Åland

Terveisiä Ahvenanmaalta, Oolannista perkele!

Sielläpä olikin sitten huippulystiä. Oli etanoita (toin kotiin lokasuojissa niiden limaa ja ruumiinosia), lampaita, korppi, bambeja (koska en tiedä olivatko peuroja vai kauriita), saukko tai piisami (en tiedä sanoa, majavan oisin tunnistanut), etanoita, lampaita, riikinkukkoja, kanoja, lehmiä, hevosia, kissoja, koiria, suomenruotsalaisia, ruotsinsuomalaisia, sanoinko jo etanoita? Etanoita oli niin maan perkeleesti. Oli isoja etanoita, pieniä etanoita, oli rumia etanoita ja sitten oli susirumia etanoita, oli kuolleita etanoita, eläviä etanoita ja sitten oli lampaita.. Sanoinko jo, että oli lampaita kans?

Pyörällähän me mentiin. Tossa tuttu just totesikin kuvat nähtyään, että oikeestiko Jopolla? Huhhuh ja rispekt. Todellakin. Sitä pyörää millään vittu vaihteilla ajeta, ku jaloilla. Vähän sama ku tilais caipiroscan ja pyytäis pidentää sen limulla. Mehän ei limusta makseta, tä?

Ai mikä oli parasta? Ehkä se, kun aamukymmeneltä päästiin Kastelholman kylän gästhusiin kolkuttelemaan paikan ylläpitäjän kotiovea litimärkinä ja väsyneinä, että oisko sulla vapaata ja mielellään vielä jotain oikein ylihintaista huonetta, kun ollaan poljettu se nelkyt kilsaa sateessa tunnin yöunilla ja syömättä..

Tai sit ehkä se miltä se kupillinen kahvia ja se juustosämpylä ja se paikallinen ylihintainen, mutta ihanpakkohansitäonmaistaa Ålands pannkaka siellä jossain linnan juurella käynnissä olevilla ritarimarkkinoilla, jossa pöydän vieressä oli käynnissä yhden miehen show, jossa herra työnsi päänsä kumihanskaan ja puhalsi sen täyteen aina hanskan räjähtämiseen asti, maistui...

Tai sit ehkä se, että heti kun oltiin maksettu huone niin aurinko paistoi kuumemmin kuin koskaan ja heti, kun oltiin luovutettu huone ja hypätty pyörän selkään tuli taas vettä kuin tiedätte kyllä kenen perseestä aina Kastelholmasta Bomarsundiin asti. Voin suositella muuten Bomarsundin raunioita kaikille. Kannattaa ehdottomasti polkea aivan helvetillisessä säässä se nelkyt viiva viiskyt kilometriä, koska ne on vaan niin sanattomaks vetävät...

Siellä oltiin ja satoi. En oo koskaan nähnyt kenenkään pystyttävän telttaa (tsihihi) niin nopeasti kuin J-man hoiti sen huonon onnen kankaan yksiöksi. Yksiöksi, jota raahattiin koko reissu mukana, muttei kertaakaan käytetty, kuten ei myöskään makuupusseja. Sääli sinänsä, koska ne tuottivat eniten pään vaivaa pakkaus- ja kuivaustilanteissa. Istuttiin grillikatoksella ja katseltiin tarpeeks monta tuntia, kun satoi ja sit sanoin, että soita Suomeen (öö, Manner-Suomeen) ja kysy milloin tämä hevonperkeleen sade lakkaa. Suomesta tuli väärä vastaus, että kolmelta yöllä - ottakaa mökki, koska oikea vastaus ois ollut: Heti, kun otatte mökin. Otettiin mökki. Ja viimeinen saunavuoro. Ja kolmen litran tonkka viiniä. Ja Radio Suomen tangoilta. Ja Oolannin hobitein satama, maisemaltaan that is, ei karvaisuudeltaan tai kooltaan. Otettiin vielä jallukolat.

Seuraavana aamuna otettiin darraraivoloppukiri ja poljettiin Maarianhaminaa. Hoin koko matkan, että laittakaa perkele ihan sama mitä tielle, jokainen metri on kotiin päin. Etanoita, sadetta, vastatuulta ja kaikkia saatiin taas kerran. Maarianhaminassa laitoin ripsaria, vaihdoin paidan ja työnsin tavarat sataman säilytykseen valmistautuen hengaamaan sateessa loppupäivän paattia odotellen, mutta äh, paskanmarjat. Aurinko jumalauta kultas koko Oolannin sillä siunatulla sekunnilla ja sit jouduttiin shoppailemaan, arpomaan, että lähetetäänks kortteja (ei lähetetty, turha odottaa, käykää vittu ite joskus jossain ja lähettäkää kortti niin tiiätte kuinka vaikea niihin on yrittää runoilla jokaiseen oma toisistaan eroava stoorinsa, joka käsittää kuitenkin ne samat huippuhetket ja tapahtumat), juomaan parit bisset ja syömään maailman parhaat pizzat. Jep, kuinka epäreilua on, että löydät maailman parhaan pizzerian, mutta sun täytyy matkustaa Ahvenanmaalle syödäksesi siellä? Tehtiinpä pikkukävelykin Lilla Holmenissa, josta mulla on jäänyt ikuisesti mieleen varhaisnuoruuden reissu, kun siellä asui hirvittävä raiskarikukko, joka vei aina kanan kerrallaan puskaan ja teki siellä ihan hirveitä juttuja niille kanaparoille ainakin äänestä ja höyhenistä päätellen. Liekö tuo vanha pervo nyttemmin siirtynyt taivaan iloihin, kun ei näkynyt tahi kuulunut. Rauha hänen sielulleen, niin ja lattiasaippuat ja puutteessa elävät tappeluvankienkelikukot tai mitä siellä nyt sit onkaan niitä.

Mutta joo, sopu säilyi semihyvin. Vain yhtenä aamuna toivotettiin huomenien sijaan haistavittua ja pussailtiinkin aina välillä, joten eihän siinä, ku pyörätkin kesti. 120 kilometriä Ahvenanmaata ja etanaa on lokasuojissa ja siellä pysyy... ihan siitäkin syystä, etten jaksa pestä tota toosamankelia ihan heti. En kestä oikein katsoakaan sitä.


Kolmella sadalla peltipurkilla seilas puliukot sammakkolammella
Sumfaraa Sumfaraa Sumfarallalallalaa
Kyllä Kekkonen kustantaa

Eiku ei. Heti piti äitiltä lainaa viiskymppiä, kun kotio päästiin.


Kauko, maailmanvalloittaja jo vuodesta 1984

Ps. Lupaan taas laittaa kuvia. Vähän niin kuin lupasin laittaa Madridistakin. Tai vähän niin kuin Eki lupaa aina blogata. Tai vähän niin kuin maksan heti ton viiskymppiä takas ku vaan pystyn. Tai jotain.