Ton mä kirjoitin eilen ennen munavoita ja piirakoita. Sit unohtui. Kyllä muna on niin hieno raaka-aine kuulkaa, että sitä suuhun laittaessa unohtuu epäoleellisemmatkin asiat.
Siinä oli muna-aihe. Mennään seuraavaan, mut pysytellään tossa viime viikossa kuitenkin.
Tällä viikolla eniten on rieponut tää ku ihmiset dokumentoi elämäänsä jatkuvalla syötöllä sen sijaan, että oikeesti vaikka, emmätiiä, ELÄIS sitä.
Foursquare kertoo, että toi ja toi ja toi on nyt tuolla ja puolen tunnin päästä tuolla ja sit ne menikin jo tonne.
Sit pitää ottaa joka välissä Instagramiin kuva siitä, että tässä on nyt mun kahvi ja tossa on mun muffinssi ja tässä mä istun vessassa ja kattokaa kun mun kissa/koira on nyt voi vittu sadannen kerran tässä kuussa ihan tosi hassussa asennossa.
Sit pitää linkittää noi kaikki vielä Facebookiin, Twitterissä pitää seurata voi vittu tv-ohjelmaa, joka pyörii samaan aikaan televisiossa ja mitä vielä?!
Tänään näin kaks kundia istumassa tuopposen äärellä kimpassa eikä niiden välissä ollut onneks kuin vain kaks läppäriä ja voi jumalauta älypuhelimet!
Ootteks te huomannu hei vampyyrit, että tuol ulkona paistaa aurinko? Linnutkin on laulaneet kohta varmaan kuukauden, mut ettehän te sitä kuule, kun teil on Spotify Premium ja töpselit päässä kiinni helvetti kotiovelta kotiovelle.
Ei mulla muuta. Siinä ne tän viikon mesoamiset.
ps. Reeta tippui ihan siks, että se oli huonompi. No ni, nyt mä lopetin.
Ton mä kirjoitin kans eilen tonne Facebookiin. Ah, kuinka ristiriitaista, totesi eräs kommentoijakin.
Kaikki sai kuitenkin alkunsa viime viikon alussa, kun vietin äiti-tytär-laatuaikaa Tukholman puolella ilman kännykkää, ilman nettiä, ilman lööppejä, tv-ohjelmia ja toinen toistaan urpompia radiojuontajia. Oli niinku tosi hyvä olla ja sitten kun tuli takaisin kotiin tietokoneen ääreen niin sisään hiipi taas se omituinen ahdistus. Tukholma sen sijaan oli oikeinkin jees. Aurinko paistoi ja asteita oli +8. Joutsenia oli niin paljon, etten oo varmaan eläessäni nähnyt niin montaa yhteensäkään. (Puolet saa liioitella, sanoo mummi.) Loppuviikon oonkin ollut enemmän jäässä kuin Ötzi.
Tänään pitäis mennä kampaajalle hakemaan vähän kevättukkaa. Yhtään ei ois varaa tollaseen pelleilyyn, koska muutto ja koska Tax Free-sekoaminen männäviikolla, mut eihän sitä nyt voi peruakaan, eihän?
Muutosta en oo stressannut oikeastaan yhtään. Johtuu varmaan osittain siitä, etten oo tehnyt asialle oikeastaan yhtään mitään. Onhan tässä ny pari viikkoa. Eihän täs ny mitään ressiä ehri.
 |
| Huonolaatuista kännykkäkameradokumentointia edellisestä muutosta. |
Jotain mun piti vielä mesota tosta Voice of Finlandista, mut tää kirjoittaminen häiritsee nyt ihan hirveesti tätä mun kahvin juontia ja makaamista, joten pannaas mun viime muuton pakkausbiisi tost noin soimaan eikä tehä mittään. Vapaapäivä!
Kliffaa viikkoo kaikille! Toivoo Kauko!
Kyllä mäkin tässä jonkun aikaa sitten hetken etsin ranskankermaa kaupan hyllystä, mutta kielinaisena aika pian päättelin, että creme fraichen täytyy olla sama asia.
VastaaPoistaMä olen muuten piilottanut itseltäni kaikki foursquaret ja sellaset Facebookissa, niin en yhtään tiedä missä mun kaverini viipottavat milläkin hetkellä. Kysyn sitten, jos tarvii tietää.
