa päivittäin hoitaa. Vähän niin kuin joku peseytyminen tms. Tsihihii.

Anteeks nyt kovasti tää poukkoileminen aiheissa, mutta tarkotuksena oli tänään tulla ennen kaikkea vaan päivittämään eli oksentamaan kaikki turha skeida ilman sen kummempia tarkistuksia tai ajatusta tähän ruudulle, ja säästää sit kunnon hommiin toi muu kirjallinen osaaminen. Tänään ei nappaa. Katotaaks vähän kuvia tähän väliin? Oke!


6. 5pm - vuoron vaihto

7. something you wore

8. window

9. red - hifkin junnut voitti 3-2 jääpallossa ja kypärät lenteli, whooaa

10. loud  11. someone you talked to today
yksin sai laulaa täysiä ja itseni ja pingviinin välisiä keskusteluja ei kukaan ollut kuuntelemassa.  huomaa megaidioottimainen omakuva. huoh. taitaa kamerakin olla väärinpäin. 


12. fork

Hah! Siitäs saitte, senkin möhkäleet!

Lautaselta on muutes syöty sellaista herkkua, ettei taas tosikaan. Kaukon kokeileva (skifi-)keittiö oli taas viikonloppuna vauhdissa ja kun ulosmeno tuntui vaikeammalta kuin koskaan ja nälkä kurnivammalta kuin öööh, no, koskaan (voi vittu mitä tekstiä ihan tosi...) löin pannulle taas sellasen makukimaran, jottei oo vähään aikaan taas sovellettu. Paitsi ne makkaratortillat silloin jokunen aika sitten. Nyt pannulle pääs valkoisia papuja tomaattisoossissa, a lot of sipulia, a lot of valkosipulia, risottoriisiä, kukkakaalia, soijaa, öljyä, cayennea ja mitä helvettiä jotain parmesanraastetta ja olihan se.. Ketsuppikin loppui, kun ei sitä ihan kuiviltaan alas vetänyt. Kakkakuulayllärit maistu siellä välissä aina ihan jees, mut olihan se vähän pahvista sit muuten.

Jaahas, kai tuo on lähettävä kattoo onks mulla vielä poikaystävää, joten sommoro! Kiva, ku kuuntelitte!

Kauko


torstai 8. maaliskuuta 2012

Ei-oo-ihanaa-Kauko-kusettaa!

Ah, meillähän on tämmönenkin! Kirjotetaan sit, enneku ton kissan maniasilmät ja -otteet anastaa kanankoipeni.

Melko vitsikkäästi hajotin läppärini; kaadoin puol kuppia teetä näppikselle ja kukapa ois arvannut: se ei enää toimi! AITO SHOKKI!! "Onneks on vakuutus" Öö, nope. Ehkä kaikilla muilla on, mulla ei. Ei mitään vakuutusta. Sit ku mä kuolen, koska oon sammunu röökin kanssa tohon sohvalle ni moikka moi ja käteiset käsiin!

Meillä on sählyporukka, joka kokoontuu keskiviikkoiltaisin Espoossa pelien merkeissä, aikasemmin se oli torstai. Siks aina ku herää perse jumissa ja sählymaila sohvalla, ni hetken elää perjantaissa. Sitä on sekaisin! Onneks normaalisti ei oo......... .............................
 On se vittumaista huomata, että on paska jossain. Eilen ei peli kulkenut, ei niinku millään tasolla. Toisaalta tajusin, että siinä vaiheessa ku viidentoista vuoden takasen D-tyttöjen Oilersin valmentaja lämää ja hiipii niinku huomista ei oiskaan, eikä ite pysy perässä, ni on parikin vaihtoehtoa. A) vähennä sitä röökiä b) polttaisit vähemmän c) Vaik aski päivässä? d) Ei tupakkaa!!
Joo'o. Joo, joo.
Mennään Kaukon kaa sulkapalloilemaan lähiaikoina, onneks se korstaa niinku mä. Ei paineita!

Koiran kanssa tsekattiin metsä. Kuinka parasta! Oikeesti! Ihan ilmasta hupia, vitusti hyviä polkuja ja aurinko paistaa puittomilla alueilla! Idylliä. (jota mä vihaan). Anyway, siitä pidin. Ainakin se pieksee himahumalat ja salapolttelut. Koirasta btw tuli mieleen, kuinka aina dissaan sen kykyä hoitaa kissa, mut näkisitte sen jumalauta kanankoipi-left-overeiden kanssa! Koira vie ja kissa vikisee. Jjjeah

Olikohan mulla mitään asiaa..? Ei. Paitsi et UUUUUUUUUU! Meiät mainittiin YLE:n Elävässä arkistossa! Tai siis niiden blogissa! Apua, tästä lähtien ei voi mennä kauppaan meikittä tai kaatuilla peilijäällä; paparazzis are EWRRRRRRREWHERE! Onneksi olen oman elämäni Neiti Etsivä ja pystyn skannaamaan mahdolliset pazzit.. Toista se on luistelija-Kaukolla..

http://blogit.yle.fi/elava-arkisto/naisten-tapaan

Äh, ei mulla ees ollu mitään asiaa, nyt ei oikeen kule ja sit täs on ollu kaikennäköstä. You know, esim. Kelan vihaamista ja tiskailua. Perussettiä lähiöstä.



Morjes! T: Aika-ok-Eki

Aivan valtavan upea päivä

Silkkaa hupia ollut nämä päivät. Oikein ällösiistiä ja aurinkoista elämän rakastamisen opettelemista ja olemisen sietämätöntä keveyttä. Kevät perkele! Pojat flirttaa, urheilu maistuu, writer's block alkaa selkeesti helpottaa, aamupalaks on croissantteja, irtisanoin itseni noista paskaduuneista ja huomenna ois viimeinen työvuoro. Voi jepa! Maalaisko ens kesän taivaanrantaa vai mitä sitä duunais? Tai sit teen kaiken sen, mitä aina vaan haaveilen esim. opettelen täydellisen ranskan, pyöräilen Hankoon, matkustan ympäri maailman laukussa leipää ja piimää vaan tai menen naimisiin täydellisen miehen kanssa ja eletään elämämme onnellisina loppuun asti eikä ikinä riidellä, ku rakasdellaan vaan, uuu uu! Tralalaa! Elämä on ihanaa!

Tietty surumielisyys aina välillä puskee ja herkistää ihmislasta, kuten tänään Brakulla, kun mummot ja lapset veti lohisoppaa ja dj soitti kaikki mun lempibiisit ja sit piti luistella vähän syrjään, kun tuli Jos Helsinki on hetkisen kaunis... Nidet veti katsomossa silmät mustina kuumaa mehua ja lapset sai osallistua lämäriskaboihin, kun maalissa oli joku Anssi, ehkä Tapparasta, ehkä kuuluisa, ehkä pitäis tietää? Edith Piaf lauloi taustalla, ettei kadu mitään ja mä ajattelin, että kyllä mä nyt kadun niin saatanan paljon eri asioita. Typerä varpunen. 

Eilen olipa vähän jännää, kun istuin ratikassa ja se rykäs bussin kanssa yhteen. Ei siinä kellekään mitään, olankohautuksella selvittiin. Seniileimmät takapenkkiläiset eivät edes tajunneet, että jotain kolahti. Illasta muodostuikin pitkästä aikaa oikein kulttuurikeskiviikko-tyyppinen, kun bongasin yhden kamun huutelut feisbuukista, notta ois tarjolla lippua Kuninkaan puhe-näytelmän 2. pääharjoitukseen ja ei muuta ku ekaa kertaa sataan vuoteen stringit (koska pesutupa) jalkaan ja vajaa kymppisenttiset korot (koska kevät) alle ja sit se ajatus, että hitto, kun on noin hyvä ilma niin mähän kävelen ja tuli kyllä päästeltyy ensimmäisten sadan metrin jälkeen koko kirosana-arsenaali läpi, mukaanlukien kaikki vähän vieraammatkin termit sianvitusta suurempiin, ja lupaus siitä, että tuun taksilla himaan. Mut näytelmähän oli mainio. Mä tiedän.. Helsingin kaupunginteatteri (tähän sellanen hedelmäpelityyppinen silmien pyöräytys), mut oikeasti oli hyvä. En ole nähnyt elokuvaa tietenkään eli ihan tollain ensimmäisenä kokemuksena tästä kehutusta stoorista niin ei lainkaan huono. Helsingin kaupunginteatterin tarjonnaksi ei tosiaankaan lainkaan huono eli ehkäpä vois harkita senkin teatterin boikotista päästämistä, vaikka nyt aluks edes koeajalle.

