Pöytä koreaksi

TERSE!

Remppa-Kaketsu täsä vaa morjestaa!

Kävikin niin, että itketin edellisellä tekstillä miljoonia ihmisiä maailmassa tai sit vaan oon hyvä syyllistämään, koska sain kuin sainkin Ekin ottamaan itseeni yhteyden (tirsk!) ja äiti-raukan tulemaan päiväksi Helsinkiin kahdensadantuhannenmiljoonan kilometrin päästä. Sain myös molemmat itkemään. Hähä. HÄHÄHÄHÄ. Huh. Kauko onki sellane epeli, että kaek akat itkeep perrää. RÖHRÖH. Ja selkeästi myös sen verran seniili, että puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Voi se tosin olla skitsofreniaakin.

No niin, kuten huomaatte, yleisMUUDI on taas hintsun verran korkeemmalla ja mistä se johtuu? No se johtuu siitä, että olin spontaaneissa pyjamabileissä Ekillä, jossa kävimme läpi seuraavia asioita:

• Olisko pokkaa sytyttää naama tuleen ja sammuttaa se ruuvimeisselillä?
• Olisko pokkaa oikeasti sanoa jollekin ihmiselle, että sä oot oikeasti niin helvetin ruma, ettei mitään järkeä?
• Oikeasti tekee varmaan aika tiukkaa roikkua koko päivä ristillä, koska "Ootsä henkilökohtaisesti ikinä ripustanut verhoja?" No ni, tiiät sitten varmaan. 
• Yön Rakkaus on lumivalkoinen on niin järkyttävä biisi, että tekis mieli tehdä itselleen ton ensimmäisen kohdan läpät. (ps. sammÄH nukahdin aloittaessani laulamaan kyseistä biisiä about viidessä sekunnissa)
• Kuunneltiin hittikappaleet Kuuden vuoden kuuliaisuus, Lauri Tähkän Polte ja Robinin Frontside Ollie ja Erä-Koiran Iha vitun jepat. 

Siinäpä saldoa. Puhuttiin me myös diippejä juttuja, mut ne on niin lapsuudentrauma-/tukihenkilökamaa, että ehkä me ei (vielä) revitellä niitä täällä. Ei haluais itkettää äitejä niinku jokaisella tekstillä. Huh. Ehkä siisteintä oli kuitenkin pyyhkiä takapuolensa Marimekkoon. Se oli kyllä ylisiistiä. Jokaisen naisen unelma. Tai sit siisteintä oli saada aamulla omin pikku(haha)sormin paistettuja esipaistettuja karjalanpiirakoita.

AH! REMPPA-ASIAA!
Vannoutuneena Sinkkuelämää-fanina oon kauan himoinnut erästäkin pöytää, joka kuului ukilleni. Se on nimittäin hyvinkin samanlainen kuin siinä kohtauksessa, jossa kukat lentää niin tasan kaaressa, kun se keskisormi-Burgeri on jättänyt C:n post it-lapulla. Ei jumalauta ketään jätetä post it-lapulla. Ah! Tajusin just, että herranen aika sentään, mua ei ole koskaan noin niinku virallisesti jätetty! Oon eronnut sopuisasti tai ei niin sopuisasti yhteispäätöksellä tai sitten olen ollut se kusipääpaskiaisnarttu, joka tuhoaa kaiken kauniin tässä maailmassa.
No, mutta pöytään: Se on toiminut aikanaan piirrustuspöytänä ja onkin täynnä viiltoja ja naarmuja ja mitä lie huonohappisuutta. Se on myös lojunut ehkä noin sata vuotta milloin kenenkin varastossa, mutta tänään (ehkä syyllisyyden ajamana) se tuotiin minulle ja nyt ois tarkoitus hioa se ja lakata. Aloitin tossa jokunen hetki sitten ja totesin, että tässä menee tovi. Jep. Tovi menee. Sitten pitää ostaa lakkaa ja kaikkea, mutta on tässä ihan sellanen niinku tekemisen meininki ja tykkään. Jos mä jotain kadun niin se on se, että aikanaan lopetin verhoilu- ja entisöintikoulun kesken ja nyt oon yrittänyt hakea sinne sata kertaa takaisin niin siitä onkin tullut joku trendiharrastus/-ammatti enkä pääse. Voi Kaukoa.

Pahin skenaario ois, että sit ku toi ois valmis niin se poika tulis mun ovelle ja tois vaaleanpunaisia neilikoita ja palattais yhteen ja yritettäis vielä ja aamulla mun läppärin näytöllä ois

I'M SORRY

I CAN'T

DON'T HATE ME -

Oisko ehkä läpin läppä since nevör evör? Jah, kaitpa tuo täytyy mennä fiilaileens ja höyläileens. MORJES!

Kaukonaattori

ps. mua ehkä nauratti vähän, kun ton videon otsikossa on oikeasti Burger. hihi.

pps. tekstissä mainitut aikamääreet eivät välttämättä pidä täysin paikkaansa ja näin ollen ole 100%:sti luotettavia lähteitä, jos teette esimerkiksi vaikkapa väitöskirjaa Kaukon sukuhistoriasta tms.