Hyvissä tiloissa!

Ekillä on uusi lempisana: tiloissa. "Mä oon NIIN tiloissa!" on uusi sloganini. Parasta tuossa uudessa lempparissa on sen uskomaton monikäyttöisyys, sitä kun voi soveltaa ihan jokaiseen kuviteltavissa oleviin tilanteisiin! Tässäpä esimerkkitiloja... eiku esimerkkitilanteita:

-Koirani oli syönyt lempikenkäni/laksatiivini/sukulaiseni/vastaleivotun omenapiirakan! Mä oon NIIN tiloissa!!
-Oih, näin tänään kevään ensimmäisen perhosen. Olen niin tiloissa. Sydän.
-Mua ei kiinnosta mikään, koska synnyin apaattiseks. Oon tiloissa. Whatever.
-Olen epävarma, pitäisikö minun nyt toimia näin vai ei? Toisaalta kyllä, toisaalta ei. Molemmat saattaisivat toimia, vaan kun en tiedä. Olenkohan... tiloissa? Vai en?!
-OMG oon like so tiloissa! LOL
-Laitoit oikein meikkiä? Ja pukeuduit hienosti? Ollaanpas sitä nyt NIIN tiloissa.. Pyh
-Silloin kun minä olin nuori, ei oltu tiloissa.
-Duuude... Passaa se jointti... Oon niin tilois, höhö. Asiaa..
-Moi moi, jees jees, kaikki hyvin! Tiloissa ollaan! Jes!
-MAYDAY MAYDAY! OLEMME TILOISSA! OVER.

Tätä listaahan voi jokainen jatkaa mielessään, itsekin jatkaisin, mutta äskeinen puhelu Kaukon kanssa todisti meidän molempien olevan hyvissä tiloissa. Eki eli minä olen angstin jälkeisissä huipputiloissa, samaan aikaan toisaalla Kauko on hyvän päivän megatiloissa.

Koiran kanssa metsälenkillä ei jaksanut hikoilla tai edes kävellä reippaasti, riitti kun askel vei etiäpäin. Pidettiin kyllä röökitauko korkeimmalla kalliolla ja aurinko lämmitti siihen malliin, että tuli vahvasti runotyttöolo sulavia hankia katsellessaan. Vielä kun kevään eka perhonen liihotteli nenän edestä ni huhhuh! Toki se oli kakanruskea (eikös kesästä pitäisi tulla sanalla sanoen paska?) mutta silti mulla oli varmaan se typerä hymy naamalla. Noloa.
Se fiilis päättyi hysteeriseen yksinnauruun, kun krapulaisen oloinen kärpänen lensi epävarmasti kohti, ja törmäsi takkiini. Siihen se jäi toviksi, kunnes tajusi että koti on vielä muutaman pyrähdyksen päässä. Olin niin tiloissa kun mietin sen kärpäsen mahdollista soittolistaa: ensin se hoilaa hyväntuulisena "Mamaaa! Mama I'm coming homeeee!", törmää ja vaihtaa biisin "Oops I did it again, I flew without a thought, got lost in the game, oh baby baby" ja poislähtiessään aloittaa "Mun kotiii ei oo täällä bzz"
Ja mä oikeesti mietin tota asiaa hetken ajan ihan vakavasti. Millanen ääni sillä olis?
Oli pakko nousta ja lähteä liukastelemaan kallionrinteitä alas, vaikka olisin tehnyt ehkä Suomen mielenterveyspotilaiden tilastoille palveluksen jäämällä sinne ja rakentamalla majan itselleni sen kärpäsen naapuriin. Hysteerinen nauru, paras nauru. ja tuntuuhan se ihan vähän urheilulta, ainakin sisuskalut hölskyy!

Vielä on matkaa siihen terveeseen välimaastoon sen järjettömän itsetuhosen teiniangstin ja pakkomielteisen hyväntuulisuden välillä. Musta ja valkonen ääripäinä on huomattu väsyttäväksi stailiksi, aletaas siis laajentaa palettia.
Huomenna saa kyllä kolkutella ääripäiden ovia kun vastaan asettuu hammaslääkäri ja kampaaja. Kauko ehdotti, että soittaessani hampulääkäriin esittäytyisin Andy McCoyna. Hoitoa saisi takuuvarmasti ja heti! Tämän illan imitoin siis Andy McCoyta koska vain harjoitus tekee mestarin. Sounds like a plan! Ainakin tässä asiassa reeniä reeniä, sillä ensimmäinen yritykseni kertoa leegoistani ja rokkenrollista kuulosti joltain kylähullulta, joka juttelee kärpästen kanssa ja joka on niin tiloissa, että pukeutuu vain folioon. (Tai siis pukeutuisi vain folioon, jos eräskin Kauko ei olisi täältä lähtiessään käyttänyt MINUN foliotani pizzanjämien pakkailuun..)

Huh, nyt poltetaan tupakka ja otetaan päiväunet, koska ollaan niin tiloissa, että kohta kirjotellaan runoja meren äärellä. Eikä siinä kirjottamisessa mitään, antaa palaa! Suurin riski olisi houkutella joku pahaa-aavistamaton kuuntelemaan niitä. Sit oltaiski niin tiloissa et huh ja huh.

Missä tiloissa SÄ oot?

Nimi: Eki Bzz
Ammatti: kärpästen herra
Harrastukset: hyönteiskuiskaus, mielialojen vaihtelut, kynsien lakkaus