Juttutupa oli megatäynnä jazz-diggareita niin piti vielä sieltä sit Rytmiin pujahtaa valkkarille ja naapurikaupasta sai aamuks croissantit kera ihan über-flirtin. Mikä teitä miehiä vaivaa? Onks se toi aurinko vai mitä hä? Hyvää naistenpäivää siis vaan Ekille ja Kaukollekin. Kuvahaastekooste sit vielä tänä iltana, kun taas laahataan kolme päivää jäljessä, mut niinhän ne ryssÄH venäläisetkin sanoo, että kolmantena päivänä kaikki helpottaa, tulee kakka, uni ja nälkä. Aiheina ois 5pm, Something you wore ja Window. Stringeist ei tuu kuvaa, vaikka onkin naistenpäivä.

Kevät ja Kauko

ps. 15 minutes <3

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Voittajia ja sit niitä luusereita

"Voittaja ei ikinä luovuta ja luovuttaja ei ikinä voita!"

Näitä sanoja luin, kun urkin potentiaalisia blogiaiheita. Ei täs midist, tossa ollaan asian ytimessä vahvasti ja totuus on paljaana. Sit vaan toimimaan, voittajat.

Mä taidan olla luovuttaja. Kerran lauloin tyypin suihkussa. Se kysäs suihkusession jälkeen "Lauloitko suihkussa?" Mun teki mieli kieltää koko tapahtunut, unohtaa, että mitään tommosta on tapahtunutkaan ja elää coolisti ilta loppuun. Sen sijaan myönsin. Tiesin laulaneeni ja tiesin laulaneeni hyvin, mut juma että siitä menee huonoks, ku joku huomioi! Se vaan hajottaa. Kukapa sitä ei halajais kehuja ja tsemppejä, mut kukapa niihin osais suhtautua?
Ihan tasan vilpittömästi hehkutin yhtä hoi... Äh, LOMAkaveria sen tyyneydestä ja lungista otteesta, toivoen edes pikkusen sitä samaa itselle.

Se kusipää.

Se paskiainen.

Se vastas kadehtivansa mun kykyä olla sosiaalinen ja hassu, olispa se niinku mä.

Seriously, kaveri, onneks oot hoidossa; sulla on meinaan osat hieman hukassa!

Joku päivä tulee se päivä ku tajuaa ittensä ja osaa suhtautua omiin hyviin puoliinsa; nyt tässä puolvälissä (jea rait) viiteenkybään on tajunnut jo osan. Ei kaikkea. No, no, no.
Onneks on hyvää musiikkia (Weezer) ja Kaukon linkkaama Coolio. Me laulettiin sitä melkein koko matka ku käveltiin pyjamabailujen jälkeen yliksestä ostarille. Katu-uskottavaa? Hell yeah.

Nyt pitäis kasata loput paprut, kirjottaa vastaus niin tyypin s.postiin ku vähän Elävälle Arkistolle. Eipä.

Ekaks meen suihkuun häpeämään itseäni

ps. huomen serkkuflikka vierailee, kuinka parasta!!

Smile - Maanantai voi olla hyvä frendi

...tai sit se on toi rauhoittavan puolikas, jonka huitasin Länsiväylällä naamariin mennessäni hammaslääkäriin ekaa kertaa sitten sadanmiljoonan vuoden. Olin jo täysin valmistautunut kuulemaan, että mitään ei ole tehtävissä ja nää hampaat täytyy nyt ihan kaikki poistaa ja haudata syvemmälle kuin ydinjäte (tai no kamoon, voiks tollasta aidosti olla valmis kuulemaan niinku ikin?), koska kahvi/tee/tupakka/ruokavalio/alkoholi/kaikki maailman E-koodit/lääkejäämät, mutta kuinkas sitten kävikään? Hampaissa ei ole mitään vikaa. Hammaskiveä on tupakoitsijaksi kertynyt jopa hävettävän vähän tässä sadassamiljoonassa vuodessa eli jahka ne sieltä skrabataan niin johan saa taas ihminen hymyillä.


Eikä vielä mitä, kun ulkona on tollanen ilmakin! Lähtee ihan käsistä tää maanantaifiilis! 

Kevät tuli.
Lumi suli.
Puro sanoo: 
Puli puli. 


