Mä rakastan mua!

Itse olen itselleni parasta seuraa, on tän päivän motto. No, johan mä oon helvetin monta vuotta ollut myös huonoa seuraa ja epäilemättä tulee päiviä, jolloin vieläkin olen, mutta tänään mulla eli meillä oli kyllä aiva hyvä päivä. Aiva hyvä.

Lauantaina tapeltiin J-manin kanssa oikei olan takaa. Aiheena nimeltämainitsematon espoolaislähiö. Siihenpä liittyen tuli mieleen, että ei tästä oo montakaan hetkeä, kun ite olin eräässäkin lähiöbaarissa hommissa ja jahka vihdoin ja viimein se ansaittu vapaapäivä oli seuraavana listassa niin äkkiä tiskin takaa tiskin eteen ja nollaamaan viikkoa. Sit hirveissä lärveissä himaan itkee tai jotain muuta yhtä herkkää ja siinähän se vapaapäivä meni krapuloidessa ja laskiessa kolikoita, että pääseeks huomen bussilla duuniin.

Eilen mä hoidin kaikki mun velvollisuudet niin, että tänään oli ehkä parhautta herätä piiiiiitkien unien jälkeen katsomaan Bored to Deathia pari jaksoa Areenasta, juoda vähän kahvia ja ottaa aamupäiväpäikkärit. Jumalaut ku oli taas pervoja täynnä kaikki unenriekaleet ja tyynyäkin joutu kääntämään useampaan kertaan, kun kuolan määrä alkoi häiritsemään jo unen läpi. Noh, joku lasikäytävä mut sieltä johdatti takas elävien kirjoihin ja eiku leipää naamariin ja salille munuaistreeniä vääntämään. Sieltä pikasesti uimaan, sit kriisipäivityspuhelu Ekin kans ja sit hierojalle.

Hierojalta kevein askelin kauppaan, himaan tekee juustosaldee ja sit ihan ittenikin yllätin ja lähin spontaanisti vielä vetäsee kaks kertaa Töölönlahden ympäri sosiaalisesta mediasta itelleni tutun ihmisen kanssa, jota en kuitenkaan ollut koskaan tällai feis tu feis tavannut. Hyvin riitti puitavaa ja pläänejä.

Illaks vähän puuroo kreemfressisilmällä ja mitä helvettiä Roba Katsomosta ja sitte parit puhelut kamujen suuntaan ja kohta puoliin nukkumaan.

Niin, että vittu mä rakastan itteeni. Mä oon ihan paras frendi mulle nykyään. Ihanaa sijottaa itteensä aikaa ja tehä jotain hyvää itelleen eikä kuosata jossain lähiössä tai ihan missä vaan ainoita vapaapäiviä, kun ei muka oo muuta tekemistä tai ei oo muka muita frendejä.

Kyl tuol on kuulkaa varmaan joka ilta se sata ihmistä kiertämässä Töölönlahtee ympäri kuka montaki kertaa. Mitä te sillä aikaa teette?

No voin mä tunnustaa, että torstaina vietin ehkä kivoimman illan maailman kivoimpien ystäväpoikien kanssa maailman petollisimmassa Shottibaarissa. Onneks mun shotit oli pääosin liköörii, mut saatoin mä silti vähän silmälaseja testaillessa haista. Ja pankissa.

Muutenkin oli suhteellisen onnistunut viikonloppu, jos ei lasketa sitä, ettei me ymmärretä toisiamme tällä hetkellä pätkän vertaa sen ihmisen kanssa, jonka kanssa pitäis vallita jumalauta ainaski elokuvien mukaan vähintäänkin joku sanaton ymmärrys. Vittu mitä paskaa, sano.

Huomenna vuorossa niin vapaapäivä kuin munuaistreenin päivä nambör tuu ja lisempää hierontaa. Eikä taaskaan oo darraa! Eikä taaskaan oo morkkista! Eikä taaskaan oo mennyt kahtakymppiä enempää! Eiks oo aiva mahtavaa?

T. Narsisti-Kauko