ja elämä on heelppoooo!

Ei oo helppoa Ekillä; tyyppi lähtee reissuun. Raha-asiat painaa, pitäis olla sosiaalisempi, laihempi, parempi ja niin edelleen.

Ei oo helppoa tyypillä; pitää budjetoida ja lähteä reissuun. 

Suojelusenkeleillä ei oo helppoa: toinen tappelee hyvän lääkityksen, uuden dieetin, e-pillereiden, parisuhteen ja toivottavasti tupakoimattomuuden kanssa, toinen toipuu isoäidin kuolemasta. Ja siinä samassa sen yhden illan hairahduksen jälkityön jälkiä korjataan.

Siskoilla ei oo helppoa; yks murehtii raskauttaan, toinen valmistelee joulureissuaan Pakistaniin ja yhdellä on koirankoulutusta.

Veljellä luulis olevan helppoa; sehän on jo kolmatta viikkoa Thaikuissa; oikeesti sen lapsi on yli kuudetta kuukautta jemmassa meiltä tädeiltä, ja tästähän sais hyviä vitsejä, mut mulla alkaa vitsit loppumaan veljenpojan, jota en edes tunnistais kolmen lapsen joukkiosta, kohdalla.

Mutsilla ja faijalla ei varmastikaan oo helppoa. Koska... Ei niillä koskaan oo helppoa. Äidin murheet painuu harrastustoiminnan kautta psykopatiaan, koska se ottaa tosi raskaasti henkilöstömuutokset niiden karate-seurassa. Ja ihan aiheesta. Mut yöunia ei kannata menettää, äiti!

Kauko? Onksillä helppoa? En usko. Nelisilmävitsit sikseen, mut joulu lähestyy. Mä en tiedä tuleeks sillä ikävä sen faijaa. Tai pohtiikse J-Mania ja sitä, sillai liikaa.

Aarteella mennee hyvin. Vai tappelisko se mielessään kaikkea vastaan? Meist ei paria enää tuu. Vaikka puitteet oli suuret ja mahtavat!

Mua on pari päivää ihan rehellisesti sanottuna vituttanut. Ja mikä on lisännyt paskaa on se, ettei vitutus ole ollu sitä tuloksellista, jolloin liesi jynssätään tai lakanat silitetään, vaan sitä turhauttavaa seinähakkausta.

Äkkiä analysois tähän: menkat, tyypin lähdön, kaamoksen ja rahattomuuden.  

Mutkuei. Ei mikään noista. Tai sit noi kaikki.

Nyt tällä hetkellä ja eilen, on vakava taantuma. Mä olin oikeesti kiukkunen töissä. 

Kaukon ehdotuksesta ruvettiin kans puhumaan blogin lopettamisesta. Koska ei oo aikaa. Vaik on! Pakottakaa meiät jatkamaan, koska tiedän, et ihan koht olo helpottaa ja sit voin taas huoletta VEET-sheivailla koipiani. Ja sahata kanaani. 

Äh, epätoivo tuottaa vaan deletoituja numeroita, unohtuneita kasvoja ja mustelmaisia torsoja.

 .... Hehey! That's me!

-E-OOH-LA-LAA-KI-LAA, IT'S THE E-WAY THAT-KI WE ROCK E-WHEN WE'RE DOING OUR KI-THING!