Sä oot vastuussa!

TROLOLOO ja TRÖÖT!

Terveisiä Flunssasta. Taas. Voin nyt kaksi flunssaa, keuhkoputkentulehduksen ja korvatulehduksen kuukauden sisään sairastaneena todeta, että vittu mitä paskaa tai vaihtoehtoisesti, että jotain tarttis nyt tehdä.

Flunssassahan on tunnetusti aikaa kelailla asioita ja sitä on tehnyt Kaukokin kuulkaa ihan viikonlopusta lähtien ne hetket, joita ei itke itsesääliään, kun kaikki kiva peruuntuu tai niistä tai yski tai jotain. Kelailun myrskynsilmässä on pyörinyt vahvasti vastuu- ja vauva-asiat. Nehän ei - luojan kiitos - sulje toisiaan pois, koska muuten ois nuppi taas enemmän sekaisin ajattelusta. Huomasitteko pienen uskisblogi-viittauksen tossa? Aika siistii, vai?

Vastuujuttuja oon tietty kelannu just siltä kantilta, että on flunssa. Pyöräilin männä viikolla LÄHIÖSTÄ EIRAN kautta KESKUSTAAN ilman takkia. ILMAN TAKKIA, VIT*N URPÅ! Jos partsilla on lämmin kun aurinko paistaa kivasti sisään lasitettuun koppiin niin se ei todellakaan oo sama asia kuin 18 kilometriä merenrantaväylää siinä ohuessa kiinalaislapsen kutomassa mukaneuleessa just sen harmaan pilven alla, joka liikkuu samaa tahtia samaan suuntaan koko matkan.

Vittu. Että. Paleli.

Ketä siis voin syyttää? En aina muista pestä käsiä. En syö tarpeeksi vitamiineja. En juo tarpeeksi. (En muuten juokaan. Työn täyspäiväistymisen myötä multa on kadonnut viikonloput ja musta on tullut ahne vapaapäivieni suhteen enkä halua tuhlata niitä krapulaan. Siistiä? Noloa?) Poltan tupakkaa. Poltan tosi paljon tupakkaa. Nytkin pitää muuten keskeyttää tää kirjoittaminen, koska täytyy mennä ostamaan tupakkaa. En urheile kovinkaan säännöllisesti tai tavoitteellisesti. ENKÄ OSAA PUKEUTUA VUODENAJAN VAATIMALLA TAVALLA. En jumalauta osaa. 27-vuotiaana valkkaa vieläkin toisinaan vaatteitani seuraavin metodein

• mikä näyttää kivalta. 
• mikä tuntuu kivalta.
• mitä sattuu käteen,

kun valinta pitäisi tehdä vastaamalla seuraaviin kysymyksiin

• minkälaiset vaatteet sopivat päiväsi sisältöön
• minkälainen ilma ulkona on
• tarvitsetko sateenvarjoa tai kumisaappaita
• tarvitsetko aurinkolaseja
• onko työkengät 
• menetkö työn jälkeen uimaan tai jumppaan
• TARVITSETKO MAHDOLLISESTI TAKKIA
• ovatko vaatteesi puhtaat
• ovatko vaatteesi ehjät
• ovatko vaatteesi oikean kokoiset

ja varmaan arvaattekin miten olen päätynyt pohtimaan vastuuta itsestäni ja koska paljastin ikäni niin on varmaan jokseenkin luonnollista myös alkaa tässä iässä kelailemaan jonkin verran niitäkin juttuja, että ottaisi vastuun toisesta ihmisestä. Voitte varmaan aika helposti arvata mihin tulokseen olen parissa päivässä tullut ynnätessäni vastuukäsityksiäni ja jälkeläisten hankintaa. TSÄDÄM! Not in a million years.. No, actually, maybe just in a million years from now..

Sattuipa taannoin, että kuulin erään puolitutun pariskunnan saaneen perheenlisäystä. Tuoreista vanhemmista toinen on alkoholisti, jonka sairaus kerta toisensa jälkeen saa hänet unohtamaan kaiken muun elämässään ja katoamaan hevonhelvettiin ja käyttäytymään väkivaltaisesti. Toinen on sitten se, joka uskoo jokaisen reissun jälki-itkuissa, että nyt se muuttuu oikeasti ja nyt kaikki muuttuu. Nyt se muuttuu, kun hankitaan koira. Oho, ei muutukaan. No nyt se muuttuu ainakin, kun hankitaan lapsi. Sanoin jo ennen kuin mitkään merkit antoivat siunauksensa sille, että Kauko ei vaan oo ikinä väärässä, että nyt kandee alkaa lukemaan sosiaalipsykologiaa tai muuta vastaavaa, koska just tällaiset kaavamaisesti toimivat vitun undulaatit takaavat sen, että terapeutteja tarvitaan jatkossa aina vaan enemmän. Mä en vaan mitenkään voi onnitella sellaisia ihmisiä lisääntymisestä, jotka eivät pysty pitämään edes itsestään huolta. En vaan saatana pysty. Jotkut lapset pitäis jättää tekemättä. Okei, mun oikeudentajulla about kaikki maailman lapset pitäis jättää tekemättä, mutta tuskin oon siinäkään ihan hirveän väärässä noin niinku prosentuaalisesti.

Mä en vaan pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa makaan synnytyslaitoksella yksin ilman, että tuore isä ottais mitään yhteyttä, koska varpajaiset. Tai että mun lapsen ristiäisissä sylikummi jättäis tulematta paikalle, koska putka.

Joo ei. Ei tuu kauppoja.

Mut näähän on just sellaisia sanoja, joita ei sais kirjottaa tai sanoa ääneen, koska joku voi loukkaantua. Humanismi on mennyt niin överiksi, että ihmiskunta jo kompuroi siihen. Kelatkaa esim. kuinka paljon massia menee todella vaikeasti kehitysvammaisten lasten hoitoon ilman lupausta siitä, että ne tulee näkemään edes kymmenvuotispäiväänsä tai maksamaan penniäkään veroja ikinä. Joskus muutama kymmenen vuotta sitten kehitysvammaisten välinen lisääntyminen oli kiellettyä ja kehitysvammaisia steriloitiin. Saan varmaan niin järjettömän ruman leiman otsaani sanoessani, että mun mielestä tää käytäntö oli ihan oikein. Jos mä saisin tietää odottavani lasta, jonka henkinen ja fyysinen kehitys ei ikinä nousisi lapsen tasolta mihinkään, mä tekisin kaikkeni, että saisin sellaisen raskauden keskeytettyä. Jos kyse olis pelkästä fyysisestä rajoitteesta niin harkitsisin asiaa, mutta silloinkin vakavasti, koska miten helvetissä sä opetat lapselle, että se on tasa-arvoinen muiden kanssa ja ihan samalla viivalla, kun näkeehän sen sokeakin otsallaan, ettei näin ole? Jos musta joskus tulee ihan vihannes niin ei muuta ku letkut irti niin säästyy nekin massit ja joku syrjäytynyt voi sit viikonlopun verran elää herroiks ja tarjota kierroksen ja suhata taksilla.

Oho! Tulipahan julistus. Puran loput sitte myöhemmin tänään vaikkapa mun omalle terapeutille, joten soronoo! Pääsette pälkähästä. Flunssan vika. Ei tarvii kutsua nettipoliisia. Kaikki tekstissä mainitut henkilöt ovat kuvitteellisia eivätkä mitenkään peilaa todellisuutta. Muistakaa pukea lämpimästi päälle! Siellä on syksy!

Syysterveisin,
Kauko