 |
| Kauko ja Eki |
I survived Noro 2013.
Nimittäin.
Viime perjantaina, kun kävimme allekirjoittamassa vuokrasopimuksen tulevaan penthaussiimme, mulla tuli pari jännäkakkaa ennen tätä ainutlaatuista tilaisuutta ja vähän pulputti mahassa, mutta luulin niiden olevan perhosia, koska olenhan muuttamassa parvekkeelliseen ullakkohuoneistoon ikuisen vapun aukiolle rakastamani komean ja rikkÄH (okei, tota en usko itekään), mutta ennen kaikkea hauskan poikaystäväni kanssa. (Ai tältä tuntuu kirjoittaa Johanna Tukiaisen blogia?)
Nimittäin.
Viime perjantaina, kun kävimme allekirjoittamassa vuokrasopimuksen tulevaan penthaussiimme, mulla tuli pari jännäkakkaa ennen tätä ainutlaatuista tilaisuutta ja vähän pulputti mahassa, mutta luulin niiden olevan perhosia, koska olenhan muuttamassa parvekkeelliseen ullakkohuoneistoon ikuisen vapun aukiolle rakastamani komean ja rikkÄH (okei, tota en usko itekään), mutta ennen kaikkea hauskan poikaystäväni kanssa. (Ai tältä tuntuu kirjoittaa Johanna Tukiaisen blogia?)
Mutta ah, kuinka väärässä olinkaan! Iltaa myöten tuli vähän lisää jännäkakkaa ja loppujen lopuksi sitä tuli noin kuusi päivää putkeen täysin ilman jännitystä. Joo, siinä ei ollut oikeastaan enää parin päivän jälkeen minkäänlaista jännitystä. Itsesääliä kyllä oli, kuumetta, flunssaa, syvää vitutusta ja kyllästyneisyyttä, mutta jännitystä, sitä ei kyllä ollut. Eiku hetkinen mitä mä valehtelen; pari kertaa sai jännittää ehtiikö lähimpään jäätelönmyyntiputiikkiin ostamaan lisää jäätelöä.
Tiedättekö sen leikin, jossa mietitään mitä toivois pahimmalle viholliselleen? Mä toivoisin noron. Mä luulen, että siinä vaiheessa, kun perse on kuudetta päivää kuin capuccinokone niin vittumaisinkin ihminen nöyrtyy ja lupaa olla kliffa mitä ikinä.
Hieno Kilo päivässä-dieetti kuitenkin. Hyvä muistot jäi.
Ekin Tyyppi on tullut takaisin. (Ekistä sen verran, että sillähän ei tunnetustikaan ole koskaan mitään toimivaa masiinaa himassa ja muutenkin noi tekstaria pidemmät stoorit on sille semihaastavia, mutta se rakastaa Facebookia ja päivitteleekin aika usein turhanpäiväisiä ja noloja juttujaan blogin fb-sivulle eli sieltä Eki-fanit (absurdia, absurdia) voitte käydä kattelemassa mitä sille aina milloinkin kuuluu, jos täällä ei näy. Ei oo pakko tykätä tai liittyä feisbuukkiinkaan vaan voitte myös skrollailla alaspäin tota marginaalissa olevaa fb-laatikkoa.
No mut, Ekin Tyyppi. Vai pitäiskö sanoa Flanders.. Se jätkä käytti sanaa sohvaliini omasta sohvastaan. Toisaalta, mitä nyt voi odottaa viiskymppiseltä insinööriltä.. vai onkohan se jo lähemmäs kuuskyt? No watevö, pääasia, että Eki on taantunut itse noin 15-vuotiaan tasolle eli ihan vallan muutamalla vuodella. Siltä oli keskellä yötä tullut viesti, että toisessa tississä on rintsikoista hankauma, että NOUUUUUUU! WHYYYYYY? YHYYYYY?! Mä en kestä ja miks just nyt?
Pitääkö sille vastata?
Pitääkö sille vastata?
t. Kauko
Voi Kauko-riepua. Mutta jälleen kerran, uuteen nousuun! Kohta pääset tosiaan asumisen huipulle, penthaussiin.
VastaaPoistaEkille ei tartte vastata, varsinkaan jos sen mies käyttää sanaa sohvaliini.
Totta! Siivotessani rappukäytäviä ankeina teinivuosinani, olin urani huipulla ylimässä kerroksessa.
VastaaPoistaEkille ei voikaan vastata, kun suurin osa sen meganoloista puheluista tuntuu menevän mun piikkiin. Mainitsin sille, että tason olisi syytä nousta.
t. Kauko