Kauko täällä taas mielipiteineen ja elämännuorineen köyttämässä teitä istuimiinne ja väkisinkuuntelemaan.
Haluan kertoa teille tarinan. Ei se oikeastaan ole tarina, se on vaan vinkki, mutta jos kestää tuhottoman kauan, että pääsen asiaan ja kirjoittelen tähän puol sivua niitä näitä niin sittenhän se on tavallaan tarina.
Ei sillä, että olisin kyllästynyt kuuntelemaan tuttavieni valitusta migreenistä eikä silläkään, että olisin kokonaan hylännyt länsimaisen lääketieteen miljoonine pillereineen ja leikkausoperaatioineen, MUTTA jos mulla kerta on (taskuussaa se suuuuri unelmaaa..) sisäpiiritietoa ja -kokemusta jostain sellaisesta, jolla esim. migreeni taltutetaan niin ah, miksi en jakaisi sitä täällä kaikkien teidän kanssanne tällä Kauko-salanimelläni!
Olipa kerran vuosi kakstuhattajotain, ehkä neljä, ehkä viis, mut jotain. Vahva fiilis, että se oli neljä. Sovitaan, että se oli kakstuhattaneljä. Olipa kerran vuosi kakstuhatta neljä ja vielä nuori ja kuuma, mutta niin viileä Kauko oli kesätöissä moppaamassa eräänkin espoolaissairaalan lattioita. Migreeninhän siitä sai ämmienlehtiövereiden hyvänä lisänä. Ei enää menaisia kiitos. Ikinä. Sittenpä eräänä päivänä tupakkitauolla istui sellanen vanhempi naisihminen, jolleka sitten ongelmaani lähdin purkamaan, koska niinhän vaan tehdään, kun istutaan tuntemattomien seurassa - kerrotaan ihan kaikki. Ihan. Kaikki. Yleensä viina auttaa tähän, mutta migreeniinpä se ei auta niin. Tämä vanhempi ja viisahampi nainen sitten siinä loihe lausumahan, notta mitä nää valitat, kun meet akupunktioon siitä. AKUPUNKTIOON? Siihen, jossa neuloilla tökitään ja pisteitä on kehossa enemmän kuin Painonvartijoiden viikkosaldossa. Eiks sen oo keksinyt ne...ne...kiinalaiset? kysyi Kauko hermostuneena. Eiks se oo jotain miljoona vuotta vanhaa poppatiedettä? Enkaimääny...
Kaukopa sitten teki KooVeeGeet ja kattoi vittu Googlesta ja bongasi Olarin pahamaineisen ostarin sivustalta eräänkin fysioterapialaitoksen, johon epäuskoisena lähti aikaa varaamaan. Jo hetki sen jälkeen makasi Kauko sitten hierontapöydällä neulat kaalissa ja muissa kehonosissa ensin puoli tuntia ja sen jälkeen hierottiin puoli tuntia. Saattaa olla, että järjestys oli eri, mutta kun tossa on niin paljon tekijöitä (kaksi), ettei voi muistaa ihan tarkkaan. Sitten Kauko meni kassalle ja antoi sinne viiskymppiä (eurot oli silloin juu) ja lähti himaan edelleen epäuskoisena, mutta arasti toiveikkaana. Varasipa vielä kaksi aikaa lisää siitä rohkeasti ennen lähtöään.
Kaiken kaikkiaan tähän meni siis kolme tuntia elämästäni ja sataviiskyt euroa. Jokainen oli vähintäänkin sen arvoista. Tämän jälkeen mulla ei ole ollut kuin yks hyvin lievä migreeni ja ehkä about sata darrapäänsärkyä, jotka talttuu sillä, että vetää burana kasisatasen huiviin ja ottaa pari tuntia unta laatikkoon. Kyllä! Meitsipeitsi liputtaa aivan ehdottoman mielipuolisesti akupunktion puolesta migreenin hoidossa. Tästä kaikesta on nyt kahdeksan vuotta. Saas nähdä kuin pitkälle kantaa. Se tupakkipaikalla istunut vanha noita (noita tässä kohteliaisuutena) sanoi ensimmäisen "satsin" kestäneen 11 vuotta. Sitten oli tullut takas ja hoitanut uudelleen ja sinä kauniina kesäpäivänä, kun Kauko oli vielä nuori ja kuuma, mutta ah niin viileä, oli toisesta hoitokerrasta mennyt aikaa noin seitsemän vuotta.
Eihän se välttämättä kaikille wörki, mutta olis ollut tyhmää pantata tällaista tietoa itellään. Eikä mitään kiittelyitä. Mun tilinumeron saa pyytämällä!
Kauko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti