keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Michael Jackson ei mennytkään taivaaseen

Michael Jackson seurasi minua Lidlissä.

Kassalla mustalaispoika ohitti yhden ostoksen taktiikalla kaikki. Kysyi kohteliaasti jokaiselta, että pääsiskö ohi, mutta edessäni ollut nainen päästettyään aloitti perkeleenmoisen julistamisen, että miksi pitää päästä? Mustalaispoika vastasi, että taksi odottaa. 

Eikä odota mikään taksi. Mihin on niin kiire, kun et sä kuitenkaan töitäkään tee? Ei oo töitä, ei oo opiskelua, eikä varsinkaan taksia odottamassa. Hyväuskoisia naisia vaan ohittelet jonossa. 

Vittu, että oli taas lähellä, etten väsymykseltäni lähtenyt lyömään pökköä ämmän pesään, että miksi sitten piti päästää tyyppi ohi. 

150 senttinen Michael Jackson hiimaili joka käytävällä kuin minäkin. Ihan skifi fiilis. Se oli siis täysin samannäköiseks maskeerannut itsensä, tukkaa ja kledjuja myöten. Hu Huh.

Ohan noita. 

Mua aina jaksaa ihmetyttää tää ihmiskunnan monimuotoisuus. Sitten mä jaksan aina miettiä, että jos on olemassa joku taivas, johon me kaikki mennään kuoleman jälkeen niin a) siellä on ihan hulluna jengiä ja b) siellä on ihan hullua jengiä. Ateistit pääsee niin paljon vähemmällä, kun niiden ei tarvii kelailla tällasia.

Minäpä teen vaan sitten jauhelihakastiketta ja oon ihan vaan niinku en oiskaan. Ehkä maskeeraan illansuussa itseni William Shatneriksi. Siinäpä ne tärkeimmät. 



Kauko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti