keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Seriously WTF?



Klikkaa, jos et usko.

Nyt vois sanoa, että tuli ihan skifi fiilis niinku BIG TIME.
t.Kauko

OH WAYOOO, YEAH YEAH!

Jep. Olen virallisesti täys kalkkis.

Yritin aamukahvin lomassa katsoa vähän aikaa musateeveetä, mut ei tuu kesää. Hirvee rytke ja sellanen välke, että muutaman videon jälkeen epileptisen kohtauksen riski on kasvanut 70%:a. Will I Am. Mitä hittoa toikin on olevinaan? Eiks Williamit voi vaan olla Williameja ilman kysymysmerkkiä? Kaitpa sitä itekin on käynyt sen eksistentialistisen kriisin läpi.

Toinen juttu mitä mä näin tällä viikolla oli nää autojen voivittu irtoripset. Jep. Irtoripset. Autolla. Mitä? Miksi? Oon mä nähnyt kerran aiemminkin, mutta silloin olin varmaan edellämainitun e.kriisin pyörteissä, etten jaksanut ihmetellä mitään ympärillä tapahtuvaa.

Ne tekee autosta söpön ja inhimillistää sen. Aha. Joo. Mä meenkin heti tästä laittaa mun Jopon polkimiin ballerinat. Undulaatit.

Kuunnellaaks joku biisi pitkästä aikaa? JOO! Mikä ois kiva? Kaija Koon renkutus pittää saaha pois!

Nyt mä tiiän! Törkeen hyvä! OH WAYOOO, YEAH YEAH!




t. Kauko

torstai 9. toukokuuta 2013

VYÖLAUKKUKESÄ 2013!

Hola!

No ehkäpä mä nyt tässä yritän kitkutella eteenpäin, vaikkei tällä blogilla tunnu olevan sen enempää asiaa kuin kirjoittajiakaan. Tääkin on oikeesti vaan robotti, joka kirjottelee tässä sillä aikaa, kun Kauko vetää tsintonikkia jossain Roskapankin terassilla.

Paitsi, ettei vedä. Kauko on töissä. Tähän mennessä läpikäytyjä aiheita ovat MM-jääkiekko, uskonto, avaruus ja maailmankaikkeus. Lisäksi ollaan katottu eri mallisten miesten ja naisten kuvia netistä ja mietitty mikä on paras. Ite preferoin käärmemiehiä. Niin on kuulkaa vitun nättiä tollanen, ettei edes tyynyä tarttis, kun ton vieressä nukkuis. Ei edes väliä kummalla puolella nukkuis.

Eilinen MM-jääkiekkohäviöhän tunnesti korpeaa aivan helvetisti. Voi kuulkaa, jos toi koopra oli nättiä niin ette tiiäkään kuinka nättiä, kun meikäläinen häviää MM-kiekossa. Ei siitä sen enempää. Onneks noi skabat on vain kerran vuodessa.

Jotain lievää PMS-skitsoilua on ilmassa muinakin kuin pelipäivinä. Yks aamu istuin metrossa ja joku tappajan näköinen mies oli jo siellä vaunussa, mutta vaihtoi paikkaa kesken matkan ja sillä oli iso kassi, josta se kaivoi (ensin tietysti luulin, että kokoaa siellä jotain hirvikivääriä tai muuta lahtausvehjettä) jonkun itäeurooppalaisen old school-mallisen terroristiläppärin ja alkoi siis kesken matkan jotain säätämään. Olin ihan varma, että mun viimeinen näky tulee olemaan hirveellä paineella räjähtävä metrovaunu ja sain jo itteni lietsottua kauheisiin ahdistusskitsoihin, mut sit se jäi pois eikä se räjähtänytkään.

Siitä jumalan hylkäämästä tunnelista päästyäni soitin äitille ja kysyin, että mitä se oli se hermosto-/pms-vitamiini niin se oli kuulemma b6 heksavit 300mg, mutta sitäpä ei lällällää enää saakaan, mutta apteekkiin kun menee ja pyytää vahvinta bkutosta mitä kaapista löytyy niin avot ja on hyvä mieli ilman reseptiä.

KVG.

Tietenkään en eilen muistanut hakea ja tänään ei saa, kun on joku tyhmä pyhä.

J-man hyppäsi aamulla junaan retiisinpunaisin silmineen (sen kisastudio jatkui Piritorin huudeilla noin kolmeen asti yöllä) ja paineli loppuviikoks johonkin lähelle susirajaa. Eroahdistusreaktiona ostin itselleni vyölaukun.



Tosi tarina. TADAA!

Aion nostaa vyölaukut takaisin maailmankartalle! Tän kesän kuuminta hottia!

t. Kauko

maanantai 6. toukokuuta 2013

99 problems

Long time no see! Long time no BBC!

