Aamun avaus

Mitä äijät? Mikä boogie?

Ei oo niin mitään asiaa, mut hyvällä fiiliksellä, vaikka viikonloppu meneekin sorvin ääressä. Näyttely loppuu ihan ihan ihan just ja tulee taas valoa pimeyteen. Maalataan valkoseks seinää ja pakataan myyräihmisten releet ja myydään ne kirpparilla. Ihan parasta. Oon huomannut, että ihan sama mikä näyttely on kyseessä niin viimeisen viikon on kypsempi kuin mun täydellisesti kypsynyt avokado eilen ja ihan sama kuinka hienoja ajatuksia on teosten takana niin äkkiä nyt ne helvettiin mun naaman eestä, yhtään ei kestä. En ymmärrä miten kestäisin olla vaikka Atskissa tai jossai vakinaisten kokoelmien museoissa hommissa ja katsomaan samoja juttuja vuosia, kuukausia.

Jooh! Kaukon kokeileva keittiö, sitähän te ootte kaivanneet, ettekö vaan ookin? OOTTE! No en mä mitään niin kokeillu, mutta duunin jälkimainingeissa eilen mietin mitä kotona on ja totesin, että siellä on avokado. Totta, jääkaapissa on homehtuneita mustikoita ja kuukaus pari sitten puoliks juotu Karhu-tölkki ja jotai thaikkusoossia. Nyt se Mara tulee huutelemaan, että heitä nyt ne mustikat menee sieltä ja onko se ny vaikea kippaa joku vajaa kalja viemäriin, joten sanon vaan, että RELAX, take a taco! Tico tico! Arvaatteko siis mitä syyään?

Nyt ei tuu sittenkään reseptiä, koska kaikkihan ny osaa jauheNlihaa paistaa, jotenka lihatsipulitpaprikat pannulle ja sillä aikaa vähän kuulkaa salaaddia, kurkkua, fetaa ja herneenversoja kippoon laitatte ja se avokado.. Se avokado kuulkaa. Jos se on oikeasti täydellisesti kypsynyt niin pystysuunnassa kevyesti veitsi ympäri ja kivi plopsahtaa itekseen ja sit vaan peukuilla vedät kuoren ja syötävän välistä pituussuunnassa niin saat koko mehevän hetelmän sieltä irti melkee pyhällä hengellä. Sit pilkot sellasia pikkurillin kokosia suikaleita ja heittelet höyryävän tacon päälle ja paat soimaan jotai mehikorämpytystä ja huutelet OMG! TICO TICO! jokaisella puraisulla.

Oon jokseenkin selvinnyt tosta edellistekstiä painostaneesta synkästä moraalifilosofiastani, ja vaikka edelleen olen samaa mieltä ja allekirjoitan kaiken niin oon kääntänyt katseeni omaan vastuullisuuteeni ja kaikin puolin muutenkin omaan napaan ja siinähän sitä katseltavaa piisaa. Mun napa on varmaan irrotettu jollain virkkuukoukulla, se on kuulkaa syvä ku kyläkaivo. Ainaski puolikas sormi menee sinne. Vaan enpä miten olis, jos olis ihan fitti sikspäkki, että oisko navan reunat sitte niin korkeella. Must on hassua, että bipolaarinen tarkoittaa kaksnapaisuutta. Mut kai ne sellaset ihmiset onkin vähän sellasia, että yhtenä hetkenä oot Etelämantereella ja toisena Grönlannissa. Että missä helvetissä ne kirahvit on? Mulle sanottiin, että täällä näkee kirahveja?!

Mitä omaan vastuullisuuteen tulee niin puin takin päälle ja jaksoin mennä kauppaan. Molemmat kannatti. Kaupantäti sanoi, että tosi kiva takki. Eikä tarvii enää pyyhkii persettäkään nenäliinoilla. Eikä sen puoleen paljo nenääkään, koska flunssakin helpottaa! Kaikki hyvin!
APUA! Mun piti antaa kaikkia kulttuurivinkkejä, mutta enhän mä nyt taas ehdi. Ehkä illalla vinkkaan, jos ehdin.

Hei nyt täytyy vielä kuppi kahvii äkkiä ja laittasko ihan maaliaki naamaan perjantain kunniaks? Joku fiilistelybiisi tähän vielä, eiks niin?

Huippuviikendiä koko miljardipäiselle lukijakunnalle!

rakkaudella,
Kauko