maanantai 31. lokakuuta 2011

Liskot, aion taistella

Huh! Selvisin! Olen oman itseni idoli! Työpäivästä nimittäin, en sodasta, syövästä, tulipalosta tai muustakaan isosta. Työpäivästä. Ja koska tänään alkaa minun viikonloppu, otan rennosti: tupakoin tuulihousuissani, syön nuudelit suoraan kattilasta ja ruokaröökin tumppaan nuudelinjämiin. Story of my life.

 Pitäis siivota, mut eei. Huomenna alkaa marraskuu, mikä tarkoittaa pimeää, kylmää ja koiran sisälle tuomaa kuraa. Pöly ei siis näy. Valitettavasti tiskiläjä näkyy hämärässäkin.. Ah, ja joulun odotusta! Ihanaa, kohta saa taas tehdä hirmuisasti töitä, kertoa ihmisille, mitä kannattaa ostaa, paketoida ostokset kauniisti, hymyillä päälle ja toivottaa oikein ihanaa joulua! Vaikka ei sitä tarkottaisikaan. Hihhih, valheet is the new black. (ja pomo jos luet tän, ni oon tosi uskottava!) Joutuukohan sitä kuuntelemaan Miljoonasateen "marraskuu"n keskiyöllä?

Hirveästi on tänään (taas) tullut pohdittua ihmissuhdeasioita, sisko menee naimisiin perjantaina, veli saa keväällä vauvan, kaikki lisääntyy tai on aikuisia, mut mä en kyl lähe tohon! Psykiatrin mukaan olen rakentanut suojamuurin ympärilleni; mielestäni olen vain fiksu.

Tänään olen tykännyt: bestis, bestiksen kämppämuuvsit, oman koiran käytös ulkomaailmassa, kivat asiakkaat ja kananuudelit leipäjuustolla.

Tänään en ole tykännyt: McDonald'sin ei-mitään-tajuava-työntekijä (kala ja kana on eri asia! niinku oikeesti!), oma apaattisuus, kaksi ongelmaista hammasta, tiskivuori ja palkkapäivä.

Täs oli Ekin maanantai, huomen on marraskuu. Mihin tää vuos katos?!

Syntymäpäivä

Onnellisten aamujen salaisuus on

En osaa päättää lausetta. Syön toista päivää niljakkaita jämähtäneitä valmisravioleja suoraan kattilasta lounaaksi. Kaikki muu on jo pakattu. Yritän pysytellä rauhallisena toistamalla mantraa "Vittu mitä paskaa". Eniten syö, että asiat, jotka minun pitäisi hoitaa eivät hoidu muiden takia. 

Samaan aikaan, kun minä hakkaan kaupan tupakka-automaattia ja huudan mustalle kassaneitimiehelle sekä kerään paheksuvaa jonoa taakseni, syö kuski Heinolassa lounasta, vaikka sen pitäisi olla jo Helsingissä. Ehkä parin tunnin päästä. Ehkä. 

Samaan aikaan ihminen Espoossa miettii, haluanko mä sängyn tai sohvan vai vain toisen vai en kumpaakaan. 

Samaan aikaan minä etsin kartasta kaatopaikan osoitetta ja paljonko maksaa, että sinne vie sängyn, sohvan ja television sisäisen äänen huutaessa vuoron perään Isä meidän-rukousta ja Helvetin Perkelettä. 

Sitten vedän äidille puhelimessa raivarit. Tavallaan aiheesta, mutta tilanne on saavuttanut jo sen pisteen, jossa on turha enää rypistää, koska kurat ovat jo housussa. Kirjaimellisesti, jos tämä ravioleiden syöminen jatkuu vielä useammankin päivän. 

Tunnin päästä jo väsyttää. Samaan aikaan kuski syö todennäköisesti vieläkin lounasta. Huonekaluasia on selvinnyt. Kattila on tyhjä. Tekisi mieli täyttää se vodkalla.

rakkaudella, 
Kauko


...myöhemmin samana päivänä...

Seitinohut V-edätyksen maku oli tässä päivässä. Sukulaismies soitti viikko sitten, että Nummi-Pusulassa tarvitsee kahta muutaman tavaran kantamiseen ja palvelus palveluksesta. Hän kuskaa minulta sohvan, minä autan niissä tavaroissa. Päästiin juuri ennen pimeän tuloa hylättyyn leirikeskukseen metsän keskelle ja tottahan se puhui, oli siellä muutama tavara, joiden kantamiseen tarvitsee kahta. Loput koko omaisuudesta eli pakettiautollinen plus peräkärryllinen olikin sellaisia tavaroita, joita pystyi kantamaan ihan itsenäisestikin. Valoa riitti puolikkaan pakettiautollisen pakkaamiseen. Sitten tuli pimeää.

Metsätiellä pysähdyttiin hoitamaan avaruuspelkoani ja astuttiin autosta ulos pimeään ihailemaan. Kaksi tähdenlentoa, joita en koskaan olisi nähnyt kaupungista käsin. Enkä silmin. Toivon jotain parempaa. Epämääräisesti ja pään lyödessä tyhjää.

Ajettiin kahden auki olevan huoltoaseman ohi sukulaisen todetessa jokaisen kohdalla "Toi olis ollut muuten hyvä paikka". Kolmas oli mennyt kiinni kymmenen minuuttia aiemmin. Veikkolan Nesteeltä sai savulohi-muna-ruikkarin ja sen iltapäiväkahvin. Olin unohtanut miltä maailma näyttää Kehä 3:sen ulkopuolella. Näyttää muuten just siltä, miltä sen kuvitteleekin näyttävän. Pillurallia ja Nesteeltä tupakkaa ja munkkipossu ja sitten pihalle ihmettelemään alaikäisten perseitä, joita valkoiset strech-farkut puristavat kasaan.

Kostoksi maailmalle mm. siitä, etten ehtinyt enää "yökyläilemään", hain kaupasta kaksi lempparikundia Benin ja Jerryn mukaani aka. vedin puol litraa ällömakeaa jätskiä puoleen tuntiin niin, että lämmin suihku, jonka otin ennen sitä oli ihan turha reissu. Jo palelee taasen.

Seuraavaan on enää vuosi.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Sunnuntai. What a bitch...

Heräsin aamulla hyvään tunteeseen "Ah, oon sentään kotona". En kuitenkaan ollu, hetken ajan vitutti.



Parin tunnin valveunien jälkeen ensimmäinen osa korjaussarjasta, ananas light-siideri ja rööki. Sitä seurasi toinen sokeri-siideri ja rööki. Sit rööki. Sit viel yks rööki. Ja kommentti "sä kyl poltat paljon" Hetkellisen aivoissa käydyn älä sä rupee mulle-fiiliksen jälkeen aamupajautukset. Iski melkosesti! Tunti silkkaa koomailua ja ajatuksia. Tunnissa tuli käytyä läpi vähintäänkin koko elämä, kaikki mahdolliset juonenkäänteet jne.!

Ruokahimot pakottivat lähtemään kotia kohti.

Kävellessäni kotiin aivot veti ylikierroksia ja laatoitukset liikkuivat, hirveä tuuli lisäsi outoa oloa. Kotona odotti yli-innokas koira, mekkaloiva kissa ja ne vitun tiskit.



Mekosta ulos, tuulihousut repaleisten sukkisten päälle, rotsi päälle ja mars koiran kaa ulos.

Pitkähkö terapiapuhelu ystävättärelle, oon edelleen elossa. Olo kertoi muuta. ONNEKSI on pizzeria lähellä. Ihme flashbackeja eiliseltä, joo, koulutin koiraa, kerroin hassuja sattumuksiani, olin hame päällä. Perus.

Perus. Perus. Perus. Perus. Perus. Perus. Perus. Perus. Perus.

Nyt kotona kuuntelen rauhottavia biisejä, tupakoin liikaa tuulihousuissani ja venaan, millon uskaltaa ottaa unilääkkeen.

Tää on mun sunnuntai, mites sun?

Terv. nimim. "radalla käynyt-84"

ps. Mitä eilen tapahtu??

Testing

Tanssii tähtien kanssa-ohjelmassa tanssitaan tänään sambaa. En tiedä illan elokuvaa, mutta nauhoitin Chaplinia. Tästä tulee menestystarina. Tämä on Ekin ja Kaukon metamorfoosi Tuhkimoista kirkkaimmille jalokivin koristelluille istuimille. Tästä tulee kautta aikojen doupeinta shittiä, mitä koskaan on päivänvaloon tuotu.

rakkaudella,
Kauko