Jätetääs esileikit lyhyeen ja mennään suoraan asiaan, koska aika on rahaa ja rahalla saa kaupasta makaroonia. Tosin mä en ole menossa kauppaan tänään, koska mua ei enää huvita mikään tältä päivältä. Kiitos J-manin, joka sai mut Tehtäiskö tänään jotain?-kysymyksellään mut jo hetkellisesti innostumaan, että wouwou mekö? tehtäis arki-iltana yhdessä jotain? muutakin kuin katsottais televisiota ja ylensyötäis jotain paskaa? et oo vittu tosissas? 

Jaaaaaa eipä ollutkaan, koska herättyäni puolen tunnin päikkäreiltä, kun kuulin miekkosen tulleen duuninjälkeispaskaltaan ja -suihkusta, se oli jo saanut itsensä tohon sohvalle ja saanut itsensä perinteiseen maanantaimörkö-mielentilaan, jossa penkistä ei nouse edes oma perse ja rutut otsasta ei lähtis sen enempää botoxilla kuin tasohiomakoneellakaan. Kysyessäni, miksi sitten kysyit, että tehtäiskö jotain, sain vastaukseksi Vittuillessani.

Tsiisus, että mä rakastan tota miestä.

No, mutta itseasiassa toi ei ollut se mun asia, vaikka ohuesti liippaakin. Mulla on nimittäin ongelma isolla Oolla enkä tiedä mitä sen asian suhteen tekisin, joten mä päätin tulla kirjoittamaan tänne sen ongelman niin ehkä se ratkeaa tässä kirjoittaessa tai sitten viimeistään syy-seuraus-suhteissa.

Mun ongelma on se, että mä haluan pitää blogia, mutta mä en tiedä haluanko mä pitää tätä blogia. Syy miksen haluaisi pitää juuri tätä blogia on siinä, että suurin osa lukijakunnasta on omia tuttuja, joille angstaan täällä ja revittelen ongelmiani. On myös luonnollista, että kun kyse on blogista, jonka kantavana teemana on Vittu mitä paskaa niin angstit ja valituksen aiheet liittyy aika lailla 90%:sesti vallitseviin ihmissuhteisiin, jolloin mun vaihtoehtona on jättää ne asiat purkamatta ja angstaamatta tai purkaa ja angstata ne tänne ja ottaa riski, että joku loukkaantuu tai tunnistaa itsensä.

Mä en esimerkiksi voi kertoa täällä kuinka paljon mua vitutti, kun ihmiset jätti tulematta meidän vappukemuihin kuka milläkin paskalla verukkeella. Toki joukossa oli just synnyttäneitä tai ihmisiä, jotka joutuivat olemaan duunissa, mutta tällaiset mä en tuu, jos mun yks kaveri ei tuu-selitykset tai sit ihan vaan nää puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä-läpät jää valitettavan sieppaavina mieleen ottaen huomioon, että ensimmäisen kommentin heitti ihminen, joka on vannottanut mut, että se ja J-man saa olla kavereita, koska ne ovat kuin sisko ja veli ja maailman tärkeimpiä tyyppejä toisilleen eikä musta tuu sitä sellasta hullua ja mustasukkaista ämmää, joka ei anna niiden leikkiä keskenään ja tän puhelimet kiinni-feidauksen takana on ihminen, joka toistuvasti on antanut mun ymmärtää olevani hänen vähintäänkin paras ystävänsä.

Ja nää on asioita, joita mä koen, etten voi kirjoittaa tänne, koska saatan loukata jotain. Nytkin tiedän, että ainakin J-man saattaa hetkellisesti kyrpiintyä muhun, koska se istuu tossa kahden metrin päässä vailla havaintoakaan siitä mitä kirjoitan. Tarkoitan vaan, että olis ehkä helpompi kirjoittaa ikään kuin anonyymina ja vois rauhassa rustata ylös ne asiat, jotka mieltä painaa ja jos tarve vaatii niin vaikka vollata ja ylireagoida tai riehua omalla anonyymilla tontillaan just sen hetken, kun tarvii ja kun se hetki on ohi ja rauha on maassa niin kaikki olis fine ja kukaan ei ois loukkaantunut, koska suurimmalta osalta mun elämä on oikeasti tosi hyvää ja siinä on hyviä ihmisiä ja paljon rakkautta enkä haluais olla pahanilmanlintu.

Mä oon kirjoittanut koko ikäni päiväkirjoja ja muistiinpanoja ja itseasiassa erinäisiä tarkoin varjeltuja blogejakin jo vuodesta 2006 tai 2007 vissiin (huhhuh) ja silloin oon pystynyt välttymään siltä, että joku mun hetkellinen ylöskirjattu loukkaantuminen loukkais jotakuta, mutta nyt se on vähän haasteellista.

Enkä mä sit oikein tiedä mistä mä kirjoittaisin, jos en kirjoittais musta.

Niin, että mulla on nyt tässä vähän ongelma.





rakkaudella,
Kauko