tiistai 23. lokakuuta 2012

Oodi sentimentaalisuudelle

E-pillereissä on se hyvä puoli, että tietää varmasti aina milloin menkat on alkamassa. Tällaisena päivänä, kun käyn isin (joo, isi kuulostaa lapselliselta, mutta lapsihan mä olinkin kun sitä niin kutsuin) haudalla ja tappelen perhejoulua koskevista suunnitelmista sen ainoan hengissä olevan vanhemman kanssa ja sen jälkeen tulen kotiin sisustamaan/suursiivoamaan, on ilmiselvää, että ens viikolla hiljaa pois veri virtailee.

Vietettiin isin kans reilu puolituntinen tunteikkaissa merkeissä. Seisoin tammenlehtien peittämässä märässä ruohomudassa ja tilitin kuin missäkin amerikkalaiselokuvassa kuinka olis niin kivaa, kun se olisi täällä mun kanssa ja kuinka äiti lähettää terveisiä ja kuinka oon vihdoinkin löytänyt suht kunnollisen poikaystävän ja että asun Kalliossa. Varastin sankarihaudoilta isille kynttilän ja pyysin heti jumalalta anteeksi ja kerroin, että se tulee nyt tarpeeseen ja vaikka tiedän sen olevan väärin niin kyseessä on kuitenkin kynttilä, joka on jo tuulessa sammunut ja puoliksi palanut ja sen laittaja on kuitenkin jo saanut viestinsä perille ja sinne sankarihaudoillekin jäi vielä monta kynttilää, mutta minun sankarillani ei ole yhtään ja mä luulen, että se oli jumalalle ihan okei.

Lisäksi tulin IKEA-bussilla himaan, koska näin säästin seutulipun hinnan ja pistin J-manin tarjoamaan mulle iltapäiväkahvit tyylikkäästi Elielissä. Aika häikäilemätön meininki, vaikka itse sanonkin.

Salillekin piti mennä, mutta mun piti ensin vaan ihan vähän imuroida. Se johti kuitenkin siihen, että imuroin, pesin lattian ja siirsin lähestulkoon jokaisen huonekalun paikkaa asunnossani, jossa nyt lepää rauha ja ollaan jotakuinkin voiton puolella. Pesänrakennuksen lomassa oli luonnollista fiilistellä kaikkein sentimentaalisimpia biisejä koko maailmassa ja itkeä vollottaa. Mutta sillai hyvällä tavalla. Ei enää niin, että koko maailma tuhoutuu ja ainoa mikä jää henkiin on minun itsesäälini. Kaikki on oikeastaan aika hyvin. Äitiäkin rakastan, vaikken sitä muista koskaan sille sanoakaan.



Sentimentaali-Kauko

ps. Raaka-Ekin tv-debyytti eilen, kuinka moni tsiigas käsi ylös?!


8 kommenttia:

  1. _o/

    (Toi oli se "käsi ylös").

    VastaaPoista
  2. Hahaa! Tajusin! En olekaan siis INTTERNETTI-Kalkkis!

    VastaaPoista
  3. Kauniisti kirjoitettu, oli mukava lukea.

    Ekin tv-debyytti: mikä kanava mikä ohjelma se oli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän selviää Ekin edellisestä postauksesta. Klikklik. Ruutu.fikfik

      Niin, ja kiitos!

      Kauko

      Poista
  4. Mää katoin, tottakai. Onks Eki se tyttö jolla oli maailman söpöimmät hymykuopat ja kiero kilpailuvietti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin paljon mahdollista!

      Kauko

      Poista
    2. Hahahhahhaaa! Hymykuoppieni alla piilee ämmä, joka näpäyttää kritisoivia insinöörejä julkisesti. Muhahahahahaa! -eki

      Poista
  5. Hyvä, Kauko! On tyylikästä käydä keskustelemassa vainajien kanssa. Venäjällä tehdään oikein päiväretkiä hautuumaille ja otetaan eväät messiin ja tarjotaan vainajallekin. Kivelle pannaan läskisiivu ja lasi vodkaa. Muistelijoilla on usein jakkaratkin mukana ja siinä sitten istutaan ihan puoli päivääkin turisemassa.
    Ja Kauko, hei, kyl sun mutsis varmaan tietää, että rakastat sitä, vaikket joka päivä hokiskaan. Mutsiski rakastaa sua, vaikkei sekään ehkä muista sitä sulle sanoa. Mut se on varmaan jo niin vanha että sen voi panna dementian piikkiin?

    VastaaPoista