Kuudes aisti

Mielikuvituksettomuusnurkka strikes a pose. Five things you can't live without. Vähänkö ois helppo veto sanoa, vaikka että AISTIT. Varsinkaan, kun mulla ei oo sitä kuudetta, että näkisin kuolleita ihmisiä. Kuolleen kissan oon kerran nähnyt Viipurissa viinakaupan ständin alla, kylläkin, mutta en mä tiedä lasketaaks sitä, kun varmaan kaikki muutkin näki. Sitäpaitsi, mä ensin luulin, että se vaan lekottelee siinä auringon lämmössä kivasti ja nauttii kesäpäivästä..jalat jäykkänä..taivasta kohden..mutta siis, sanon aistit. Ilman aisteja en usko, että voisin elää. Ainakaan kovin täyspainoista elämää.

Aistit tekee ihmisen. Noin, biologian lyhyt oppimäärä siinä teille kaikille. Viimeks duunin pikkujoulutohinoissa meillä oli suuri keskustelu tästä iänikuisesta aiheesta: Minkä aistin olisit valmis menettämään, jos olisi pakko menettää joku? Valtaosa oli halukas menettämään hajuaistin, mutta sit löytyi niitäkin, jotka oli sitä mieltä, että haju ja maku on niin yhteydessä toisiinsa, että jos toisen menettää niin menettää myös toisen. Jos mietitään, että mitä ilman ei vois elää niin sanoisin tuntoaisti. Eiköhän se oo noista aisteista se kaikkein tärkein. Tai en mä tiiä, oishan se ny aika rajoittavaa mennä jolkottaa tuolla ilman näköä ja kuuloa, hajua ja makua, mut onneks askel on kevyt.

Samoissa joulutohinoissa funtsittiin myös meniskö sitä mieluummin avaruuteen vai sukellusveneeseen. Toi on kyllä jo aika paha. Vastasinkohan meneväni sukellusveneeseen siinä valkkarin tuomassa rohkeusmomentissani, mut nyt ku mä oon ihan reppanakipeenä täällä niin emmä vittu mihkään meren syvyyksiin halua mennä katsomaan mitään örkkejä. Jotkut mestat vaan pitää jättää rauhaan, eiks? Enkä sen puoleen lähtis maata kiertävälle radallekaan. On se ny perkele, kun pitää lingota roskaa mustat aukot täyteen. Sitäpaitsi mä luulen, että kun mä tokenisin siitä pamikoomassa tehdystä matkasta sinne ilmakehän toiselle puolelle, mä saattaisin seota. Ihan vaan kattoisin ikkunasta vai mistä hiton monitorista ulos ja sekoisin. Titityy, that's it.

Hei! Fok_it-joulupaketissapa olikin just tohon sopiva kortti. Äh. Mun webbikamera ottaa sillai väärinpäin kuvan eli en voi nyt jakaa sitä tähän näin, mutta viesti on:

Love is an astronaut. It comes back but it's never the same. Toi biisi sois taustalla, kun mä astuisin alas siitä avaruusaluksesta ja J-man ottais mut vastaan siitä parin portaan korkeudelta ja nostais tosta kainaloiden alta ja pyörittäis ilmassa ja kamera pyöris mukana kuin Titanicin kuvauksissa konsanaan ja sit kun sen rakastunut katse kohtais mun tyhjyyttään ammottavat seonneet silmät se tietäis, ettei meidän suhde tulisi olemaan enää ikinä samanlainen kuin ennen mun sukellusvene- ja avaruusmatkailua.

Mä tiedän, että tää oli nyt vähän helpon kautta, että otin viideks jutuks noi aistit, mut hei ihan tohon viivan alle jäi: Huumorintaju, mielikuvitus, miehet, musiikki, mun huonekasvit, raha, valkoviini, tupakka (sitä ilman toivoisin toki voivani elää, koska siihenhän tunnetusti aikanaan voi kuollakin), haaveet ja unelmat ja mitä noit nyt on. Niin ja kesä ja kärpäset. Kyl te tiiätte, noi peruskaurat. Ja merkkilaukut. Ja muotiblogit.

Loppuun vielä rakastamani POINTTI. Pointti on se, että mitä tahansa ilman voi elää, mut millasta lie se elämä sit ilman mitään ois. Mitä mä teen aisteillakaan, jos en näe, kuule, tunne, haista tai maista mitään, kun ei oo mitään. EI MITÄÄN! Millään ei oo mitään väliä. Mä meen takas sairastaa. Tai no, jos ton kahvin joisin... ja feisbuukki pitää tsekata kans, siellä on jotain uusia noutifikeissöneitä. Ilman niitä en kyl varmaan vois myöskään elää.

Morjes!

Kauko