Teemu Mäki - Smooth operator

Mitä saadaan, kun yhdistetään Sade, maailmanlopun flunssa ja Teemu Mäen kissantappovideo?
No ainakin tän viikon summaava blogiteksti, joten WATCH OUT!


Teemalta tulee Saden keikkataltiointi. Niin on kuulkaa smuutti meininki, ettei olohuoneesta puutu kuin J-man ja verhot.
Oikeesti onko mitään seksikkäämpää soitinta kuin saksofoni? Luulen, että ei. Ja tiedättekö mitä? Saksofonisteja pystyy tilaamaan bileisiin. Siis kukapa ois uskonut? Hullua, eikö? Tai siis eihän siinä mitään hullua oo ja varmasti monet on tämän tienneet tai lähinnä tulleet ajatelleeksi, mutta mä en ollut ennen kuin meidän duunissa oli eräätkin kokkareet ja sinne oli palkattu saksofonisti heittämään kaks neljänkytäviiden minuutin settiä ja voin sanoa, että kyllä mä mieluummin sellasesta maksan sen muutaman huntin kuin jostain iänikuisesta humppapändistä, vaikka en nyt tietenkään, TIETENKÄÄN, halua TAAS dissata jotain baaricoveristeja. Tarjoan vain vaihtoehtoja ja jaan suurta tietämystäni. Huoh. Onpa rankkaa.

Tosta TAAS-sanasta tulikin mieleen... Flunssa kaatoi mut sänkyyn tossa about torstaina eli vapaapäivänäni ja siitä eteenpäin oon raahautunut sängyn, sohvan, suihkun, parvekkeen ja jääkaapin väliä aina tähän iltaan asti. Jumalauta, että alkaa kuulkaa sellanenkin kunnon kohotus, ettei mitään rotia jahka tästä toivun. Ei voi olla todellista, että oon vähän väliä saikulla ja joku niinkin vittumainen ja yksinkertainen kulkutauti kuin flunssa kaataa meikäläisen aina täystyrmäyksellä kanveesiin, jossa vollaan kuola joka aukosta valuen helvetti monta päivää ja itken milloin mitäkin elämän lyhyydestä sen jokapäiväisenä toistuvaan pitkäveteisyyteen. No, mutta toi TAAS.

Tähän asti mua on lohduttanut se, että olen vihdoin ja viimein löytänyt työpaikan, jossa luotetaan siihen, että ihminen voi itse omalla ilmoituksellaan olla pois kolme sairaspäivää, jonka jälkeen saikun jatkuessa tarvitaan todistus. Tähän asti se on toiminut enkä ole kokenut mitään huonoa omatuntoa tai syyllisyyttä sairastelustani. Perjantai-iltana soitin yhdelle extratyöntekijälle, että nyt ei pysty huomenna eikä varmaan kyllä sunnuntainakaan, mutta ainakaan huomenna ei pysty. Se sanoi saaneensa mun esimieheltä jo etukäteen tekstarin, jossa sanottiin Kauko on taas kipeenä. Ei esimerkiksi, että Kauko on kipeänä vaan nimenomaan taas kipeänä.

Siis ai vittu, että rupes korpeemaan samantien niin paljon, että oli pakko nousta sängystä vielä ylös ja avata kone ja kysyttävä toiselta duunikaverilta, että onks tossa sun mielestä vähän ikävä sävy? Oli kuulemma. Soitin mutsillekin ja oli kuulemma. Kysyin J-manilta ja no paskat siitä, koska se rupes muistuttelemaan, että mähän olin just muutama viikko sit kipeenä, mutta toisaalta totesi aika pian perään, että ei kuitenkaan sais noin. Lauantaina sain sit viestin niin eli eilen, että tuunks sunnuntaina. Soitin, että oon kyllä edelleenkin aika raato, että mielellään en tulis, mutta kun se esimies oli sanonut noin niin ei oo järin hyvä fiilis täällä nyt sairastaa. Totta kai sairastat.

Ehkä se on vielä kokematon noissa tehtävissä, mutta tollasilla lauseilla voi oikeasti olla merkitystä, jos niitä päästelee suustaan ihan missä sattuu. Mua esimerkiksi alkoi saman tien mietityttämään, että jos se huutelee tollaisia TAAS-tuhahduksia siellä konttorissa kuulkaa niiden ihmisten korviin, jotka on päättämässä siitä jatkuuko mun työsuhde syyskuun jälkeen niin eipä oo järin hyvä kaiku, uskokaa. Aion toki sanoa asiasta. Asiallisesti tietty.

Auuh, meillä on vapputuparit. Eki lupas hoitaa häädön. Perus.
Apua, siis mä en käsitä noita puheluita ton edellämainitun kanssa. Siis puhelu saattaa alkaa ihan viattomasti, että toinen kertoilee flunssastaan ja toinen pieleen menneistä mieskuvioistaan, kunnes yhtäkkiä puhutaan kissojen feisbuukista, jossa kissat jakavat kuvia kissoista, jotka ovat tehneet Teemu Mäelle teemumäet. 

Tokihan emme ole tätä kuuluisaa kissantappo- ja raadonpäällerunkkaus-videota koskaan nähneet emmekä voi tietää mitä sillä halutaan sanoa ja millainen taideorgasmi koko puolitoistatuntinen teos mahtaa olla, mutta kamoon, jos sä et, Teemu, itsekään nauttinut sen kissan tappamisesta tai sen raadon päälle masturboimisesta niin miksi vitussa sä teet tollasta taidetta? Missä vaiheessa päätettiin, että taiteen pitää olla jotenkin raakaa ja shokeeraavaa ja jumalauta niin kuvottavaa, että itteeski ällöttää?

No joo, mä harhauduin sivupoluille.

Oikeastaan voisin vaan fiilistellä tän keikan loppuun mieluummin kuin skitsoon jostain taiderunkkaajasta ja mennä sit tonne kammarin puolelle kokeilee onneani.

Smuuttia alkavaa viikkoa!

t. Kauko