OMG. Aloitinko just kirjoituksen huippukehnolla, pikkutuhmalla sanaleikillä. Surkeeta. Sunnuntaisurkeeta. Jatkan vahvemmin eväin, sen takaan.
Back to the problem!
Kaikilla meillä -ainakin osalla meistä, ei välttämättä kaikilla- on joskus ongelmana, kun juhliin, töihin, kouluun tai roskienvientireissulle ei löydy sopivaa vaatekertaa.
Ei halua olla liian glamorous ja glitterinen enon 60-vuotisilla, liian Lordi työpaikalla, liian nörtti koulussa, 15cm stileteissä koiraa kusettaessa kaatosateessa. You know, AINA SAMA JUTTU!!
Noh, tähän väliinhän vois haukkua miehet ja niiden puvut. Joo, taas on miehillä helppoa ku joka bileisiin käy puku ja kaiken lisäks ne näyttää hyvältä siinä! EPÄREILUA! nimim. "takakiree femakko-84"
Mut en hauku.
Siskontytön koulunpäättäjäisiin hoippuessani vielä promilleissa ja liskoja horisontissa tähyillen, vetäsin kostoksi kaikesta korkkarit jalkaan. Toiset ruoskii itseään ruoskalla, minä kävelen korkkareilla. Sama efekti: kipua, tuskaa ja nöyryytystä.
Niihin bileisiin sentään löyty hamonen sun muut vermeet, mut aissaatana ku meinas tulla itku pari päivää myöhemmin. Minäpä kerron.
Siskonpojan kuusvuotiskreisibailut HopLopissa. Nyt on kesä. Siellä muovihäkkyröissä kavutessa tulee kuuma. Liukumäkiä ajatellen hame ei käy. Yleistä pahennusta vältellen liian avarat topit on totally out of question. T-paita? Joo! Mikä ettei! Paitsi että en tiedä miten Vermeen pääkalloihin , Olari21-logoihin ja The Re-Tardseihin suhtauduttaisiin. Eihän lapset mitään tajua (mistään. fakta.), muttakune aikuiset..
Mullahan on oikea vaatehuone täynnä toinen toistaan upeampia muotiluomuksia, mutta käydessäni niitä läpi tätä Helve.. Äh, lapsiparatiisia varten huomasin jo melkein lemmikkienikin oppineen seuraavan mantran: -liian tiukka -liian paljastava -liian aikuinen -liian hiostava -liian hieno -Uu! Hyvä!... ei liian kaamee.
Olispa kaikilla ihmisillä univormut. Semmoset samanlaiset rumat, löysät, juuttikankaasta väännetyt sotilasunivormut, joita käytettäis aina kaikissa tilaisuuksissa.
Pohjois-Korea. Olisiko teillä tilaa minulle?
Almost itkuraivareiden ja äkillisen "Mulla alko menkat"-puhelun jälkeen päädyin shortseihin ja tuplapaitaan eli toppiin ja t-paitaan. Eipähän tuu ainakaan ongelmia. Tuli kyllä hiki. JumaLAUTA ne liukumäet on killereitä!!
Haa! Mua ei selvästikään ole tarkoitettu osallistumaan lasten bileisiin, koska inho.. Ei vaan koska MULLA EI OO MITÄÄN PÄÄLLEPANTAVAA NIIHIN! JESSS!
Ikuinen VIP-kortti näiden bailujen sivuuttamiseen: check!
Kylläpä menee hyvin kun ainoa murhe tuntuu olevan vaatteet. Oh! Johtunee aika pitkälti siitä, että elämää ei ole.
En siis luokittele elämäksi seminatsiryhtiliikettä oikeaa tasapainoa hakiessani. Letkeetä lenkkeilyä ja kevyttä kokkailua, ihan liian puuduttavaa.
Siksipä viikonloppu töissä lähiöbaarissa. Elämyksiä, ystävät. Elämyksiä.
Mun piti jotain vitsikästä pe-la-illoista kirjottaa, mutta oli niin kova hulina koska ihmiset + shotit = ohhoh!, niin en muista mitään tapahtunutta. Swuuuush meni illat ohitse! Hauskaa oli, sen muistan. .... Vai oliko??
Tähän loppuun voisin vielä listata elämäntotuuksia. Ja niistä ei kiistellä. Ne ovat totuuksia. Capiche?
-mitä enemmän lenkkeilet, sitä enemmän röökaat
-röstiperunat ovat raastintehtaiden keksimä salajuoni
-kissa saattaa näyttää kuolleelta, muuta älä huoli, jääkaapin avaus herättää sen henkiin
-avara kaula-aukko töissä ei täytä tippikuppia (wtf is this shit?!)
-juuri kun ystävystyt kummipoikasi kanssa, menee hän ja tappelee keinulaudan kanssa arpituloksin, etkä enää halua näyttäytyä hänen kanssaan missään
Olikohan mulla edes mitään asiaa...?
Eki Fantos,
kasvattaja ja muotisuunnittelija since 1984
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti