terkut katkolt!

Terveiset Kaukomailta!

Sieltä kaukaa, jossa elämää kurkitaan pullonpohjien läpi, ravinnoksi kelpaa kaikki ykkösellä alas vedettävä tai hanoista laskettava.
 Sieltä fantasiamaasta, jossa jokainen voi hetken verran olla kuningas! Siellä vesi on kullankeltaista ja palkinnot tarjoillaan pienistä jäädytetyistä laseista.
Siellä pelataan seurapelejä kovaäänisesti nauraen, biljardia harjoitellaan vakavin ilmein, vaikka kädessä ei edes viime kuun palkka pysy.
Nälän iskiessä apuun rientää eksoottisista maista paikalle saapuneet keittiömestarit, joiden yhdellä kädellä kannattelemat pahviset laatikot sisältävät herkkuja maailman eri kolkista; frutti di marea, quattro staggionea, vegetarianaa.. Oo lalaa ja mamma mia!

Musiikki raikaa hieman liian lujalla volyymilla, eikä se haittaa; ei sinne mitään keskustelukerhoa tultukaan pitämään! Joskus joku saattaa jopa intoutua esittelemään uusimpia ja kuumimpia tanssiliikkeitään! Niin vaativia, että yleisöksi saapuu jopa Espoon Pelastuslaitoksen ambulanssiyksikkö!
Paritanssitkin saattavat äityä niin intiimeiksi, että Espoon poliisikin haluaa tulla hurraamaan tälle taideperformanssille!

Loppuillasta kaikkien odottama kohokohta, tähdenlento joka pienen hetken välähtää, saa turtuneimmatkin aistit heräämään eloon ja ottamaan laukka-askeleet kohti paikan jumalia ja heidän pyhää alttariaan. Rukoillen, anellen, uhkaillen tai vietellen yritetään vielä saada se illan viimeinen tilkka tuota elämän eliksiiriä.
Aina se ei onnistu, vaan onneksi toverit pitävät yhtä ja joku lämmin sielu avaa matalan majansa ovet ja kutsuu niin tutut kuin tuntemattomat nauttimaan yön viimeisistä ja aamun ensimmäisistä pilkahduksista.

Illan päättyessä kaikki, jotka kainaloonsa ovat saaneet tulevan aviopuolisonsa varmasti tuumaavat sirpaleiden todella tuovan onnea! Näkyyhän niitä siellä täällä. Aamulla tämän uskomuksen pyyhkii mielestään yhtä nopeasti kuin sen eilisen shhielunkumpPanin puhelinnumeron kännykästään.

Ja koska aina ei voi olla yhtä upeaa, nämä eilisen tanssiaiset ovat jättäneet jomottavan muiston ohimoon yhdessä Tyynenmeren lailla vellovan keskivartalon ja tuulessa havisevia haavanlehtiä muistuttavan askeleen.

Muistikuvien ollessa hatarat, mieli suojelee kantajaansa unohtaen tökeröimmät tanssiliikkeet, töykeimmät sanat ja aukinaiset vetoketjut.

Tyhjällä lompakolla ei ainakaan voi ostaa mitään turhaa ja oksennellessa poistuu ainakin osa illan aikana nautituista kaloreista!


Win-win?

Eki

p.s. Terveiset katkolta, kävin chillaamassa alkuviikon. Ihan varuiks.