No mutta videoista päätellen vuosi alkoi melko hyvissä buugeissa, vaikka taustalla kummittelikin perhedraamat, ihmissuhdedraamat, lemmikkidraamat, rahadraamat, draamat noin niinku yleensä.
Saaks heti alkuun todeta, että tästä vuodesta tulee paska? Ainakin fiilis on kohillaan. Okei, kaikki mennee hyvin ja vaaleanpunainen verho sisustaa meidän jokaisen taustakuvan ja sit kivasti sateenkaaret antaa oman värikarttansa nähtäväksi ja yhtäkkiä huomaammekin halaavamme toinen toistamme ja laulamme "Guantanamera"a uskomattoman soinnikkaasti.
Ja sit havahdutaan.
Mulla ihan vähän särky sydän jouluna.
Ei siks, et en saanut toivomaani ponia tai siks et lanttulaatikko oli pahaa vaan siks, et ihminen osaa ottaa pahat asiat paremmin ku hyvät asiat.
Siinä vaiheessa ku mulle oli soittanut kaikki maholliset mutsit ja siskot, et "ala nyt tulla", faija venaa, ja mä vaan makasin itsesäälidarrassani sängyssä ja mietin, et tää maailma on paha vaan mulle, ja laitoin faijalle viestin, jossa totesin olevani kykenemätön perheillalliseen.
Venasin vastausta, jonka oletin olevan vahvasti "Älä sit tuu. Sua venattiin. Kiitos." tai jotain muuta yhtä syyllistävän kiukkusta, mut ei.
Just ennen töihin lähtöä sain vastauksen: "Ok t iskä. Ja hyvää joulua."
Silloin just mun sydän särky.Tommonen hyvä sai sanattomaks.
Koska oisin kestäny ne kaikki pahantuuliset toivotukset, tai ne "ihan vitun hyvää joulua, kusipää"-toivotukset, mut toi tommonen hyvään uskominen tuo kyyneleet silmiin.
Vitun hyvä jatkaa tätä vuotta tietäen tasan tarkkaan, mitä Tyypin kanssa tulee tehdä, muttei hajuakaan pystyykö toimimaan niinku pitäis, venata josko sisko tulee poikineen ja tyttöineen ehjänä takas Pakistanista.
Kestääks faija sen, et sen eka tyttärentytär syntyy?
Onks Kaukossa ja J-Manissa järkeä? Mutsi on koiraton, Oili-mamma läks pois, mitä sille tapahtuu? No onhan sillä sen oma mutsi huollettavana ja khamoon: Alzheimer.
Työyhteisössä tuli semmonen purkaus, et oikeesti pitäiskö näist asioist puhua ennenku ne PAMautetaan liian väärin tiskiin? Tää ei oo kiva duuni, jos noi jatkuu.
Kauko soitti melkosen kirosanatulvan eiku siis puhelun ja mitä vittua.
Missä kohtaa elämä on kivaa?
Emmä ees lähe hehkuttaa, kuinka siistiä oli vahingossa päätyä naapurin mummon, joka ei halua olla yksin, luokse.
Me juotiin pahaa kahvia tunti ja oltiin kaks yksinäistä akkaa samasta rapusta.
Vittu se on hieno muija.
EKI
Mä en tiedä onks missään mitään järkeä, mut mun kokeileva keittiö lämmitti leipäjuustoa, laittoi sitä ja puolukkahilloa (tsihihi) voidellulle hapankorpulle ja näin Csi:n vihdoinkin Katsomosta, joten eipä mua enää niin nappaa skitsoilla.
VastaaPoistaKauko