Olipa kerran Kauko, jolla hajosi kaikki käsiin. Olin tullut petetyksi ja kärsinyt rankkaa henkistä väkivaltaa ja vallan käyttöä suhteessa neljän vuoden ajan, koska olin tyhmä ja rakastunut ja uskoin joka kerran jälkeen, että minun rakkauteni yksin pelastaa ihan vitun kaikki ja muuttaa ihan vähintään koko maailman. Viimeisen puolen vuoden aikana tätä suhdetta tapahtui seuraavaa. Ukki kuoli joulun alla. Toinen ukki kuoli heti helmikuussa. Vaihdoin kokonaan uudelle alalle, erosin tästä ensirakkaudestani, jota myös ihmispaskaksi kutsutaan, muutin itselleni tuntemattomaan kaupunkiin, tein aivan helvetisti töitä enkä saanut frendejä. Illat dokasin tai söin. Ja itkin. Ja sain raivokohtauksia. Kuulostaako vähän huipulta!
Jossain vaiheessa tilanne menikin siihen, etten kyennyt hoitamaan itseäni millään keinoin. En avannut posteja enkä noussut sängystä, jos siihen vain oli mahdollisuus eli esim. vapaapäivä. Tätä kesti ehkä vuoden, kunnes äiti laittoi tietokoneen auki ja sanoi, että KVG itselles terapeutti. Tossa on puhelin ja sä et lähde tosta ovesta ennen kuin olet soittanut sille ja varannut ajan. Näinpä minä sitten olin aloittanut avun hakemisen. Olipas aivan helvetin vaikeaa.
Ensimmäisen kesän aikana yksityisen sektorin psykoterapeutti selvitti minulle miten kannattaa toimia. Saadakseni B-lausunnon, jota tarvitsen saadakseni Kelasta tukea alkavaan psykoterapiaani, minun täytyisi käydä kolmen kuukauden ajan psykiatrilla. Yksi kerta kuukaudessa riittäisi eli yhteensä kolme kertaa. Hän teki yhteistyötä eräänkin yksityisen tahon psykiatrin kanssa, jolta sainkin välittömästi ajan. Kävin siellä kolme kertaa sen kesän aikana, minkä jälkeen hän kirjoitti minulle B-lausunnon, jonka toimitin Kelaan.
Tähän väliin haluan sanoa, että toki tilanteeni on täysin erilainen kuin Jennin, koska olen koko masennukseni ajan ollut joko työelämässä tai työtön. Kaiken lisäksi minulla on ollut se onni, että kaverin painostuksesta liityin ajoissa ammattiliittoon, joka jäädessäni työttömäksi, koska voimat eivät riittäneet, toimi enemmän kuin hyvin tukipilarina ja sain sieltä jopa suht hyvät rahat per kuukausi, koska olin kuluttanut itseni niin loppuun tehdessäni helvetin paljon töitä edellisen kahden vuoden aikana. Ansiosidonnainenhan lasketaan kahden edellisvuoden tulojen mukaan.
Psykoterapia käynti ilman Kelan korvausta maksoi 63euroa. Käynti psykiatrilla maksoi 90euroa. Tämä tapahtui siis yhteensä kolme kertaa kolmen kuukauden aikana. B-lausunto maksoi 80euroa. Äkkiseltään laskettuna päästäkseni Kelan tukemaan psykoterapiaan aikaa meni noin kolme-neljä kuukautta ja rahaa meni arviolta noin 450 euroa yhteensä koko kolmen-neljän kuukauden aikana. Osa kustannuksista syntyi siitä, että Kela vaatii myös lääkellistä hoitomuotoa ennen kuin se myöntää mitään ja söinkin paria lääkettä kesän aikana, mutta sivuvaikutukset olivat niin kiusallisia (esim. niagara-henkinen hikoilu jne.), että ilmoitin psykiatrille, etten voi syödä lääkkeitä. En myöskään halunnut lääkkeellistä hoitoa, mutta jokainen tyylillään. Lisäksi haluaisin muistuttaa, että Kela korvaa myös psykiatrikäynneistä noin 30euroa. B-lausunnosta ei tule korvauksia, mutta käynneistä tulee eli lopputulokseksi tulee rapiat 300e, kunhan korvaukset napsahtaa tilille.
Kelalta tuli päätös siitä, että tukevat psykoterapiaani noin vuoden. En muista tarkkaa lukua tuettujen käyntikertojen määrästä, mutta käsittääkseni niitä oli noin 80 tai jotain. Tämä mahdollisti jopa pari kertaa viikossa käymisen. 63euron terapiakäyntimaksusta Kela korvaisi 52euroa eli omaa maksettavaa jäisi rapiat kymppi per sessio.
Tukea on mahdollista saada kolmeksi vuodeksi ja sitä haetaan aina vuoden jälkeen uudestaan tuoreella B-lausunnolla. Ensimmäisen vuoden jälkeen B-lausunnon saamiseen riittää vain yksi käynti psykiatrilla eli 90e käynti + B-lausunto 80e = 170e.
Jos oikeasti haluaa itseään hoitaa niin ei varmaan ole kovin vaikea hoitaa noita masseja jostain? Aika moni sais noikin rahat kasaan, jos jättäis yhden baariviikonlopun väliin kuukaudessa. Mä ainakin olen tässä maassa apua saanut, kun sitä olen hakenut ja olen erittäin kiitollinen siitä, koska mä suunnistan kohti onnea. Enpä tiedä missä olisin nyt, jos olisin lähtenyt hoitamaan itseäni kunnallisen sektorin kautta eli tärkeissä jutuissa, kuten mielenterveys tai hammashoito, suosittelen kääntymään yksityisen sektorin puoleen.
