Viime perjantaina tuli ns. vedettyä lärvit, perseet olalle ja nakit silmille. And just so you know: bileet ei ollu kummoset, ihan himassa vedetyt itsesäälikalsarikännit. Mut siis ihan ainutlaatuset!!
Ei vituttanu vielä la-aamuna klo 6, jolloin heräsin pre-liskoihin promilleissa ja tajusin, että parin tunnin päästä on oltava hame päällä ja korkkarit ojossa matkalla kohti siskontytön koulunpäättäjäisiä.
Eikä edes itse bileissä, vaikka joku järki sanoi, että koulukodin päättäjäisiin ei ole soveliasta mennä darrassa.
Eikä himassa, jossa päikkäreistä ei tullut mitään koska kaikki pelotti. Kissan astellessa sängyllä sen askeleet kuulosti siltä kuin joku ammuskelisi pihalla revolverillaan. PAM PAM PAM PAM!
Käydessäni faijalla äkkiä ennen duunia (koska levottomasti oli pakko tehdä vielä jotain ennen duunivuoron alkua), näin siskon poikineen, törmäsin serkkuuni, joka oli ihan kaljupää syövästä johtuen -komia semmonen tosin!- ja sen kahteen lapseen (joista toinen kummityttöni) toisen serkun soittaessa minulle iltakaffeiluja ja tunsin oloni skifiksi.
Siinä mä nyt seisoin totaalisessa koomassa ja näin kaikkia rakkaita. Huh. Kaikki tämä täysin ex tempore! WTF!
Oho, mä menin ihan sekasin. Kenen serkku? Mikä sisko?! Kuka on kenenkin faija!!??
Vasta työiltaa alottaessani tajusin tilanteen suunnilleen: kroppa pisti ihan perusasioitakin vastaan; Nyt ei seistä suorassa! Nyt ei syödä! WC-käynnit kiellettyjä! Naama näyttäköön oudolta!
Kaikki ne darran merkit luettavissa omasta kropasta. En suosittele.
Duunin päätyttyä vietin paljon aikaa ihan vaan oksennellessani. Kollegat siivos sillä aikaa.
Ei helpottanut olojen jatkuessa piiiitkälle maanantaihin asti. Kolme päivää liskoja, oksenteluja, vapinaa, pelkoja ja kaikkea muuta joululahjaksi toivottavaa. HYVÄ MINÄ!
IHMISET, EI KANDE DOKAA JOS EI OSAA! (ilimanen vinkki)
Onneks maailma on armollinen ja jo sunnuntaina lähdin oloista huolimatta vähän juoksemaan. Siivosin myös koko kämpän.
Sydäriä uhmaten hölkättiin koiran kanssa Orionin peltoja.
Sunnuntaina oli myöskin ns. darrasafka kielletty; kalaa ja pinaattia. ENJOY, YOU WEAK WOMAN!
Maanantaina alkoi arki, lisää juoksua ja vielä terveellisempää ruokaa, lupauksia juomattomuudesta ja sykkeen tasailua.
Tiistaina lisää juoksua, jumppaa ja kävelyä, VIELÄKIN terveellisempää ruokaa ja Elämä voittaa-asennetta.
Keskiviikkona varuiks kävelyä, juoksua, terveysruokaa JA kummi/siskonpojan kuudennet syndet HopLopissa. Horoskooppikin neuvoi viettämään päivän arvostamieni asioiden parissa eli perhe. (Siellä btw tuli tehtyä hyvä reisijumppa, koska lapsille suunnitellut kiipeilytelineet EIVÄT ole suunniteltu aikuisille. Uskomatonta!) Ke-iltana hyvä boogie ja unikin tuli. Nykyään harvinaista herkkua meinaan. Yst. Terv. Nimim. "Eyewings4ev-84"
Torstaina eli daa'a tänään (!!) eilen vongatut brunssitreffit, koiran kanssa juoks... Eipäs vaan kun! Eipäs mentykään juoksemaan, vaan tuumattiin jossain vaiheessa, että nyt mennään (eli koira menee) uimaan! Ja koska Matinkylässä on lähin ranta ni eiku sinne!
Muutaman sattuman kautta koirani päätyi tutustumaan hevoseen, hienoon ja viisaaseen vanhaan herraan, joka ihan lungisti otti hauvelini skitsokohtaukset.
Sieltä hymyssäsuin ja hikipäissään kotio, jossa kokkasin vaaleanpunaista ja pahanmakuista ruokaa. Oikeesti.
Viikko sit olin varma, että maailma on mätä ja kusipäinen paikka, joka niittää kaikki sen tajuavat tyypit, koska kaikki on VAAN PASKAAAAAH! Ja kukaan, joka sitä ei tajua on KÄTYRI!!!
Nyt kelaan vaan, et no ni, tulipas dokattua vaikkei pitäis. Ja hei, Eki, jos viikon aikana paimennat lapsia, vonkaat itelles spagettibrunssin, tutustutat koiras hevosiin, juokset viis kilsaa yhellä stopilla ja siivoat koko kämpän koska liskot niin vaatii, ni eihän täs nyt kantsi luovuttaa, hä?
Uuh, nyt joku hyvä biisi! Hmm.. AH!
Toipuvin terrrkuin nimimerkki "Pieni ja kehno ote"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti