Kaukon musanurkka yllätti ne, joita sade ei yllättänyt

Ootteks te muut yhtä kyllästyineitä tohon sateeseen kuin minä? 

Mä tässä justihinsa kattelin näitä mun tän vuoden reissukuvia Madridista ja Ahvenanmaalta ja tajusin, että oon ollu reissussa yhteensä kymmenen päivää tänä vuonna ja yhdeksänä niistä on satanut. Plus, että keväisin sataa. Koko viime kesän satoi. Syksyisin sataa. Tänäänkin satoi. 

Nyt, kun aloin ihan miettimään tässä niin sitä noita kahta edeltävä reissu Prahaankin satoi. Joka jumalan päivä. Kaikista noista kohteista mulla on valokuvia. Sitä edeltävä reissu Dubrovnikiin niin paistoi. Oli lämmintä ja paistoi ja olin kipeä melkein puolet reissusta. Sen reissun kuviahan mulla ei luonnollisestikaan ole digitaalisena, koska kännykkä hajos päreiksi melkein heti palattuani reissulta.

Kelailtiin tossa jotain pienimuotoista kaupunkilomaa tai vaihtoehtoisesti Lapin matkaa uuden vuoden hujakoille ja se on muuten aivan saletti, että koko reissun sataa. Vettä, räntää, lunta tai kaikkia edellämainittuja. 

Ettei menis ihan valittamiseksi niin oon pitänyt kaks päivää kirjaa mun korvamadoista. Tunnetaan myös nimellä Pääjukeboksi. Välillä ihan joutuu miettimään, että missä kondiksessa mun alitajunta on vai mistä ne nyt kumpuaakaan noi superhitit. 

Tiistaiaamu valkeni Stigin Puumaa mä metsästän-biisillä jo ennen kuin olin saanut silmät auki. Siis ihan oikeasti oltiin varmaan tokassa säkeistössä, kun vihdoin heräsin laulamaan ja keittelemään kaffetta. Töissä jukeboksi soitti kolmea biisiä alkaen Henry Mancinin Moon Riverillä ja jatkaen siitä ihan niinku ei mitään McGyverin tunnarin kautta Neuvostoliiton/Venäjän kansallislauluun. Kävellessäni kohti J-manin poikamieslukaalia bussipysäkiltä töiden jälkeen matkaani joudutti kivasti Matti Nykäsen Ehkä otin, ehkä en.

Ehkä otin, ehkä en, mitä väliä sen?

Kunhan vain siivet nää kantaa.

Kohti päivää parempaa ne mua kuljettaa

Ja rauhan taas mieleeni antaa

Ehkä otin, ehkä en, mitä väliä sen?

Kunhan vain siivet nää kantaa.

Älä minua soimaa vaan antaisit voimaa

Matkalla huomiseen.

Ton voimalla jaksoin sitten tähän aamuun ja nähtyäni Karri Koiran haastattelun Huomenta Suomessa tuntui hetken, että olisin ikäänku jälleen oma itseni, koska kyllähän Kaukon päivä lähtee parhaimmin käyntiin joko Karrilla tai Ruudolfilla. Kaikki tai ei mitään jurnutti takaraivossa aina pitkälle iltapäivään, jolloin vaivuin lapseksi jälleen ja Walt Disney piti huolen loppupäivän biisivalinnoista soittamalla Aladdinista tuttua mahtipontista palatsiinsaapumisbiisiä aina siihen asti, että pääsin töistä ja kotimatkalle laulamaan Kaunotar ja Kulkuri-leffasta tutun Tupsun luunhautaamislaulua, joka on kyl pakko myöntää yks ehdottomista lemppareistani. Saas nähä minkä tuutulaulun soidessa sitä tänään itkee itsensä uneen...

Mitäs teidän jukeboksit on soittaneet tällä viikolla? 

Kauko, sateen vihollinen ja populaarimusiikin ystävä jo vuodesta 1984