HENGENVAARAA JA NEUROOSEJA 2012

Onko elämäsi tylsää? Kaipaatko arkeesi säpinää? Puuduttaako turvallisuudentunne? Ahdistaako liian tasainen elo?

MIKSET KOKEILISI HENGENVAARAA!

Hengenvaara on kaikille soveltuva arjen piristäjä. Kuka tahansa ikään tai sukupuoleen, rotuun tai seksuaaliseen suuntaukseen katsomatta voi elää hengenvaarallisesti.

MYÖS SINÄ VOIT ELÄÄ HENGENVAARALLISESTI!

                                                      ---------------------------------

Olipa vaarallisen houkutteleva avaus, melkein tekisi Ekinkin mieli heittäytyä hengenvaaraan, koska se kuulostaa hauskalta, jokaiselle soveltuvalta ajanvietteeltä. Ihan jokaiselle? IHAN jokaiselle.

Ei mutta hei, mähän ELÄN HENGENVAARASSA KOKO AJAN!

Minäpä kerron oman näkemykseni, miksi näin on. Koska äiti. Vai olenko ainoa, jonka mielestä äiti-ihmiset käyttävät sanaa 'hengenvaara' kohtuuttoman paljon?

Sisarusten kanssa jutellessani ilmeni, etten ole ainoa, jonka kodissa äiti irrottaa töpselit seinästä lähtiessään, sillä ne voivat aiheuttaa hengenvaaran. Tai ainakin tulipalon.
Todennäköisesti tulipalo syttyessään sinkoaisi kipinöitä läheiseen orpokotiin sytyttäen koko rakennuksen tuleen tappaen kaikki sisälläolijat, ja tuhoaisi hehtaarikaupalla metsää.
Myös hellanlevyt on syytä tarkistaa lähtiessään ainakin kolme kertaa, mutta muista tehdä se turvallisen välimatkan päästä, jottei esim. hiha jää huomaamatta kiinni lieteen samalla laittaen kaikki levyt kutoselle.
Matkustaminen, oli sitten kyseessä auto, lentokone, jalat, laiva -> hengenvaara.
Yleensä myös äidin visiitin jälkeen kaikki tuhkakupit kelluvat vedessä, ihan varuiksi. Sillä: hengenvaara.

Ja oikeassahan äiti on. Kaikki em. tilanteet ovat potentiaalisia kuolemaniskuja. Mikäpä ei olisi?

Pieni ja viaton pottatukka ollessani pihassamme oli  keinu.
Sellainen autonrengasviritelmä, joka on tuttu amerikkalaisten draamaelokuvien lapsuusmuisteloista. Just se keinu, joka roikkuu kukkulan laella olevan ison ja turvallisen tammen oksilta. Just semmonen keinu, jossa sen elokuvan päätähti keinui lapsena parhaan ystävänsä kanssa, joka myöhemmin kuoli traagisesti jättäen pääosan esittäjän sieluun syvät arvet. Just se keinu, jota tämä päätähti saapuu aikuisena katsomaan ja kaikki muistot vyöryvät mieleen tuoden kyyneleet silmiin, "first time since that horrible accident happened". Taustamusiikki saa myös katsojan alahuulen väpättämään.
Kyl te tiiätte, ootte fiksua sakkia.

No mutta anyway, pikku-Eki siinä keinuessaan onnistui jotenkin saamaan tukkansa köyteen kiinni, ja voitte arvata miten käy kun siinä keinussa lähtee pyörimään. Vauhdikasta menoa ja bye bye pottatukka!
Onneksi tapaturman aikaan vieressäni oli isosisko! ....joka nauroi tapahtumalle.
Todistajalausunnon mukaan "Eki vaan TEKOitki. Niin mä ainakin luulin." (toim. huom. uskon siskoni kadehtineen geometristä kuontaloani; hänellä kun oli vain paksu, terve ja pitkä tumma tukka)
Tilanteesta selvittiin kun äiti pelasti jäljelle jääneet hiushaituvat ryntäämällä fiskarssien kanssa pihalle. "NAPS!" ja uusi hiusmalli oli väistämätön tosiasia.

Mutta niin. Tuossa tilanteessa saattoi jopa piillä ihan oikea hengenvaara, mutta enpäs kuullut äidin koskaan kieltävän meitä keinumasta. Tai saattoi se kieltää tuon incidentin jälkeen.. Sakset kädessä ei tietenkään saanut juosta eikä tapellessa saanut käyttää jalkoja.
Tähän väliin on syytä muistuttaa etten itse ole äiti.
Jos olisin, en istuisi tässä skriivailemassa, olisin kotona pehmustamassa asunnon joka nurkkaa, tylsyttämässä keittiöveitsiä ja kiskomassa töpseleitä irti seinästä.
Ja sahaamassa rengaskeinujen köysiä poikki teflon-pinnotteisella kanasahallani.

Yks päivä suihkussa ollessani meinasin vetää semmoset lipat, että hengenvaara olis ollut lähellä.
Se olis ollu nolo tapa mennä. Nyt meni vaan suihkuverho.

Totta kai sitä pyörittelee silmiään ja hokee "Joo joo, mutsi, ei mulle mitään käy!" kuunnellessa äidin kehotuksia lopettaa duuni, koska kotimatkalla saattaa törmätä sarjasilpoja-raiskaaja-murhaajaan.
Mutta mitä jos äiti ei olis huolissaan? Jos sitä ei kiinnostais? Se olis ihan oikee hengenvaara.


Arvaattekos vielä mitä?
Mun oli tarkotus kirjottaa muka-hauskoja juttujani kirjoitus täyteen, mutta katsellessani olympialaisten palkintoseremoniaa -en edes muista lajia- liikutuin, koska voittaja pidätteli kyyneleitään kunnes purskahti itkuun.
Totesin mielessäni, että saatana! Maailma on hengenvaarallinen paikka ja silti sitä on hoitanut itsensä tähän päivään asti ilman sitä multakerrosta kropan peittona.

Ja se tuntuu hyvältä.

Hyvää buustia teille soi,
Eki

ps.  Perun tässä kohtaa sanani äiti-ihmisten kohtuuttomasta 'hengenvaara'-sanan käytöstä. Ja lupaan, etten enää naura oman äidin neuroottisille uhkakuville
 arjesta; väärinkäytettynä jopa tuo pöydällä oleva laastaripaketti voi olla hengenvaarallinen. Mitä jos se tippuu lattialle ja siihen liukastuu ja niskat sanoo naps... Hrrrh.