Monelta se maailmanloppu tulikaan?

Kakstuhattakakstoista.

Istuin parvekkeella ja kysyin koiralta, missä vaiheessa tuli talvi. Nostin pääni sen verran maasta, että tajusin puiden olevan valkoisia ja jäässä. Missä vaiheessa puista tuli valkoisia?

Eki on kuukauden lomalla. Mulla on sen koira. Me mennään ulos kolme kertaa päivässä ja mä pelkään, että se lihoaa, koska se katsoo, kun minä syön jätskiä ja kaikkea paskaa kaikki illat läpeensä. Tyhjensin just kuitit lompakosta ja kepappii ja pitsaa on syöty näköjään niin paljon, että jos se ois kreikkalaista ruokaa niin Kreikalla ei ois huolen häivää. Vituttaa.

Mun toinen kaveri on töissä kaupan kassalla ja se ryöstettiin. Aseellisesti. Kauppa, jota kukaan ei koskaan ikinä ryöstä, ryöstetään juuri silloin, kun minun ystävä on kassavuorossa. Hirveetä paskaa. Vituttaa.

Mun kolmas kaveri on elämää suuremmassa flunssassa ja hoitaa itseään about viidelläkymmenellä pillerillä per päivä. Perin sen työvuorot tälle viikolle ja sain kaupan päälle pomon ärtyneisyyden, kun rahaa palaa ja pitääkö sitä olla flunssassa muka sairaslomalla. Samalta flunssaiselta kaverilta kuoli mummi viime viikolla. Ei paljon naurata.

Mun neljäs kaveri soitti tänään, että perheen kissa on jouduttu lopettamaan, koska syöpä. Kaikki tapahtui tosi nopeasti ja uutinen tuli perheellekin täysin yllätyksenä. Kaupan päälle ystävä saa selittää viittä vaille kolmivuotiaalle, miksi kissa ei tule enää kotiin ja mitä on kuolema. Ihan oikeasti.

Äitillä on vatsatauti, mummilla peliriippuvuus ja mun entinen poikaystävä haluaa tappaa mun nykyisen poikaystävän. Jes!

Voisi siis kuvitella, että tapahtumia ja draamaa riittää eikä aika käy pitkäks. BULLSHIT. Mulla on tylsää. Mulla on niin kertakaikkisen tylsää, ettei mitään järkeä. Mä meen töihin, katon kaheksan viiva yheksän tuntia, kun samat naamat ryyppää. Pelaan pasianssia ja istun feisbuukissa ja odotan, että kello tulee neljä, että voisin vastaanottaa pomolta sen joka viikkoisen viime hetken puhelun, että voitko olla taas tunnin ylimääräistä eli kuuteen. Voin. Mulla ei ole elämää. Sitten mä tulen mun poikaystävälle ja me ehkä käydään kaupassa ostamassa sitä iänikuista ruisleipää ja maitoa ja sitten tehdään ehkä ruokaa ja katsotaan telkkaria. Sitten se menee nukkumaan ja mä katon telkkarista jotain paskaa tai istun feisbuukissa tai pelaan pasianssia ja sitten vien koiran ulos. Käyn ehkä suihkussa, jos tarvii. Yleensä tarvii.. Ei sen takia, että olisin likainen vaan sen takia, että aika kuluisi edes vähän ja seuraava päivä voisi alkaa samanlaisena kuin edellinenkin. Koira ulos, töihin, töistä poikkikselle ja pieni ilo siitä, että se on vienyt koiran ja sit toi loppuilta tolla edellämainitulla rundilla. Viikonloppu ryypätään vuoropäivin, että a) säilyis sopu ja b) ettei koira kärsi. Mulla on päivästä toiseen samat vaatteet, joita aina välillä pesen ja erittäin ikävä kotiin, jossa on kaiken oman lisäksi myös kaikki mun talvivaatteet. En mä tätä näin suunnitellut. Jos mun loppuelämä on tätä niin ai jumalauta, että mä toivon sen olevan edes vähän lyhyempi.

Kiitos ja anteeks. Tekstin ei ole tarkoitus loukata ketään. Mä katon nyt Nurse Jackien eikä samaistuminen ole koskaan ollut näin helppoa. Monelta se maailmanloppu tuli?

Kaukokaipuu-Kauko