Oodi unettomuudelle

Ei väsytä. Tai siis väsyttää. Ois megalomaanisen vapauttavaa vaan sukeltaa johonkin egyptinsilkkeihin ja vetää äxää, lonkkaa ja sahaa, kaikkia vuorotellen ja samaan aikaan (toisaalla). Vaan ku ei niin ei. Unettomuus on piinavaa. Mulla ei kroppa rauhotu ollenkaan. Jokainen raaja tuntuu elävän koko ajan just sitä hetkeä, sekunnin sadasosaa, ennen nykäisyä tai sätkähtämistä ja se on rassaavaa. Täällä mä venytän kylkeä ja persettä ja ojentajaa niin kädestä ku jalasta, mutta ei ne rauhotu. Otin magnesiumia, ei mitään eroa. Tosi vittumaista. Tai no en mä enää venyttele, nyt mä vaan poltan röökiä, kuuntelen Faithlessin Insomniaa tehdäkseni tästä vieläkin raflaavamman draaman kuin se oikeasti on ja juon rasvatonta maitoa suoraan tölkistä. Vituttaa ihan siis saatanasti. Aurinkokin nousee tuolla jossain  ja kohta on valoisaa ja mä urpo menin vielä ja pesin juhannusaaton aattona ikkunat, että varmast loistaa. Räyh.

On menkatkin. Helvetti.

Eikä oo sänkyä. Eikä sohvaa. Annoin sohvan toissapäivänä pois, mutta hupsista saatana, kun en tajunnut laisinkaan, että se menis niin äkkiä ja nyt ei ole sitten kuin joku parvelta kirjakasojen alta löytynyt läpikustu viiden sentin vaahtomuovihirviö enkä edes tiedä kenen se alunperin on. Tähänhän voi olla joku vaikka kuollu... tai mikä pahempaa synnyttänyt. Tai viettänyt jotain ihan sairaita darroja tai unettomia öitä ja tähän on tarttunut superpaskat fengshuit, että kun vihdoin nukahdan niin synnytän ja kuolen ja paskon alleni ja herään hirveessä darrassa ja sit toi maitokin on juotu. Tosi syvältä hei. Aamulla ois duuniakin. Ei se nyt vielä sillai pahasti häiritse, kun kuuden tunnin päästä pitäis vasta herätä, mutta jos tää homma eli unensaanti ei kohta ala hoitumaan niin minuutit ja tunnit vähenee ja sit kuulkaa vituttaa Kaukoa ihan hysteerisen paljon. Mä rakastan unta! Ja nukkumista! Miksi siitä on tullut sitten tämmönen painajainen ja karmea riesa ja asia jota jollain tasolla välttelen ihan loputtomiin.

Huomenna pitäis tai ainakin piti mennä fiksaamaan rakasta Jopoakin, joka otti juhannusyönä ja puhkas itseltään renkaan. Ehkä sillä on kuudes aisti ja se halus jotenkin viestittää, että sä et Kauko vaan voi kyysää kännissä kaveria, joka on kans kännissä. Maattiin jossain Otsolahden hiekkatiellä ja huutonaurettiin polvet ruvella kohti taivasta. Jopo jäi sit Turvakotiin lepäämään. Ehkä se halus myös viestittää, että ois kiva pyöräillä vielä Affenanmaallakin, hengissä.

Juuh, Affenanmaa odottaa. Jahka Foreca vinkkaa 10 päivän sään vielä tonne viikon päähän olevaan viikonloppuun niin sit varataan. Sinne mennään kuulkaas J-manin kanssa kolmeks neljäks päiväks suhaamaan ja kattelemaan punaisia teitä, punkkeja ja autonomisia ruotsia puhuvia suomalaisia. Liityin raivopäissäni vielä Viking Clubiin, että ois halvempaa toi reissaus ja oho ku kuuskymppiä lähti hinnasta välittömästi. Kai niiden sähköposteja voi sit joskus availla, jos kiinnostaa. Mitäänhän toi lysti ei kustantanut. Aika nice. Jättekiva.

Siteetki loppuu. Helvetti.

Ja pierettää. Mä vihaan menkkoja.

No, Eki on menkkavihan sanansaattaja jo useammasta kirjoituksesta, joten en mä näistä nyt enempää tässä. Se on Ekin pesti. Siis sikäli mikäli se nyt enää ikinä koskaan saa jonkun kirkkaan hetken ja muistaa yhtäkkiä, että ai saatana, meillähän oli se blogi! Onko siitä peräti jo pari viikkoa, kun uhosin laittavani piirakkajuttujani HETI HUOMENNA? Huh. Leipominen, se on kovaa hommaa, jätkät. Siks mä en leivo. Pidän nykyään linjoistani kiinni jäätelöllä. Kelasin ryhtyä jopa jäätelödieetille. Laskis vaan kalorit, että montaks jätskiä saa syödä päivässä niin, ettei syö mitään muuta ja laihtuu ja sit vaan mättäis menee. Nyt mä syön normaalit setit ja mätän yhden tai kaks jätskiä päivässä ja tää homma ei vältsist toimi suunnitelmien mukaan. Okei, katonhan mä edelleen noita kaikkia laihdutusohjelmia.

Maitokin loppu ja ulkona on jo valoisaa. Tosi ankeeta. Jos nyt meen heti nukkumaan ja saan unta, saan nukkua jopa kuus tuntia. Eiku mitä? Nyt alkoi ihan helvetinmoinen viserrys pihalla. Nyt riitti.


Kauko