Hyvää tuulta

Hui!

Mulla on muistilippulaput lapsuuden traumoista ja ken tietää, josko niistäkin kirjoittelisin. Mut nyt ei voi. Nyt on niin hyvä meno, että heikompia ja mua hirvittää.

En tiedä, tää hela viikko on ollut voittoa voiton perään. Eih, en ole voittanut lotossa eli en oo varannut meille kaikille Kuuba-lomaa, mutta hei! Sentään jaan idiootimaista hymyäni! Voitto.. sekin.. kai?

Eli toisin sanoen, nyt ajattelin jakaa Charlie Sheenin innoittamaa "winning!"-mentaliteettia.

Sunnuntaina vedin oikeesti vaan pienet sievät, joiden innoittamana terdeltä suoraan tyypille toteamaan oma pikku hiprakkuus ja se, et ei vaan oo kivaa. Meinasin telottaa yöuneni pohtimalla miksei tyypin kanssa ollut kivaa. Sit hogasin: 'Ah, ne "pari" tuoppia.'

Maanantaisin toimitaan. Se on viikon eka päivä, eli luulis, että virtaa piisaa!
Kostoksi kaikista ennakkoluuloista meni KELAan valmiina haukkumaan ne kaikki, mutta koska elämme terroristien kulta-aikaa, jätin sanomatta mieltäni painavat "Ookoo! Tuon ne puuttuvat liitteet ja sen puuttuvan pommin!"-lausahdukset. SUPO ois nihkee vieras. Ei mulla oo kahviakaan.

Tiistaina jatketaan siitä, mihin maanantaina on jääty. Eli paperinkeräysauton lastin kippaamisella Kelalle. Hyötyliikuntaa kun kävelee koiran kanssa väliä Olari-Tapiola. Ja Kelalle paperihaavatuoksuiset terkut!

Keskiviikkona herää. Juo kahvia että oikeesti herää, tsekkaa puhkan: Ei mitään. Tsekkaa facebookin, ei salee mitään. VAAN ON!
Hui! Multa pyydettiin kutsun kirjoittaminen, koska osaan kuulemma olla hassu ja kaiken lisäks vielä kirjottaa. Punastuin ja lupauduin.
Nyt on luonnos maailmalla, we'll see how well it scores.

Meillä oli tyypin kaa ruokaklubin tapaaminen. Se meni hyvin.
Mut vielä paremmin meni seuraavan päivän työttömien päiväretki, joka vaan veny ja veny.
Mun piti mennä sen luo päiväkahveille, yhtäkkiä kuljettiinkin ympäri Olaria multaa ja kukkapurkkeja metsästäen.
Perus puuhastelua; vaihdetaan huonekasveille mullat ja juodaan kahvit.Sen verran olin skarppina, että huomasin tyypin varpaiden liikkuvan villisti hänen ollessa keskittynyt mullan kippaamiseen. KIELI KESKELLÄ SUUTA sai ihan uuden merkityksen!

Hullusti aloin jo keskiviikkona skitsoilemaan kevyesti rahattomuudestani yrittäessäni kalastella työvuoroja. Koska jos ei rahaa ni khamoon? Mitä sit?

No sit esim kaappien ja pakastimen tonkimista. Kunhan röökiä piisaa, ni ei täs midistä.

Aarteen kanssa sovittiin treffit, jotka muuttuikin keilailuksi seitsemän hengen kesken. Mukaan mahtui myös siskontyttö, jonka kanssa vahingossa vietettiin laatuaikaa. Sydän!

Vielä lauantaina istuin kylpyammeessa ja mietin, et ookoo, tää viikko on ollut ihan vitun hyvä ja mä lähden kohta keilaamaan, mutta ulkona sataa. Äh, kastun.
Sit soittaakin isosisko, et mennääks yhtä matkaa? Tuun autolla.

Oikeesti, tällä viikolla mua on pyydetty treffeille, oon elänyt minimituloilla ja selvinnyt, nähnyt siskoja, tyyppiä, aarretta, iskää, ja tullut viimeiseksi piirakkakilpailun neljännessä osakilpailussa!

Uskotteko, että mielessäni sain tän puettua kauniimpiin sanoihin ja tehokkaampiin kielikuviin, mutta nyt ei tarvi.

Ihan vitun hyvä meininki. Don't make me cry.

Eki