Karvaton narttukoira

Heipä hei ja hihhih!

Tällä viikolla on tullut tehtyä niin naisellisia asioita, että enää en kyseenalaista sukupuoltani: on tullut kiukuteltua, itkettyä, puhuttua maratonpuheluita ja pohdittua kaikkea tosi diippiä siihen malliin, että nyt voi naisenvarmuudella tietää TASAN TARKKAAN mitä muut ihmiset ajattelevat ja kuinka väärässä he ovatkaan.
Kauko-raukka joutui puhelinlohduttajaksi kun "vittu kaikki on niin paskaa ja mä oon niin surkee ja kaikki muut osaa paremmin ja mä vihaan niitä!"
Hyvin se hoiti, koska lopputulos oli itkusta laikukas naama ja paskanen nauru. Mahtavaa Kake! Palkkioksi pohdin sen dilemmoja, ja nyt naisellisesti uskonkin kantavani kaikkia ratkaisun avaimia täyteenahdetussa veskassani.

 "Ei tää satu yhtään."

Hammaslääkäri on kusinen ja totinen paikka. Siellä sattuu aina, jos ei fyysisesti niin ainakin ylpeyttä loukataan kun joutuu tärisemään ja vollaamaan kahden sadistin verhottujen naamojen edessä.
Pelkästään se hammaslääkärin haju saa hyperventiloimaan ja se pitkä käytävä huonetta kohti tuntuu kuolemaantuomitun viimeisiltä askeleilta.  
"Ei tää satu yhtään" menettää merkityksensä viimeistään siinä vaiheessa kun vahingossa vilkaisee niitä instrumentteja. Kohta sattuu, naisenvaistoni kertoo niin.
Kostoksi hampaisiini kohdistuvasta kielikorut pois, hammaslanka kehiin-vittuilusta päätin käydä uimassa ja shoppailemassa ennen kidut.. Äh, hoitoa. Ainakin jos kuolisin, niin kuolisin lihakset kipeinä ja kaksien farkkujen ylpeänä omistajana.
En kuollut, hampaani sen sijaan joutui legojen hautausmaalle. RIP. Eikä se oikeesti sattunu! Puudutus jeesas kummasti! Jännitin vaan niin perkeleesti että (naisellisesti?) pyörryin. Havahduin märän rätin iskeydyttyä otsalle. Juu juu, oon ihan kunnossa! Ehkä oksennan enkä pysty puhumaan tai nousemaan mut kunnossa ollaan.
 Ja eiku tuppo suussa, jälkihiessä kohti bussipysäkkiä. Siinä kirosin kaiken, koska tupakki oli NO-listalla ja bussi tuli just sen kybäminsan päästä, ja silloin vaan PITÄÄ VETÄÄ RÖÖKI! TEKI MIELI TAI EI!

Mutta hei, naisellisuudesta mä puhuin. Puudutuksen kadottua tilalle tuli kipu, joka esti päikkärit. NYYH NYYH, taas kiukkuitkua. Kostoksi maailmalle menin kampaajalle. Eikös tuo ole ihan looginen paikka mennä purkamaan ahdistusta? Hassua, siinä tapauksessa minua on viimeksi ahdistanut joskus viis vuotta sitten..
Illalla vielä jooga-pilates-mitänoitanyton-henkiseen kehonhuoltoon ja pitkä itkupuhelu Kaken kaa. Jeah, hyvä Eki! Naisellista toimintaa.

Myös lakkasin kynnet pinkiksi! How very Tuksu-like! Mutta kyllä pisimmän kynn.. Eikun korren koko naisellisuusviikossani veti vittu jalkojen sheivaus. Oikeesti. Vittu mitä paskaa.

 Tiedättekö, kun niissä mainoksissa sorjasääriset neidot istuvat kepeästi kesämekoissaan ammeen reunalla, ja hymyillen levittävät uutta aloe veran-tuoksuista herkälle iholle soveltuvaa voidetta jo valmiiksi karvattomiin jalkoihinsa, jotka he sitten huuhtelevat vielä leveämmin hymyillen ja loppuun vielä hivelevät tyytyväisinä silkinpehmeitä sääriään? He ovat niin tyytyväisiä lopputulokseen, että on pakko soittaa samannäköisille girlfriendeille ja lähteä shoppailemaan niin että paperikassit heiluu ja miehet ovat lumoissaan. JA SE PEHMEYS KESTÄÄ VUOSIA JA VUOSIA!!
 Entäs tiedättekö sen todellisuuden? Siis sen, kun ajattelet pääseväsi helpolla ostamalla kolmen minuutin vaikutusajalla toimivan, raikkaan tuoksuisen ylihintaisen tuubin ihmeainetta, jonka vaikutus kestää AINAKIN vuosisadan? Ja on NIIN HELPPOA! Ja hei, mullahan on ammekin. Siihen vaan hanuria tiskiin ja valmiina soittamaan Kaukolle, et hei nyt göörlfrend, it's shopping time! In your dreams, Eki.

Ajattelin olla fiksu ja hoitaa operaation alastomana (juup, olkaa hyvä tästä mielikuvasta), ettei tulisi sotkettua kledjuja ja suihkuun voisi vain sännätä. Tajuttuani kehoni massiivisen koon ja kylppärini minimalistisen tilan päätin suorittaa voiteen levittämisen olohuoneessa, siitä on lyhyt matka kylppäriin. Voide piti levittää lastalla, jonka leveys oli noin 7cm. En ole matemaatikko tms., mutta 7cm lasta vastaan minun tukkijalat? Siihen operaatioon olisi mennyt noin kolme kuukautta, joten hommaa nopeuttaakseni otin kädet käyttöön. Vielä tässä vaiheessa oli suunnitelmissa keittää teevesi vaikutusajan loppumista odotellessa.
 Projektin päätyttyä onnistuin sotkemaan sohvan koikkelehtiessani jalat karvanpoistajassa, edelleen alastomana, kylppäriin. Käytän sanaa koikkelehtia, koska jouduin pomppimaan jalat harallaan niinkuin jossain todella friikissä ja saksalaisessa pornoelokuvassa. Näytin just siltä loikkiessani, että varmasti maailmasta löytyy ainakin kolme ihmistä, jotka kiihottuisivat moisesta. Meitä on niin kauheen moneen junaan.
 Kylppärissä tuhrin pesukoneen, ammeen reunan ja pyyhkeen.
Ja sit. Ja sitsitsit. Hogasin paketissa tulleen info-varoitus-lippulapun. "Anna voiteen vaikuttaa vähintään 3 minuuttia, älä KOSKAAN yli kuutta minuuttia!" KOSKAAN!! IKINÄKOSKAANMILLOINKAAN!!
Iski semmonen paniikki, että kirkuminen oli yhtä lähellä kuin tuon tappavan kuusiminuuttisen lähestyminen. Mitä tapahtuisi kuuden minuutin jälkeen?? Räjähtäisinkö?! Sulaisiko jalkani??!! Muuttuisinko ydinjätelammikoksi ja valuisin viemäristä alas eikä kukaan koskaan saisi tietää kohtaloani?! "Jättikö hän itsemurhaviestiä? -Ei, ainoa, mitä löysimme oli tyhjä, herkälle iholle tarkoitettu, tyhjä Veet-tuubi."
Vaikka meidän keskiviikkosähly oli nopeatempoista ja syke nous, ei se ollut MITÄÄN tähän verrattuna.

Kampesin itseni ammeeseen ja aloin vimmatun voiteenpoiston sillä vitun lilliputtilastalla. Kännykästä seurasin kuinka 19.02 vaihtui 19.03.....19.04... AAARGH! Nopeammin! Loppu on lähellä! Poistin tätä syövyttäjää siihen tahtiin, että lihakset on vieläkin kipeinä! Nyt tiedän, miltä Jack Bauerista tuntuu pommia purkaessaan presidentin kytsiessä näköpuhelimen äärellä. Hei, ehkä ryhdyn pomminpurkajaks, hmm... No mut anyway, sain sen radioaktiivisen kauneudenhoitotuotteen kauas kehostani viemärin syvyyksiin (nyt tiedän, miten Teini-ikäiset Mutantti Kilpikonnat saivat alkunsa), ja seuraavan vartin vietinkin kuuman suihkun alla uskaltamatta koskea hiuksiini; olinhan käsitellyt tuota happoa käsilläni, ja riskinä olisi, että uusi uljas kampaukseni tukkisi koko taloyhtiön viemärit.

Viimein uskalsin suihkusta pois, kaikki raajani olivat tallella, sohvassa vain pari läikkää ja jalat aika epäluonnollisen pehmeät. Ei tehnyt mieli soittaa Kaukolle shoppailukutsua, enemmän teki mieli soittaa Myrkytyskeskukseen. NEAR-DEATH-EXPERIENCE, I TELL YA!

Oli pakko vetää pari hermoröökiä, vaikka koko ajan pelkäsin räjähtäväni. Huh. Matkalla kehonhuoltoon olin varma, etten tunne jalkojani. Piti vetää lahjetta ylös ja tsekata kaiken olevan kunnossa. Huh huh. Onneks kehonhuolto rauhoitti ja rentoutti. Tai sit ei. Olin ehkä vaan niin kemikaalihuuruissa, että LSD:n käyttäjät voisivat ottaa minusta oppia.

Kevätsiivottuun kotiin tullessani -siivosin myös,eikös sekin ole naisten hommaa?- vedin uuteen tukkaani hiusnaamion ja naamaani hunaja-kauranaamion. Varuiks piti päästä vielä kuumaan suihkuun koska... Koska mitä jos... Mitä jos osa tästä tappaja-Veetistä olisi piiloutunut polvitaipeisiini tai nilkannotkoihini ja yöllä kun on aivan hiljaista, hiipinyt kasvoilleni, kutsunut Saatanaa ja uhrannut naamani Pahuuden Isännälle? Tai kömpinyt korvastani sisään, raivannut tiensä aivoihin, muninut sinne? Aamulla olisin herännyt ja todennut olevani asiasta kuin asiasta samaa mieltä Päivi Räsäsen kanssa?

NOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!!!!!!!!!

Eki the Survivor

p.s. tyhjän tuubin vein suoraan jätehuoneeseen. pelkäsin sen syövyttävän mun koko kämpän ollessani kehonhuollossa... en oo uskaltanut käydä tsekkaa, onko roskisten tilalla enää BIOHAZARD-kyltti.