Kakkaa, puuroa ja kelikameroita

Yksi tilaaja on yön aikana saanut meistä tarpeekseen ja hetken kuluttua kertoessani lempiharrastuksestani, suoleni toiminnasta sekä uusimmasta herkusta kokeilevassa keittiössäni voin uskoa, että teitä lähtee täältä kerralla enemmänkin! 

Tänään palasin vanhan joka syksyisen ja keväisen lempiharrastukseni pariin. En suinkaan tarkoita sitä parin kuukauden spurttia joka kevät ja syksy, kun päätän kohottaa kuntoani, lannistun ja luovutan vaan kelikameroiden tutkimista. Kelikamerathan ovat liikennekameroita ympäri Suomen, jotka päivittyvät tunnin välein ja kertovat kera kuvan ja pienen sääinfon mikä on meininki. Tutkimukseni rajoittuvat pääosin Lappiin. Miksikö? No siksi tietysti, että on ihan älyttömän siistiä esimerkiksi keväisin nauraa, että onkhos thullut khesää nhyt thalven keskhelleeee, kun meillä koivut kukkii niin siellä aurataan viimeisiä hiutaleita jonnekin Saanan juureen. Kesällä on tietysti kiva kateellisena tuijotella yötöntä yötä ja talvella sääliä kaamosmasentuneita. Tänään tsekkasin syksyn etenemisen ja totesin, että ei oo enää edes ruskaa pakkasessa, kun siellä on menty talvirenkailla jo varmaan heinäkuusta. Lunta on jumalauta joka penkka puolillaan, jossain enemmän ja toisaalla vähemmän. Ihan skifi fiilis tuli. Täällä kun aamulla Töölönlahden kaislat kylpi mitä kauneimmassa aamuauringossa keskellä värikästä maisemaa. 

Pohjoisesta talvi nousee, toteaa Kauko salaperäisesti.

Suolen toiminta. Yksi lempiaiheistani. Ei tarvitse olla edes vanhus kertoakseen millaista kakkaa tänään tuli ja arvuutella millaista tulee huomenna. Kakkaaminen on kyllä kliffaa puuhaa paitsi kahtena edellispäivänä, joina se ei ole ollut yhtään kliffaa. On tullut kaikennäköistä kakkaa kuulkaa. Ainoa mikä niitä kaikkia on yhdistänyt on ollut kiinteyden poissaolo koostumuksessa. Yrjöttääkin. Ja huippaakin vähän. Taisteleeko elimistö alkanutta munuaistreeniä, pikaruokalasta jopa vartissa haettua salaattia vai e-pillereitä vastaan, mene ja tiedä, mutta suolen toimintani pakottaa minut seuraamaan itseään tiiviimmin kuin keskiverto vanhus seuraa omaansa. 

Jos haluat vielä paskempaa luettavaa.

Sitten kokeilevaan keittiöön. Tästä vatsan toiminnasta/toimimattomuudesta johtuen tein tänään iltapalaksi erityisherkkuani puuroa. Eikä mitä tahansa puuroa vaan Neljän Viljan Nalle-puuroa. Se on maailman parasta puuroa. Toisella sijalla on riisipuuro. Kolmatta sijaa ei ole, koska kaikki muut puurot ovat hanurista. Erityisesti kaurapuuro. Siis kuka helvetti oikeasti pystyy syömään kaurapuuroa? Tää on ollut mulle valtava arvoitus jo vuosikausia. Miten sen saa alas ilman oksennusrefleksiä? No joo, mutta siis Nalle-puuroon... Keittelinpä illan ratoksi ja vatsani iloksi hyvän satsin tätä herkkua, kunnes tajusin, ettei kaapissa ole margariinia tahi voita. Kohdattuani tämän pettymyksen mietin mistä nyt silmä tälle herkulle ja mitä omat silmäni näkivätkään; Creme fraiche-purkki, vähän käytetty. Siitä kuulkaa lappasin Nallelle silmän ja voi jumaliste mille tasolle meikäläisen herkkupuuro nousi! En ollut uskoa creme fraiche-silmääni! Lappasin kaks lautasta tätä Kaukon Unelmaa varmasti vartissa ja kyllä ny on kuulkaa hyvä olla. Eka kiinteä kakkakin tuli het herkuttelun jälkeen. 

ELÄN SUURTA UNELMAA! TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ! (

Vähän kyllä vielä yrjöttää, jos rehellisiä ollaan.)

Kauko