Paperitöitä jouduin koko prosessin aikana tekemään todella vähän. Psykoterapiahakemus Kelalle + 1 liite B-lausunto x3 kolmen vuoden aikana. Korvaushakemus psykiatrikäynneistä yhteensä viisi kertaa kolmen vuoden aikana, liitteinä kuitti käynnistä. En voi sanoa, että nää olis ihan hirveesti niitä vähäisiä voimia vienyt ja hyvä niin.
terapeuttisin terveisin
ystävänne Kauko
Ehkä sulla on just ollut se etu, että sulla on ollut rahoitus suurinpiirtein kunnossa eikä ole tarvinut alkaa taistella esim. sossun kanssa. Ja hyvä niin.
VastaaPoistaItse tiedän tapauksen, joka ei saanut kelalta sitä kolmatta vuotta terapiaa, koska kelan lääkärien mielestä se ei olisi riittänyt. Eli jos et ole terve kuin pukki sen kolmannen vuoden jälkeen, niin jätetään tyyppi hoidotta sitten kokonaan. Että sekään ei ole niin varmaa, että Kelalta saa kolme vuotta tukea psykoterapiaan, vaikka tarvetta olisi.
Onneksi itse en ole joutunut hirveästi taistelemaan Kelan ja muiden tahojen kanssa (enkä ole masentunut), mutta jotenkin pystyn ymmärtämään miten musertavaa se byrokratian kanssa taistelu on siinä vaiheessa, kun voimat on lopussa.
Onneksi sun tarinasi on onnellisempi kuin Jennin ja monen muun.
Rakas Kauko, ihanaa, että sun tapauksessa näin.
VastaaPoistaVoin kertoa että ilman Pappaa som betalar (ainakin välillä) ja YTHS:n puoli-ilmaista psykiatria en olisi vieläkään hoidossa. Ja no, mula on myös äiti joka potki mut terapiaan. Silti, vaikka olin käynyt VUOSIA terapiassa, se kela-korvauksen hakeminen oli ihan helvetillistä. Nyt alkaa viimeinen (eli se kolmas) vuosi, ja onneksi kävin sen 5+ vuotta ihan vaan iskän maksamana terapiassa, tai olisin juurikin tossa tilanteessa, mitä ylläoleva Tiina kuvailee - eli en todellakaan kuntoutuneena ns. terveessä kunnossa. :P
Tää oli nyt semmonen puolituohtunut kommentti siitä, että ei, ei aina ole kyse siitä, että sitä rahaa ei saisi kokoon (tosin itse en todellakaan saisi opintotuesta säästettyä mitää rahoja terapiaan/lääkärille); ja toisaalta siitä, että aina asiat ei ole yksinkertaisia ja vointi jotenkin lineaarista suuntaan tai toiseen.
Loppukaneettina sanottakoon, että masennus on paska tauti. :D
Sulle on käynyt hyvin. Ja hyvä niin. Kaikille pitäis käydä hyvin.
VastaaPoistaMä yritin päästä terapiaan ekaa kertaa kuus vuotta sitten (no seittemän vuotta sitten sain jo niitä onnellisuusnappeja, kun olin karkaamassa maasta enkä ois ehtinyt saada mitään oikeeta hoitoo). Olin hajalla ja hukassa enkä todellakaan tiennyt, mistä apua sais. Missään kukaan ei osannut neuvoa tai en osannut itse kysyä. Mun, joka saan paniikkikohtauksia mm. puhelimella soittamisesta, piti soittaa kymmeniin paikkoihin varaillakseni aikoja ja kyselläkseni neuvoa ja mitä vaan. Kun en meinannut uskaltaa ees kertoa äitille, että haluaisin jotain apua, ei se tai kukaan muukaan tukenut. Olin YTHS:n asiakas mut yksityisten terapeuttien luonakin kävin vaikka ei mulla ois ollut siihen rahaa. Kaiken sen puoli vuotta kestäneen yrittämisen jälkeen Kela vaan sanoi, että sori, et oo tarpeeks hajalla, ei oo rahaa. Sit kaikki ovet pamahti kiinni, eikä kukaan kertonut mitä sit ois pitänyt tehdä.
Toivottavasti tällä kertaa käy parempi tuuri. Kuulemma ainakin Kelan tukea on nykyään helpompi saada. Nyt kuus vuotta myöhemmin sama psykiatri (ja saman lafkan psykologi) kertoivat vihdoin mulle, mitä mun ois silloin aikanaan pitänyt tehdä. Tosin YTHS:n mielipuolelle on helvetin vaikee päästä, koska se ajanvarauspirkko ei meinaa millään antaa sitä neuvontapsykan aikaa. Mäkin mietin monta viikkoo, uskallanko soittaa ja sit vaan hajosin ihan täysin siihen puhelimeen, kun se vaati mua siinä kertomaan, et mikä mullon hätänä. Lopulta sen kommentti oli, et pitäiskö sun päästä johonkin osastolle. Sit kun sain sen ekan ajan, niin kaikki on mennyt tosi smoothisti - ainakin tähän asti. Ei mulla niihin yksityisten terapeuttien vastaanottoaikoihin ois nytkään rahaa, mut huomenna meen yhdelle. Katotaan, käyks siin hyvin.