Viikonloppu oli sen henkinen, että jos huomenna kuolisin, kuolisin onnellisena. Viimeisenä ajatuksenani vois olla esim. "Kiekko-Espoo matkaa mestaruuteen" tai "Koirani on taistelija". Molemmista saatiin meinaan näyttöä. Sunnuntaina siis! What's going on?? Eikös sunnuntain pitäisi olla pyhitetty lööbailulle ja pizzalistan pläräämiselle? Ei millekään sankariteoille! Huh.
Perjantain lähiöbaarivuoro toi mieleen viime kevään MM-lätkäkarkelot; ihmiset OIKEESTI kannusti kotijoukkuetta, kaikki käyttäytyi hyvin, mikään ei mennyt pieleen. Jopa siihen malliin, että työvuoron jälkeen totesimme melkein yhteen ääneen kollegan kanssa, että tämmösten iltojen takia on ihana tehdä baarihommia. Iso sydän kaikille teille Daviston asiakkaille, me tiskin takana tykätään teistä aika paljon. Ei ollut tarvetta sille "Kuka oli illan ihanin asiakas?"-leikille sulkemisen jälkeen (me oikeesti pohditaan sitä työvuorojen jälkeen, muistakaa käyttäytyä!), koska tasapeli olis ollut tosiasia.
Tottakai perjantain huippumeininki kostautui lauantain megamigreenillä ja ajantajun kadottamisella. Podin, oksensin, nukuin ja kirosin ambulanssimiehet, jotka veivät kaikki lääkkeeni. Juup, vedin överit punasilla kolmioilla, mut miks te veitte mun Buranatkin?!
Lauantain ja sunnuntain fiilarit pysytteli samana, vähän pökkyrässä hoidettu duuni ja mutsin kanssa sovitut treffit Tapiolan kiinalaiseen vaihtuivat jääkiekkoon Barona-areenalla. Ja juma, miten pelasikaan Espoon Blues! Oikeesti. Mikä joukkue! Sitkeä ku kovin sissi ja viihdearvo tuhat! Sillon ku mä itekseni pakenin vanhempien avioeroa joskus -94 Matinkylän latoon tsekkaamaan -Raution paita päällä!- K-Espoon nousua huipulle, en ois arvannut (tai ehkä oisin), että tuo samainen jengi vaan tekee historiaa kevät kevään jälkeen ja nousee niinku paraskin aamustondis. Bättre folk? Ihan sama. Espoolainen kiekkoilu on hatunnoston paikka. Jopa siihen malliin, että voi ja saa olla ylpeä espoolaisista taustoistaan. Toki omalla kohdalla on myös Olari-lisää. Hyvä Espoo!
Mitä muuta? Isosisko heitti mut tänään hallille poikansa kaa, meillä oli jopa HIGH FIVE-hetki siskonpojan kanssa; naurettiin paskasesti siskolle ja tutustutettiin kätemme. Pikkusiskon kanssa sovittiin koiranulkoilutukset tiistaille, faijalla on hakemista vaille oleva ruislimppu straight outta Konnevesi, mutsin kaa tsekattiin matsi ja huudettiin. Aarteen kanssa jubailtiin eilisaamu ja tää ilta. On se helmi tyyppi, vaikka sen käsi eksyikin aina välillä äässille. Nomuthei, natsiryhtiliike on tehnyt perseestäni hyvän, olisi sääli jättää se ilman kosketuksia!
Tyyppi tulee kahen viikon päästä ja sit pääsen parrujahtiin. Tai sit en. En mä tiedä. Pitäiskö? Oon nyt ollu kolme kuukautta ilman "kärsää", siitä kuukaus meni valvovien silmien alla hoid.. Äh lomalla, kuukaus skarppailessa ja kuukaus sporttaillessa. Huonomminkin vois olla.
Mä en voi lakata hämmästelemättä sitä, kuinka elämä ja koko maailma tuntuu leppoisalta. Ehkä se Tuohimetsä lunasti psykiatriks opiskelunsa ja, tajus jotain kun tunnin jubailun jälkeen se määräs mulle noi lääkkeet. Tai sit elämä on mukavaa. Vaikkei aina oo! Tänäänkin koiran kimppuun hyökkäs naapurirapun reviiritietoinen machouros. Kaikki silti hyvin! Tappelu koirien kesken oli äänekäs mutta vammaton.
Hassusti muuten eilen kattelin tota 7.5-vee hauvelia ja mietin, miten se yhtäkkiä on ruvennut näyttämään vanhalta. Sillä partahaivenet vaalenee ja silmät näyttää väsyneiltä. Silti lenkillä ollessamme hirmu moni vastaantulija tokaisee: "7-vuotias?! Mut toihan käyttäytyy ihan ku pentu!" Jep. Mr. Juippi-miehellä piisaa energiaa, se on mahtikoira vaikka usein vituttaakin viedä sitä ulos kesken aamu-unien. Se on mun bestis. Jäbä on kattellu Kallio-vuodet, Itä-Pasilan, Oravannahkatorin ja Olarin ihan lungisti. Sinä päivänä kun tuo koira haudataan, niin aion itkeä aika paljon. Hyvä tyyppi.
Hei, huomenna ei lähetä Savon sydänmaille vuan kahtellahan jiäkiakko-ottelu suorana Daviston screeniltä! Minähän kahtelen sen tiskin takaa, palvelen takuuvarmalla hymyllä ja jännitän jokaista sekuntia! Paitsioita paheksun (ellei ne tuu KalPan toimesta), jäähyjä kritisoin, koska "DUMARI ON SEEPRA!! PUUSILMÄ!" ja maaleja hurraan peruskysymyksellä: Kuka päästi koirat ulos? Kuka sen teki? Ja miksi? Eikös koirien pitäisi olla talutushihnassa? Flexi? Ei kannata antaa niiden olla vapaina, ellei olla metässä. Mutta hei, jos on pakottava tarve päästää ne koirat ulos, niin Bluesin pelaajat, tehkää se. TACK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti