Pääsiäiskatsaus

Pääsiäinen. What can I say?

Oli torstai-ilta. Luvassa neljä päivää vapaata. Muutto sovittu ylifiksusti heti perjantaille. Torstai-illan sai päivystää uudella kämpällä, että millonkohan se netti tuodaan ja J-man kuolon korisi sohvalla räkäliinojen ympäröimänä.

Perjantaiaamuna annoin näytteen parhaista puolistani ja syytin J-mania sairastamisesta ja potkin pahvilaatikkoa. J-man potki sitten samaa pahvilaatikkoa niin, että se osui mua jalkaan, jonka seurauksena lähdin ovet paukkuen kohti vanhaa kotia, johon päästyäni istuin keskelle kaaosta, avasin bissen ja aloin itkemään. Kello oli kymmenen aamulla. Neljä tuntia aikaa.

Soitin niiskuttaen J-manille soperrellen jotain säälittävää anteeksipyyntöä, koska kaikki muut olivatten minut sillä hetkellä hyljänneet ja ritarin lailla hän saapui kera muutaman lisäpahvilaatikon ja auttoi pakkaamaan. Join toisen bissen.

Pojat, maailman parhaat pojat näin jälkikäteen ajatellen, saapuivat semikrapulaisina juuri sovittuun kellon aikaan ja mun tehtäväksi tuntui jäävän lähinnä tyhjäkäynti ja siiderin lipittely. Sain mä aina välillä jonkun laatikon käteeni ja sitten tulikin jo jompi kumpi pojista ja sanoi, anna tänne tai eihän tosta nyt tuu mitään. Muutaman jätesäkinkin sain hissiin ja sieltä ulos, mutta sillä aikaa oli jo edelliset ja seuraavat jo nätisti aseteltu pakuun. J-man teki sillä aikaa jotain temppuja keittiössä ja jumalauta, etten oo tollasta lohta syöny koskaan. En tiiä millä määrällä rakkautta sitä oli uunissa hauduteltu, mut veikkaisin J-manin lausuneen muutamankin Romeo ja Julia-siteerauksen kyseiselle eväkkäälle.

Loppuilta juotiin kaljaa ja hävittiin kolikkokulhot tyhjäks sökössä. Niin, ja käytiin näköalaravintola Kolmessa Kaisassa. Näköalaravintola joo. Tokasta kerroksesta näkee Piritorin. Yhtä paljon näköalaravintola kuin Roskapankki on soittoruokala.

Lauantaina siivosin vanhan kämpän ja tiättekö oikeesti, kun vanhan uunin namiskat on ihan jossain shaissessa. Mä oon sen puoltoista vuotta hangannut niitä about kaikella muulla paitsi sillä uuninpuhdistusspraymyrkyllä, jolla ne näköjään lähti niin puhtaaks, että sekin vempele näytti joltain just Markantalosta kannetulta retromasiinalta. Kiitti vitusti, Maailma.

Illan vietin yksin uudessa kodissa katsellen kuinka vastapäisessä talossa aloiteltiin illan nussimismeininkejä. Sänky oli vaan niin matalalla, etten sit nähnyt kuin ylös alas liikkuvan pään hetken aikaa ja sit aattelinkin jo, että hyi hitto mikä kuvottava pervo mä oon ja pistin kiikarit takas laatikkoon ja valot päälle. Hähä, aprilliÄH. Ei mulla mitään kiikareita ollut.

Sunnuntaina olin pari tuntia hommissa, jonka aikana J-man soitteli mulle yökylästään, jossa söpösti olivat sitten pojat juoneet aamuun asti ja nyt piti saada lisäaikaa. Mun piti saada huutaa, joten kaikki sai loppuviimein mitä halusivatkin. Siinä orastavan "Tälleeks tää yhteiselo nyt sit alkaa"-vitutuksen kourissa pähkäilin meniskö vetämään itsekin jurrit vai meniskö leffaan. Kuinkas kävikään, mietitte kuumeisesti. Oon kuulkaa niin kova jätkä, että hoidin MOLEMMAT!

Soitin Stalkkerille ja sen boifrendille, sanotaan sitä nyt vaikka Käsikaveriksi, koska meillä on samankokoiset kädet ja kuin siistiä, tyypit hei, on löytää oma käsikaveri?! No on ihan hemmetin siistiä, voin kertoa!

No mut kuitenkin. Soitin Stalkkerin ja Käsikaverin seuraks leffaan, joka oli ehkä kököin leffa vähään aikaan, mut nauroin enivei. Pub Ikkunassa juotiin after moviesit ja tein Käsikaverille Metropoli-lehdestä tutun Paljasta, mutta älä paljastu-kyselyn, joka on siis vaan lähinnä ylipitkä ja irstas versio perinteisestä ystäväkirjasta.

Oltiin jo tekemässä siinä ulkona lähtöä, että minäkin kiltisti kotiin, kun eräskin Karjalainen ilmestyi jostain puskista siihen naaman eteen, että nyt siiderille ja sit Cmx:n keikalle. No emmä tiiä. Cmx. Kamoon. Ja hetken ylipuhumisen jälkeen istuttiin Virginissä uv-leimat kämmenselissä mättämässä hirveetä vauhtia naamaan jotain marinoitua artisokkaa ja motsarellaa, ettei vaan tuu liian jurriin. Soitinpas vielä vanhan kamunkin sinne, joka yllätti mut spontaaniudellaan yet again ilmestymällä paikalle varmaan puolessa tunnissa! Good for him, koska mä olisin saattanut tuntea oloni vähän kiusaantuneeks, jos olisin yksin piiritanssinut kymmenen tuntemattoman Kehä Kolmosen ulkopuolisen alienin kanssa jotain Jari Cheek Vain Elämäätä kolmen aikaan yöllä Zetorissa. Toi oli mm. yks niistä flashbackeista, joita oon saanut nauttia nyt pari päivää tässä ihan omassa elokuvateatterissani. Tsiisus.

Maanantaiaamuna oltiin jo J-maninkin kanssa ylimpiä ystävyksiä taas, kun tilit oli tasattu.

Tää meni nyt ihan ravintolaoppaaks koko pääsiäiskatsaus, mut käytiin vielä maanantaina tsekkaamassa viereisen talon nepalilainen ja voisin mennä toisenkin kerran. J-man ei. Ei kuulemma aivan sille wörkkiny.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

"Tekisipä mieleni surffata tähteinvälissä luomisen aaltoa pitkää kilvan Saatanaa vastaan"

Mites siellä on toivuttu pääsiäisestä?



t. Kauko