Haluatteko nähä maailman onnellisimpia eläinhahmoja? Ihania! Kattokaa! HURRAA! Mua ei harmita enää edes, että Säihkyturpa jäi viikonlopun viettoon, kun muut herää kohmeisina pikakahveilleen. MÄ EN MAINDAA! 


Tän päivän kuvahaasteenakin on vielä toi hymy ja niitähän on maailma pullollaan! NAMINAMI! SMILE!



Valtavan upeaa päivää toivoo Kauko - suurella sydämellä


sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Sunnuntai voi olla paha frendi

Hipsheikkaa!

Mitäs tässä on saavutettu sitten viimeisen bloggailun? Noooo, ei paljon tai sit ihan sikana, riiputtaa kuka kysyy.

Perus paskaunilla hoidettu duuni-ilta, oikeesti oli jopa kivaa. Nyt ne hämmästyneet hymiöt käyttöön, sillä olen tosissani! On sitä niin akka, et menee ihan kikattelevaks, ku joku random-asiakas kehuu hymykuoppia ja ainakin mun mielestä flirttaa! MIESKONTAKTI! (Tuosta sanahirviöstä on pakko antaa krediitit I:lle ja M:lle, ne tajuu nää tilanteet, jotka tulee ihan puskista ja vetää koko maailman hetkeks jalkojen alta, koska kehuja on aina hyvä kuulla)

Mitäs muuta? Ei muuta. Vahvaa koomailua, tyypiltä tuli spostia mualimalta enkä seonnu ja vetäny mitään övereitä, pyjamabileet sovittu niin idioottiporukalla, et ehkä tällä kertaa en oo se vajain..? Keskiviikkona sählyyn tsekkaamaan sateenkaarimaailman senhetkinen olotila, perjantaina kummipojan uimakouluun saamaan uusia eväitä uintielämään.

Ei jumalauta, tuleeks täst positiivinen bloggaus..?! Yritän nyt väkisin miettiä paskoja fiilareita eilisestä duunista: EI. Ihmiset oli mahtavia. Duunitoveri oli vitsikkäällä päällä. Kotiin tullessa lemmikit oli kivoja. Ripsivärit asettui mukavasti. Tupakkaa meni siedettävä määrä (vähän liikaa). Kuuntelin muiden ongelmia ja selvisin hengissä.

KAIKKI OLI HYVIN.

Jos ei tää tuottanut riittävästi angstia, ni eiköhän järjestämäni serkkutapaaminen sen tee! Kaikki serkut (just ne mieleltään heilahtelevat, teretulemast!) mun kämpillä jumalauta vihaamanani viikonpäivänä, TIISTAINA! ANGSTIA JA KEITETTYJÄ KANANMUNIA TIEDOSSA!

Okei, okei, myönnän, nyt on eletty hyviä aikoja ja asiat on hyvin. Eikä ne oikeestaan voi ku parantua tästä.

Ehkä tää oli turhanpäivästä horinaa joillekin, mut ei mulle, jolle tuli mieleen talviturkin heitto 2011:

se oli jotain vitun surkeeta. Mut hei, snägärisafkaa sen jälkeen? Ja mieskontaktia?! Kuinka ekimäistä? Very Ekimäistä!

Naatiskellaan frendit, naatiskellaan (ja sydän)

Naapureina MadridÄH

Kolmas päivä - Your neighbourhood

Koska kyseessä on nyt kuitenkin kahden toisiaan lähes hätkähdyttävästi täydentävän ihmisen blogi, katsoin asiakseni ottaa tässä kuvahaastehommelipommelissa huomioon myös Ekin, tuon Olarin oopperatähden, joka eittämättä on harrastuksensa puolesta mitä arvokkain lahja naapureilleen. Ekiä, kuten myös omia juuriani kunnioittaen siis kaksi kuvaa aiheesta. Ensimmäinen Olarille ja toinen Kallio-Alppiharju-mikä tää nyt on-lle.
21 to 51.

OLARIIIIIIIII

JOKU NOIST ON KAUKON
Neljäs päivä - Bedside

Sängyn vierusta. Öö, niin.. Täällähän on ne rapiat 23 neliöö, joten sängyn virkaa toimittaa vuodesohva, jonka toisessa päässä on patteri ja läjä johtoja umpisolmussa. Tässä päässä oli ehkä vähän enemmän matskua, mut hei oikeesti.. Bedside? Täällä ei nää välimatkat tosiaan hirveesti jalkoja rasita.