Mua ahistaa kans nykyään nää jotka katsoo teeveetä twitterissä. EI KIINNOSTA!! TOD! Laitan twitterin heti kii, olkoot keskenään nuijia.
VastaaPoistaAhistaa tää some kyllä muutenkin. Ei jaksais mutta työnkin takia pakko roikkuu.
^ Vähän pakko kyllä nyt ihmetellä. Jos mä esimerkiksi olen katsellut Oscar- ja Jussi-gaaloja ja seurannut niiden kommentointia samalla Twitteristä, niin MITÄ SE TEILTÄ ON POIS?!! Että yksinkö pitäisi vaan sohvalla kököttää ja mököttää, niin se olisi hyväksyttävä tapa katsella televisiota? Siis ihan en tajua. Ding dong.
VastaaPoistaSe on meiltä pois siinä mielessä, että voisit kutsua meidät sinne sun sohvalle ja voitais ottaa vähän kahvia (viiniä) ja ehkä vähän jotain kevyttä purtavaa (pizzaa) ja pitää Oscar- ja Jussi-studioita.
VastaaPoistaSosiaalinen media ei korvaa sosiaalisia suhteita vaan mun henk. koht. mielestä jopa tuhoaa niitä tai ainakin vaikeuttaa esim. lisäämällä ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa.
Ja siis itse syyllistyn jatkuvasti samaan laiskuuteen, että miksi järjestää illanviettoja tai miksi lähteä illalla vielä kahville tai leffaan, kun mulla on kotona hyvää kahvia ja netflix. Ehkäpä teillä on elävämpi elämä, mutta mulla some on kyllä just se matalin aita.
Kauko
Silloin kun olin Pikku-Mara, niin ei ollut olemassa mitään nykyiseen verrattavaa yhteydenpitoa. Mun piti lähteä jenkkilään piikomaan teininä, mutta en sitten uskaltanutkaan, kun tuli kauhea hätä siitä etten kuule vuoteen perheestä enkä kavereista mitään. Puhelut olivat siihen maailman aikaan kalliita eikä tietoakaan kännyköistä tai nettielämästä tai feissarista tms. Kirjeitä kyllä kirjoiteltiin - käsin. Mutta olipahan sitten koulun lomien jälkeen kavereille kerrottavaa, kun tavattiin seuraavan kerran. Nythän kaikki tietää koko ajan missä mennään ja mitä tehdään. Ei ihme, ettei jääkään mitään kerrottavaa. Pienenä likkana äidin ja broidin kanssa lähdettiin joskus sunnuntaisin kävellen kapungin toiselle laidalle (Kalliosta Tarkk'ampujankadulle) kyläilemään sillä ajatuksella, että kyläpaikassa ollaan kotona jos ollaan. Eikä aina oltukaan, mutta tulipa sit ulkoiltua ja käveltyä.
VastaaPoistaNo ens kerralla sitten kutsun teidät!
VastaaPoistaToi on vähän niin kuin kaksisuuntainen tie, eh heh. Hieno ilmaisu, joka ei kerro mitään. Siis tarkoitan, että mä olen aina joutunut pitämään Oscar-valvojaiseni yksin, koska en yksinkertaisesti tunne ketään, ketä kiinnostaisi tai joka jaksaisi valvoa. Tänä vuonna ekan kerran tajusin, että hei, eihän mun silti tarvi olla täysin yksin, kun tuolla jossain on ihmisiä, jotka katsoo myös ja twiittaa siitä.
Mulla itselläni sosiaalinen media siis ei mun mielestäni toimi niin päin, että se vähentäisi sosiaalisia kontakteja tosielämässä. Pikemminkin päin vastoin. Ennen kuin aloin blogata, tunsin välillä itseni ihan todella yksinäiseksi. Ajattelin, että jos tähän kuolisin, niin montakohan päivää kestäisi, että joku alkaisi kaivata. No, ehkei blogit ja Facebook yms. tuohon ratkaisua ole kehittänyt, mutta kavereita on tullut hurjasti lisää (joita - haluan korostaa - tapaan myös livenä). Enää ei tarvitse tuntea itseään ihan niin yksinäiseksi, vaikka liveseuraa ei saisikaan (maksutta).
Kyllä mä siis todellakin valitsisin mieluummin kivat tyypit tässä sohvallani kuin jotkut tuntemattomat Twitterissä, mutta aina ei pysty.