1-vuotias leipoo

Seuraava Onnellisten Marttojen-kerhosta karannut järjen riemuvoitto tai joku mielenterveysongelmainen, joka tulee sanomaan mulle että leipominen on terapeuttista, voi olla varma, että kuolee onnellisena tukehtuessaan korvapuustitaikinaan. Voi jumalauta, mitä touhua.

Sen sijaan että olisin viettänyt tämän illan onnellisena salilla tehden viikon ensimmäistä osiota uudesta munuaistreenistäni, olen himassa ja leivon vittu pullaa, koska huomenna synttärit ja koska on sitten kiva viedä niitä työkavereille ja siinä sitten iltapäiväkahvit ryystää.

Öö, eihän ole. Ei ole yhtään kivaa. Leipomisen terapeuttisuus on urbaanilegendaa ja todellisuudessa sen sijaan että se purkaisi jotain pinnalla kyteviä aggressioita, se synnyttää ihan uudenlaisiakin aggressioita, joita et edes tiennyt olevan olemassa ja kaivaa ne ja muut jo haudatut vihantunteet esiin ennen kuin olet ehtinyt kaikkia jauhoja lisätä. Aijjumalauta, että korpee!

Olisin aivan mieluusti kävellyt huomenna Kamppiin ja ostanut siitä jostain pystyleipomosta keskeltä käytävää kakskytä suklaacroissantia ja tarjoillut ne muiden laulaessa kirkkain äänin ja silmin minulle onnittelulauluja toisensa perään. Nyt mulla on vajaa puol tuntia tässä aikaa ennen kuin täytyy mennä taas hakkaamaan tota perkeleen kardemummalle haisevaa klönttiä ja keksiä jostain kaulin. No, se ei kyllä oo ongelma, koska tossa on tyhjiä viinipulloja säkillinen. Ei tässä olla ensimmäistä kertaa viinipullolla taikinaa hakkaamassa. Edellisestä tuli pahoinpitely ja ehdonalaista tosin... eheheheeeeäääääh. Todella huono. t o d e l l a.

Ja nyt se puol tuntiakin on mennyt, koska raastoin jotain leivontasuklaata ja raivottiin kamun kanssa kilpaa puhelimessa vartti.

Minä, Kauko, olen huomenna 28-vuotias, jollen tukehdu raivoon tai taikinaan sitä ennen. Mä vaan mietin, että mihin katos ne nelivetokännit ja jäätävä kuosaaminen ja synttärivapaatoiveet tai töihin darrassa-tilanteet? Missä vaiheessa musta tuli työkavereille pullaa leipova undulaatti? What happened? Did I fucking went and grew up?

Nyt on ekat pullat uunissa ja voin rehellisesti sanoa, että oli niin eka ja vika kerta tänä vuonna ku tällaseen helvetin rumbaan alan. Asiaa ei lohduta sekään, että pullat on niin sietämättömän rumia, että pelti näyttää siltä kuin siinä ois ollu joukkotappelu Jack Bauerin, Arnold Schwarzeneggerin, Tony Halmeen ja Matti-Esko Hytösen kesken. Arnoldin sukunimenkin kopipastesin vaan Kuuklesta.

(Tässä meni nyt sen verran aikaa, että sain ekan pullankin maistettua ja voi jumalauta! EI MAISTU VITTU MILTÄÄN! Ei ihmekään, että jengi just ei koskaan syö omia leipomuksiaan vaan roudaa ne työpaikoille muiden syötäväks. Vikaa peltiä kohden näyttäis kyllä semisti paranevan, mutta mulla meni jo maku, jota ei tosin koskaan ollutkaan.)

Tänään vietetään kans eräitäkin synttäreitä; Samaan aikaan toisaalla täyttää YKSI vuotta!

Kiitos kaikille lukijoille ja kaikille, jotka ovat kommentoineet niin täällä kuin tuolla ostareilla ja lähiöiden väliköissä! Haluttais kiittää myös tietty isejä ja äitejä ja kaikkia ystäviä ja sukulaisia, koska ilman teitä meillä ei olis mitään mistä kirjoittaa (kohteliaisuus?)! Haluttais kiittää Eminemiä ja sen tytärtä, J-mania, Tyyppiä, Aarretta ja kaikkia muita! Tää Oscar merkitsee meille tosi paljon ja
- ai tää ei oo se gaala?
nii ja JUMALAA! MEIDÄN USKISBLOGI HALUAA KIITTÄÄ MYÖS JUMALAA!

Kommentoikaa, jakakaa, antakaa aiheita, rahaa, ruokaa, persäh ihammitävaa! Voin luottavasti Ekinkin puolesta sanoa, että meille kelpaa kaikki!

pyhällä hengellä,
Kauko