kuinka moni Teistä on pitänyt Reijo Taipaletta, tuota suomalaisten sielujen tulkkia, stalkkerina? Well, anyone? Kuka? Joku? Muu kuin minä?!
MINÄ PIDÄN!!
Unettomien kausieni vastalauseena nääs haen ensin lekurilta nukkumislääkkeet,
varuiksi juon vihreää teetä, luen kirjoja ja ajattelen olemattomia maisemia. Ja sitten kun mikään muu ei auta, valvon yön ja kuuntelen Radio Suomea.
Vahingossa sieltä iskeytyi korvaani itsensäkin REIJO TAIPALEEN (huom! nyt jo puhun hänestä suureellisesti!) jodlaama hittikipale "Kuparinen täysikuu".
Lääkkeen otan olettaen, että kello ei ole vielä aamukahdeksan. Kukaan ei halua fucked up-unirytmiä.
Oikeesti. Kuka tekee "Hopeisen kuu"n jälkeen biisin nimeltä Kuparinen täysikuu?! Ihan vähän ku vertais et "Ai, sul amputoitiin käsi? -No mut kiva, mun lempikuulakärkikynä lakkas toimimasta.
Niinpä. Kiva!
Nomuteniwei, siinä biisissä laulettiin periaatteessa Reijosta, joka haluais olla koko ajan tän naisen vierellä ja tietää, mitä se nainen tekee seuraavaks. Ja mun käsittääkseni R.T. myös halusi tietää, missä kyseinen nainen liikkui milloinkin.
Reijo Taipale halusi olla naisen "mies viimeinen".
Amerikkalaisilla olisi kaksi sanaa tähän; meillä jöröillä suomalaisilla onneksi vain yksi: Lähestymiskielto.
Reijo, ei näin. Ei näin.
Asiasta iloisempaan; tai no, go figure..
Eki vetäisi toimintakeskiviikon siivoamalla ja tekemällä baaritöitä päästäkseen punk-keikalle. Onnistuen siinä (ja mikäpä ei DD-kupeilla onnistuisi?)
Sovittuani öbaut vuos aiemmin vierailevan blogistaramme, Jugin, kanssa tällit isolle kirkolle hikoomaan ja kiroomaan, satuimma puhumaan lähiöystäväni kanssa aiheesta 'the more the merrier', ja jopas oli soppa keitetty!
...Nimittäin melkoisen maukas soppa.
Tiiäkste, tää vois olla joku tosi hyvä vitsin alku: "Noh, kuinka yhdistää outdoor, HC-punk espoolainen suomenruotsalainen suht'koht'stadilaiseen, ihmisiä useimmiten vihaavaan black/death/doom/pahaa ajattelevaan opiskelijaan?" -Ei mitenkään. Vai.....?
Samalla ku toinen korkkaa Talmaa ni toinen kiroaa media-alan ja rauhottuu vasta illan Kutosen keikalla!
Kaks niin erilaista ihmistä ku ihmiskunta voi vaan keksiä, mut ah! Tottakai niin samanlainen huumorintaju ja musamaku ja.. Ja ja ja.. Eki... ! EKI! Hei, mä yhdistän voimia!
Tyyppi lähtee viikon päästä vuotuiselle kolmen kuukauden 'pois Suomesta'-reissulle ja mä jään nuolemaan näppejäni.
Tai ehken; vuos sitte en päässyt todistamaan jäähyväisiä; tyypillä oli kiire omalle lomalle kun Eki jo vietteli omaa rentouttavaa '28day Programia' ja pois kaikesta.
Loppu onkin historiaa ja tässä.
Nyt vuoden vanhempana osaan jo ottaa vastaan ihmisen lähdön a.k.a. Eki, tää ei oo sun mutsi, joka lähtee jonnekkin eikä sitä tiedä kuka palaa ja minne palaa vai palaako koskaan.
Tsekkaa tilanne loppuun -hengitä syvään jos siltä tuntuu-, asiat järjestyy.
Ekaks vaadin unettomia öitä, yhden katkoreissun, unilääkkeet, ahdistusta lievittävät lääkkeet ja kaikkien ymmärryksen. ... Äh, noi on niin nähty..
Sit kun nää oli setvitty ni vaadin vaan suunnitelmia. Ihan joka päivälle. Mut ei liikaa. ...Äh, nääkin...
Sit ku tajuan, ettei se nyt ihan näin mee, ni otan itteäni niskasta kiinni ja ajattelen, ettei oikeestaan millään muulla ku just tällä hetkellä oo väliä; kaikki muu on jo elettyä tai vast muokattavissa olevaa tulevaisuutta.
-Eki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti