Mitä mun naapurille kuuluu?

On se kuulkaa jätkät sillä viisiin, että jos me, Kauko ja Eki, ei ite kirjoteta tätä blogia ja tämän valtaisaan menestykseen kiinnitetä huomiota tai suurta välittämistä niin ei tää homma kuulkaa toimi! Tää koko Bloggerin ohjelmisto on niin vanhanaikainen ja takapajuinen, että ei tää blogiraukka itse itseään osaa kirjoittaa, vaikka olen sitä odottanut jo ties monettako päivää, viikkoa, kuukautta.. Voi jumalauta, mä olen odottanut sitä ensimmäisestä kirjoituksesta alkaen. Ollapa blogi, joka kirjoittaisi itse itsensä! Parempaa olisi vain, että olisi esim. kaksi blogia, jotka kirjoittaisivat itse itseään. Tai kolme! Tai jos niitä kaikkia blogeja lukisi Paris Hilton! Tai jokaisessa kirjoituksessa olisi kuva Jack Bauerista tai Vesa Keskisestä! Tai niiden yhteiskuva! Mä hajoon! Toi ajatushan on ihan irti! IRTI!

Mitä kuuluu mulle?

Metamorfoosi kaivoksissa eläväksi myyräihmiseksi on hyvällä mallilla, kiitos tämänhetkisen näyttelyn, jossa on pimeää kuin mörön perseessä. Kahdeksan tuntia päivässä ilman päivänvaloa tekee tosi skifin fiiliksen. Oon jopa alkanut kävellä töihin ja takas, että saisin nautittua edes minimiannoksen happea ja d-vitamiinia päivässä. Järkyttävää ennen kaikkea siksi, että minä vihaan kävelyä. Ja juoksemista... mikä sinänsä herättää myös sisäisiä ristiriitoja ja tietynlaista kyseenalaistamista, koska olen aloittanut tällä viikolla myös juoksukoulun. Lintsasin tosin eilen torstaina jo ensimmäisen kerran ensimmäisen viikon ohjelmasta, joten startti on vahva kuin vasen jalkani.

Maksimoidakseni varmasti ahdistuksen ajan riittämättömyydestä ja yliarvioidessani oman jaksamiseni rajat kävin ostamassa myös uimahalli-/salikortin sekä sovin duunikaverin kanssa ilmoittautuvani aikidon alkeiskurssille lokakuun puolesta välistä eteenpäin, joten BUJAKAAA ja NUNCHAKALAGAA ja YIPPIYAPPIJEEJEEMATÖRFAKÖRS vaan teillekin, joilla riittää aikaa perheelle, työlle, ystäville ja poika-/tyttöystäville. Itse tulen olemaan korviani myöten kalenterin sisässä kaikki ne hetket kun en ole harrastamassa tai esim puhtaasti ihan helvetin kusessa aikatauluttamiseni kanssa.

Niin, eikä tää bloginperkelekään osaa itseään kirjoittaa.

Ah, joku kaipailikin jo reportaasia rakkaasta naapuristani. Kännissä siellä ollaan ja meuhkataan. Nyt se oli pari päivää hiljaa tuossa, mutta juoppoäijät ördäsivät siinä sen ikkunan alla keskellä yötä, että ota sissään, tultuaan ensin rautaportista ali? läpi? yli? en tiedä miten, mutta ilman avaimia ja saatananmoisella rytinällä. Mä heräsin kyllä, mutta naapurin muija ei. Toivoin salaa, että olisko peräti taivaan isä (uskisblogi!) ottanu sen jo tykö ja päästäny ajasta iäisyyteen, mut vissiin ei nimittäin maanantaina, ainoana vapaapäivänäni, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa, kello kuudelta aamulla se pani levyn käyntiin ja huusi siellä puolitoista tuntia putkeen, että vittusaatana on maanantaiaamu. Vittusaatana. 90minuuttia. Isännöitsijä ei katso tärkeäksi edelleenkään vastata mihinkään sähköposteihin, joten en sille niitä lähetä. Katselen sivusilmällä asuntoja ja odotan tapaavani isännöitsijän tulevassa lukkojen vaihto ja avainten luovutus-tilaisuudessa. Paan sen mun kämppään asumaan viikoks enkä vastaa sen posteihin.

Mut Kaukon peruskuulumiset lyhennettynä on, että täs on nyt ollu vähän kaikenlaista. Huomenna saattaa olla että riipasen kännin. Huh.

rakkaudella,
Kauko

ps. ehkä J-manille joku pieni loppukehu, kun se on jaksaa pitää Kaukoa ruoassa ja rakkaudessa. lässytilässytilässynlää.