Kaukosta

Tää bloggaus kertoo Kaukosta. Tai oikeammin siitä, mitä mä tuumaan siitä.

Noh, alotetaan siitä, kuinka me tutustuttiin. Pistepistepiste.
Mä en oikeesti muista! Mulla on semmonen fiilis, et ehkä törmättiin kauppiksen käytävillä joskus 2000, ja sit lopetettiin molemmat syystä että oltiin too cool for school ja talousbudjetoinnit on muiden hommaa. Ihansamawhatever.

Anyway, ton potentiaalisen tapaamisvuoden jälkeen aina kerran vuodessa törmättiin kapakassa tyyliin:

-MOI! KIVA NÄHÄ! (mikä vittu ton nimi on?!)
-"Joo, samoin! Mitä mimmi?" (ei helvetti, mä tunnen ton jostain)
 ja aina perään ne perus soitellaan, kattellaan, mennään bisselle, nähään-heipat.
Jotenki me sit ystävystyttiin, havaittiin hengenheimolaisuutemme ja alettiin bloggaamaan.

Mä kadehdin Kaukossa monia asioita; sen jämäkkyyttä hoitaa asioita, sen hymyä, sen tapaa tehä niitä kivoja ja hassuja kirppisreissuja ja Pispalan käyntejä, sen kyvykkyyttä hoitaa äkkilähdöt. Mä en ikinä olis uskonut, että omaan ystävän, joka tosta noin vaan kahen tunnin varotusajalla ottaa koiran hoitoon kuukaudeks, hoitaa kissalle hoitokodin, kirjottaa kirjeen mulle hoitokotiin ja bloggaa niin liikuttavilla sanoilla, että mä ihan vähän itkin. Se tietää mun ja tyypin kuvioista enemmän ku mä ja on sitä mieltä, että blaablaablaaa. (anna mä nyt kauko paneskelen ihan rauhassa! pohditaan sit vähän syssymmällä.)
Kauko saattaa soittaa ilman mitään asiaa, alottaa puhelun "Hola!" ja sit me puhutaan tunti ihan vaan miesten oudosta logiikasta, menkkakivuista, filosofisista oivalluksista ja tulevista tälleistä. Sen kaa voi lopettaa puhelun sanoihin: "vittu, emmä jaksa puhua enempää, moido." Ja toi jos mikään on tosiystävän merkki!
Se on myös ainoa, joka saa tulla mun kämpille tän ollessa sotkunen. Eikä se ikinä maindaa! Se tulee tänne kylään nähdäkseen mua, ei mun kämpän siisteystasoa. Tulee se tänne kans aina vähän kattelee lemmikkejä; Kaketsulla ja mun lemmikeillä on joku rakkaussuhde. K diggaa niistä aidosti. Ja ne diggaa K:sta paljon.

Mut olkoon Kaukeli kuinka eläin- tai vammaisystävällinen hyvänsä, eniten mä tykkään (ja kadehdin) sen kirjallisesta annista. Hyvin ja oivalletusti kirjoitettu sana toimii aina! Huumorintaju rules ok! Ette edes arvaa, kuinka nautin jos fb ilmottaa Kaukon kommentoineen tilapäivitystäni: se on niin satavarma, että se kommentti on hyvä. Ja niihin haluaa vastata syystä, että vastaamalla saanee vastineen. Itsetyydytystä sosiaalisen median kustannuksella huomaan.

Mä tavallaan ymmärsin sen luovuttajafiilareita noiden kouluun hakemisten kanssa, mut samalla kirosin maailman: Oikeesti? Tossa Kalliossa asuu ykski Kauko, joka kirjottais Oscar-gaalat uusiks, tajuaa enemmän ihmisistä ku teidän lehtoreiden sukukokoukset yhteensä, pysyy tukena AINA kun sitä tarvitaan , ansaitsis maailman eteensä polvilleen, muttei pyydä sitä, koska se ois vitun diivaa!

Se, miten vankasti K on pysynyt mun rinnalla, kysynyt kuulumisia, kommentoinut mieskuvioitani, lähettänyt terkkuja koirulille ja jatkanut omaa taistoaan, olis mitalin paikka.

Vilpittömästi toivon, että kaikilla teillä lukijoilla on ainaki yks yhtä hyvä frendi.