Nyt ei pysty parempaan. Klikkaa kuvia suuremmaksi. No siitä kuvasta, tietenkin. 

Kauko




perjantai 2. maaliskuuta 2012

Hedelmällistä

Toisen (2.) päivän kuvahaaste on fruit. Hain Alkosta niin tummaa kuin vaaleaakin rypälettä. 


Kokkailuu ja pussailuu ja ÄNÄRII. Niistä on parisuhteelliset perjantai-illat tehty. Tein jopa vadelmarahkaa first time since köksäntunnit ja ihajjees. Hävisin kybän pokerissa, välillä näin päin. Hedelmien takana seisoo voittaja. Muotiblogeistakin niin tuttu termi kuin päivän asu by Verme. 

Radiost tulee pelkkää hyvää musaa, mut rypäleet loppuu ihan just. Se on sinänsä vähän harmi, koska millä mä sit tasalta (00.00) kilistelen, kun on Kaukon nimipäivä? 

Kauko

Pystyiskö nillittää..???!

Ekin ja Kaukon torstain tohinat lähenteli täydellisyyttä. Käytän verbiä "lähenteli", koska siinä on jotain salaperäisen irstasta. Ja me ollaan täydellisiä. Ja meitä lähenneltiin. Tavallaan tulee mieleen jotku ekat yökerhosessiot, joissa vanha tavara viehättyi uudesta (omg yök); tavallaan tuntee olonsa imarrelluksi; minkäs nuo mahtaa meidän viehätysvoimalle, poloiset..

 Samalla kai voin tässä vinkata kaikkia ehdottomasti laittamaan ne Converset ja liian pitkät, iloholeilla varustetut farkut TAI sit ne villapaidan ja öö.. neulepaidan välimaastossa hulluilevat VALKOISET tossukat ja kynsiharjahoidosta huolimatta edelleen paskaisen paidan tähän keliin. Räntä kun rrrrakastaa imeytyä niihin pieniin varpaisiin ja mikään ei näytä niin hyvältä kuin alipukeutunut, "oman bloginsa näköinen" silmäpussisoturi tilaisuudessa, jossa on Suomen kuumimmat blogittaret, mm. muodin saralla.
Nothing says Haute Couture niinku se vitun mukava, vihreä Championsin huppari, jonka pikkusiskon avokki on salee ollut heittämässä jo roskiin, mutta mutsi seivas. Ja sit mä käännän sen mutsilta. Ja puen sen päälleni pressitilaisuuteen. In your fashionably sensitive face, you.. You... Well ALL of you!

Toisaalta, oli vitun hieno tilaisuus. Ilman mitään perseennuolentaa voi sanoa, että elävän arkiston porukka hoiti homman kotiin. Me oltiin Kaukon kaa myytyjä. Seri-fucking-ously! Sen niiden trailerin mä linkkaan tähän, koska meinasin ite ruveta vollaa sen nähdessäni. Ainakin tuli kylmät väreet, ja se riittää.

Koska ton tilaisuuden ruokatarjonta ei oikein vastannut meidän näläntunnetta (Vittu NIIN nälkä et oikeesti huimaa!! ÄLÄ!) päätimme olla sofiksia eli sofistikoituneita ja valita ravintola tunteella. Ja lompakolla. Iguana? Joo.
 Tottakai kaikista pöydistä piti valita se keikkuva. Saimme vielä draamaa, kun tarjoilijapoika yritti tuoda meille pastaa! EMME TILANNEET PASTAA!! Silti se näytti hyvältä... Olis tietty voinut vähän kujeilla jonku opiskelijapojun duunipaikalla ihan vaan vittuillakseen... Hyi hyi, ei semmosta!

Halipusu sullekin, Kaukeli, kun erottiin kikattelevissa tunnelmissa metroasemalla. Mee sä kotiis, mä meen omaani.

Perjantaiksi olinkin sitten lupautunut kummipojan ja siskon kanssa uimakouluun. Okka. Herätys klo 10, sänkyyn vaik puoliltaöin. Sounds about right.
 Menin kyllä nukkumaan ajoissa, heräsin hölmöön painajaiseen kuuden jälkeen, enkä ole sen jälkeen nukkunut, koska ilmeisesti pannullinen kahvia ja aiotut päiväunet eivät vaan jostain syystä toimi kimpassa. Whatever, losers!
 Superlenkki koiran kanssa, terveysruoat kehiin ja aijjai; koht Eki on niin saatanan fitti, et oksennatte sen nähdessänne!
Juma, jos lenkkeilee, (gay)sählyilee ja vittu UI näin paljon viikon sisään, ni siitä pitäis saada mitali. Tai ainakin oksennusastia, koska ei se aina hauskaa ole.

Mut jumalauta, uin hippaa kummipojan kanssa, vesijuoksin, vein koiran KAKSI KERTAA 12h sisään superlenkille ja söin terveellisesti. (Liikaa tupakkaa. Fakta.)

Ja nyt oon ihan "YYH KAIKKI ON IHANAA LOLLERSSON!"

Ei vitussa oo.
-Uimahallissa jengi aina tsekkaa tatskat, ja mua ahdistaa, koska mulla toi yks teksti on just navan alla. Iiiiiiiyyhh..
-Tuolla vitun sohjossa ei voi kävellä ilman sykemittaria
-Toi kissa oikeesti kaivoi mun uima-asun kassista ja almost duunas sitä. Iiiiiyhhh.
-Mä tein safkaa seittemästä eri aineksesta, joista kaksi mausteita, eikä se maistunut millekään. Ei millekään.

ÄÄÄÄHHHH! Väkisin väännän angstia, vaik nää päivät on olleet hyviä. Niinku OIKEESTI.

 Tekis mieli angstaa niillä sanoilla, jotka läväytin kesken Kaukon fetaburriton, mut se ois tmi. Jätän Teidät siis arvailemaan.
Oli se kyl vitun huono ruokapöytäaihe.

So? Ei täs oo aiemminkaan funtsittu.

Ekiii.

Ps. Ketä oikeesti tartuit viimeksi kädestä?

Elävän arkiston traileri.

(Kauko tuli ja pelasti..)
 ppss. copy+paste, luulis olevan tuttua puuhaa. nimim. "eki, the osaamaton IT-ihme"

torstai 1. maaliskuuta 2012

Aidosti ihanaa

Niin pal kaikkee, ettei tiijä mistä edes aloittas.

Kotiuduin just Blogistania-ohjelman pressitilaisuudesta, jossa HAA! emme harmiksenne ole mukana, mutta kävimme syväluotaavia eli diippejä keskusteluja yhteistyöstä Elävän arkiston porukan kanssa. Sellaista on siis luvassa tässä maailmankuulussa verkkojulkaisussa tulevaisuudessa. Missä määrin, kukaan ei tiedä vielä, mutta aidon oloista porukkaa ja katotaan miten lähtee. Eki saa raportoida tästä asiasta paremmin, suotakoon se hänelle.

Sittenhän mä löysin Tiinalta tällaisen valokuvaustehtävän ja koska ovelasti varastÄH rehellisesti lainasin Tampereelta, tuolta Tapolan ja Popedan pääkaupungista, itselleni mukaan kameran, aion viihdyttää teitä joka päivä uutuuttaan hohtavalla teemaa ja ohjeita uskollisena seuraavalla kuvalla. Tekijänoikeudet ovat siis Kaukon ja kaikki, jotka tämän informaation törkeästi sivuuttavat ja käyttävät niitä luvatta yhtään mihinkään tietokoneen taustakuvasta kolmemetriseen pikselitaiteeseen, saavat menolipun Olariin. Ja turpaan.

Tänäänhän siis vaihtui valta täällä Suomessa. Alkoi kuuden vuoden kuuliaisuus heti tosiaan tässä hamekankaiden ja Väinämöisen jalanjäljissä. Kostoksi vaalituloksesta ja sen toimeenpanemista päivän kuvassa on Neuvostoliiton/Venäjän presidenttejä vanhimmasta uusimpaan eli ylenevässä aikajanassa. Niin ja minun kylpypyyhe.

1. Up

Vaarallisen ihana päivä. Loska ja haitaria renkuttavat itämaantietäjät asemalla onneks vähän tasoitti tätäkin hurmosta. Kävi niin johonkin aivojen ärsykekeskukseen, että meinasin heittää Vltavan nurkalta siltä seisomalta uukkarin ja lähteä takaisin. Tervetuloooo Helsinkiin! Nnngggggghhhhhh..

Kauko & Ihana päivä