tiistai 3. huhtikuuta 2012

Se on täytetty!

Täällä galleriassa on ihan helvetin kylmä. Löysin itsestäni jääräpään, joka ei suostu hyväksymään, että ulkona ois muka kylmempää ja lumisempaa kuin esimerkiksi viime viikolla vaan paahdan (voi olla muuten pikkusen kaukaa haettu toi termi) tuolla hupparissa ja jossain flanellipaidassa ja kiroilen. Pipo? Emmä tartte. Hanskat? Joo, on ne tossa laukussa. Flanellipaita ja huppari viritelmästä innostuis korkeintaan Kurt Cobain ja sekin on kuollut. Tossa aamusella jolkotellessani eestaas Bulevardia ja Espaa oli taas niin mieltäylentävää nähdä oma meikitön heijastuksensa noissa edellämainituissa vetimissä jostain Boutiquen ikkunoista, joissa hermomyrkyllä ilmeettömiksi itsensä "meikanneet" paistattelivat heti aamusta Chanelit päällä ja tukka niin kuosissa, että kaikki mikä siihen osuu kimpoaa siitä pois. Mun tukassa on varmaan kahvia ja jugurttia ja hammastahnaa tms.

NIIN! Ennakkotehtävät on nyt sitten juhlallisessa saattueessa palautettu ja ihmisiä oli kokoontunut koko Bulevardin mitalle minua juhlimaan. Hurraa-huudot kaikuivat vanhojen talojen kivisissä kupeissa, kun kävelin ryhdikkäästi kohti hakutoimistoa. Punastuin. Kumartelin vasemalle ja oikealle pitäessäni kättä sydämelläni. Overwhelming! ajattelin. Vilkutin lapsille, jotka toivat minulle suklaamunia sekä presidentille ja hänen runosieluiselle vaimolleen, Kurrelle ja Makille, noille herttaisille kädellisille, jotka olivat tehneet minulle kappaleen. Se löytyy juutuubpistewhateverista hakusanalla Kuuden vuoden Frontside Ollie. Vihdoin oli minun vuoroni astua tiskille ja luovuttaa tehtäväni itseäni vaikutusvaltaisempien käsiin. Kaikki oli hetkessä ohi, mutta tuo hetki on piirtynyt muistojeni varjeltuun kultarasiaan jokaiselta yksityiskohdaltaan ikuisiksi ajoiksi. Siellä se soi repeatilla Kuuden vuoden Frontside Ollie taustanauhanaan vielä silloinkin, kun me istumme Cobainin kanssa jonkun tähden reunalla kahden hengen flanellipaidan sisällä kuhertelemassa.

Sit mä heräsin ja päästin koiran ulos.

Pakko myöntää, että en kyllä hetkeäkään uskonut, että ne tehtävät tulis tehdyksi, mutta jumaleissön. Sinne jäivät. Kenenkään lukemattomina, kenenkään tarkastamattomina, viis kertaa vaihdettuina ja uudelleen kirjoitettuina sinne jäivät kuin huonot lapset tai kesäkissat. Mikä helpotus. Tänään mä lähen kyllä kaljalle! Tai ainakin uhoan lähteväni - se ajaa melkein saman asian.

Kuningas-Kauko

PS. ESPOON BLUES! HELL fuckin' YEAH!

3 kommenttia:

  1. Eik Blues ole sama kuin Kiekko-Espoo?

    VastaaPoista
  2. Kyä se vaa o!

    Kiekko-Espoo, tidittidittii!

    VastaaPoista