Raffii laiffii

Eissaatana...
Ehämmä millään pysty olee bloggaamatta, kun ollaan näin lähellä neljännessatatuhatta kävijää.

Naapurin juoppohoriskon etunimi selvis mulle juurikin äsken, kun spugeäijä huuteli pihalla avaimia heti sen jälkeen, kun se tuli talon portista potkimalla läpi. [sydän] Hurmaavia tyyppejä kertakaikkiaan. Nyt tiedän kuitenkin, etten ole ainoa, jota eniten vituttaa naapurin horisko ja sit vasta kaikki, koska vaihdoimme erään naisen kanssa merkitseviä katseita hänen tullessaan huutamaan tuuletuspartsille, että anti olla vimonen kerta, kun tuut tolla tyylillä portista sisään. Voihan se toki olla, että merkitsevä katse olikin vain joku vanhemman lesbonaisen iltakahvikutsu ja kohta löydän itseni hänen budoaaristaan kiikkumasta nahkavermeissä pää ylösalaisin pallo suussa ja toinen haitarissa sen sijaan, että kiertäisimme ovelta ovelle hakemassa nimikirjoituksia vetoomukseen, jolla saataisiin juoppohorisko ulos kämpästään. Akka heitti avaimet pihalle kysyttyään ensin pari kertaa, että osaatko olla ihmisiks. Pääsi setä sentään ovesta vissiin sisään, kun eka rähjäys käynnisteli itseään. Voi väsymys.

Oho. Toi oli luonnos, jota eilen vaiko toissapäivänä aloittelin. Lupaan, no enkä lupaa, etten tämän jälkeen anna näin paljon palstatilaa tolle kotkalle, mutta nyt on pakko, kun siel on taas sokka irti. Sellasta vitun-huutoa taas, että nyt petti hermo vanhalla lähiöbaarin työntekijälläkin ekan kerran kunnolla ja suljettujen sälekaihtimien takaa huusin kaikki auktoriteettini rippeet sanomaani sisällyttäen: TURPA KIINNI. Mitä sitten tapahtui, mietitte varmaan. Saiko Kauko, tuo syrjäytyneiden kyyneleissä ja krapulahiessä marinoitunut Kaupunkisotilas, kompanian riviin kuten ennen vanhaan Espoossa? NO EI VITTU SAANUT. Miksi näin? Koska naapurin ämmä on todella juonut itsensä niin kasviksi, että se luuli varmaan huudon kuuluvan omasta asunnostaan, omien ystäviensä suusta, kun kuitenkin riitelivät. Ihan_vitun_uskomatonta. Se mikä Espoossa on överit, on Kalliossa näköjään vasta aperitiivi. Noh, Kauko ei lannistu vaan koettaa uudelleen: NYT VITTU SE TURPA KIINNI SIELLÄ! VAI TÄYTYYKÖ SINNE SOITTAA POLIISIT? Eikä mitään vieläkään. Vitunhomorunkkari-taistelulaulut vaan raikaavat. Horisko huutaa siellä äijilleen, että ovat kateellisia, kun hänellä on asunto, typerät lapselliset homorunkkarit. Kauko ajatteli: Ei ole kauaa, umpitollo horisko.

Lieneekö sattumaa sekään, että ämmällä on oikeasti eräänkin pihakasvin nimi. Tuskin.

Töissä rakennetaan uutta näyttelyä. On aika raffii (hehe, sanoink mä just raffii, kuin coolia). Eilen tarmokasta propaganda- ja markkinointi kävelyä keskustassa neljä tuntia, mutta onneks voi valita taukopaikkansa ja istahtelee tupakille kuuliaisen urheilijan tavoin. Istuinpas Kansalaistorilla (joo, oikeesti, kuka nimee Eduskuntatalon edessä olevan tortsan noin kommaristi?), josta ihan skifi fiilis sai aikanaan alkunsa eikä se nytkään kaukana alkuperäisestä ollut. On se vaan arkkitehtuurisesti niin älytön koko Sanomatalo-Kiasma-Musiikkitalo-huudi. Iltapäivällä löin kulttuurikeskiviikon fiilikset tosi skifeiksi, kun piipahdin kierrokseni päätteeks siinä Nooan arkissa eli Hiljaisuuden kappelissa Kampin tortsalla. Ois voinu olla hiljasempaa, sano, mut uljas se oli. Tai ei, ei se ollut uljas. Se oli pelkistetty, vaatimaton, kaunis jopa. JUMALAUTA! TOI HELVETIN ÄMMÄ EI ANNA MUN EDES RAUHASSA KIRJOITTAA TEILLE USKISSTOOREJA, kun kaikki mun kauniit jumalalliset ajatukset keskeytyy naapurista kantautuviin SAATANA-huutoihin. Mä en ihan oikeasti tunne hetkeäkään huonoa omatuntoa siitä, että toivon sen huutojen menevän perille ja pääsis sekin talveks lämpöseen sitte. Se on kuitenkin se, joka tästä talosta lähtee enkä minä, vaikka eräänä iltana rouvan konserttoa kuunnellesani umpiväsyneenä katselinkin vuokra-asuntoja. Mua ei jumalauta yks horisko saa lähtemään ekasta itsekseni asuttamasta kämpästä, joka tuntuu tuntuu kodille. Se on jumalan tosi. No mut joo, eilisen saldona 3-4 tuntia kävelyä ja tänään 7-8 maalaamista. Seinän. Nelimetrisen seinän. Voin sanoa, että selkä tuntuu aika jännältä tällä hetkellä. Huomenna, kun maalataan viismetristä seinää, tuntuu varmaan illalla vielä jännemmältä. Erityisjännältä. Ehkä skifiltä.

Taijampas keittää viel iltatsaikut ja panna sit perssilmän kallelleen. Nukkukaa hyvin, ystävät hoi!

Lomaterkuin Kauko

ps. biisiä ei ole laitettu huumorimielessä. se on aidosti surullinen, ainakin Kaukon mielestä. enkä ole julma ihminen, vain väsynyt tohon ainaiseen huutoon. tuntuu oikeasti pahalta ajatella, että tuokin nainen on joskus ollut varmaan täysin viaton ja kaunis pikkutyttö ja juossut tuolla syksyn lehtien seassa ja paijannut kesälaitumella lampaita. on aidosti todella raastavaa tollainen ihmiskohtalo, mutta sen verran olen oppinut tässä oman matkani varrella, että kaikkia ei voi auttaa, joitain ei ollenkaan ja että ei pidä ajatella niin, etteikö itse ansaitsisi hyvää elämää, kun muutkaan eivät sellaista saa. tosiasia on kuitenkin, että aggressiiviset ja sekavat päihderiippuvaiset ovat todella raskaita tyyppejä oli historiansa sitten mikä hyvänsä.
nyt sitä teetä.