Se on moro, mut ei terve.

Long time no see, long time no BBC.

Miellyttävän tulehtunut ilmapiiri on pitänyt minua poissa luotanne, mutta nyt ajattelin tulla kertomaan kuulumisia.

Sitten viime näkemän olen sairastanut nk. joka-ruuminonkalon-infektion tms. En osaa diagnoisoida tätä kunnolla, mutta ei hätää, koska ei osaa kunnallinen terveydenhuoltokaan. Sairastettuani neljä päivää ankarassa ja lähes hengenvaarallisessa 38 asteen kuumeessa, raahauduin viimeisillä voimillani Viiskulmaan odottamaan niin tuomiota kuin hyvännäköisiä mieslääkäreitäkin kilpailemaan siitä kuka saisi hoitaa minua. Vaan ei. Ei ollut kilpailua kuin vuoronumeroista ja peruutusajoista. Onnekseni minua siunattiin ilmoituksella siitä, etten ollut tarpeeksi kipeä tavatakseni lääkäriä ja riittäisi, että terveydenhoitaja tutkisi minut huolellisesti. Ja voi että ystävät, tutkiko! Iloitsin suuresti tästä vähintäänkin jumalan lähettämästä enkelistä, joka laiskasti painoi kieleni etuosaa lastalla todeten, että kurkku ihan vähän punottaa. Onneksi hän tajusi kuitenkin mainita tärkeimmän; oikeassa korvassa on vähän vaikkua. Kotiin päästyäni katsoin auringovalossa nieluuni ja totesin sen olevan kauttaaltaan valkoisten länttien (tsihihhi, angiinaa oli hei pervot!) peittämä. VMP.

Lauantaina en malttanut millään odottaa nieluviljelyn tuloksia. Olen kokenut vastaavanlaista jännitystä ainoastaan odottaessani tuloksia Big Brotherin tai Tanssii tähtien kanssa-ohjelman voittajasta. Soitin sukulaislääkärille ja pyysin reseptin. Sain kylkiäisenä helvetinmoisen korvasäryn, jonka kanssa olen toistaiseksi kärvistellyt tähän päivään asti. Huippumeininki!

Tänä aamuna (torstaina) totaalisen kyllästyneenä elämäntapaani, jossa vietän yöt yskien ja päivät puolikuurona töissä istuen, päätin sijoittaa ihan oikeaan lääkäriin. Köyhänhän ei tunnetusti kannata ostaa halpaa saatika sitten kunnallista ja ilmaista, joten ei muuta ku naamarajalla omavalintainen lääkäri Terveystalosta. Oli ehdottoman hyvä idea muistaa unohtaa Kela-korttikin kotiin, btw. Rahalle sain vastinetta korva- ja keuhkoputkentulehduksen muodossa. Voitte varmaan kuvitella riemun kiljahdukseni aloittaessani taas uuden antibioottikuurin ja lähtiessäni jälleen kerran saikulle töistä.

Oh, ne muuten siellä töissä jatkoivat työsoppariani vuodeksi eteenpäin ja totesivat, että kohta on sitten rähinä päällä. Sä olet Kauko niin ujo ja hiljainen. HAA! Siitäs saitte... työntekijän that is.

SUNNUNTAI:

Ai, jäiks tämäkin taas luonnoksiin? Pitäis varmaan opetella painamaan tota Julkaise-nappia. Nii! Ja terkkuja Tampereelta. Siitäpä sitten paremmalla ajalla. Nyt tuoksuu nimittäin jo äidin tekemä lohikeitto. Voittaa helposti tän blogin. Korva on edelleen tukkoinen. Vmp.

MORO!


Kauko

Ps. J-man lähettää terkkuja kans. Se joutui rangaistuksena edellisen viikonlopun ympärivuorokautisen Drunken Circuksen takia mukaan tapaamaan anoppikokelasta.