perjantai 11. tammikuuta 2013

Speden spelit

Huhhahhei!

Taas on kaikkea tapahtunut, ja maailmakin on parempi paikka kuin vuos sit.

Vetelen just purkkinuudeleita, koska tajusin et kappas; en ole syönyt mitään yli vuorokauteen. KAPPAS TOSIAAN!

Mulle on lähiaikoina sattunut vastaavia päiviä, eikä kyseessä oo semmonen "Testeri. Bulimia."-paketti, jonka sais saletttiin jostain intternetsun syövereistä tilattua iskän Visalla, vaan ihan puhtaita lapsuksia ja hetkessä elämisiä.
Mä meinaan havahdun nälkään, lykkään sen sivummalle ja keskityn nykyhetkeen.

Mut ei se painossa näy. Oh no no nooo! Yllättäen tää 80kg ei muuttanut kasiaan kutoseen, vaikka mun PMS-logiikka niin sanoi. Vittu mitä paskaa.
Mut välillä on heikko olo, koska kuulemma viis aamuröökiä ei vastaa aamupuuroa. (YYY! Hipit alkoivat pätemään!)

Mä alan harjaantumaan näissä lähiöbaaripeleissä.
 Kohta tajuan, mihin 9pallossa kannattaa sijoittaa se kivi. Ei sinne pussiin, niinkuin tapoihini on kuulunut. Oops!
Pöytäcurlingissa kannattaa tsekkaa hiekka ja heittää niitä "HYI!"-heittoja sinne vastustajan selän taakse.
Pöytäfudiksessa ehdottomalla No No-listalla on omat maalit.

Mutku mä oon ottanut projektikseni haldata nää kaikki pelit!
Jos asiakas tulee melkein-juoman-hävinneenä utelemaan sääntöpykäliä, ni pitäähän mun ne tietää! Puhdasta asiakaspalvelua.

Lupauduin järjestämään pöytäfutis-tournamentin. Ja jes jes JES!
Mulla on jo maine, että oon paskin evö, mut en mä maindaa; en ees ehi pelaamaan kun on niin kiire tuomaroida ja kokkailla! SÄÄLI KAIKILLE, JOTKA MEINASIVAT PELATA HÄVITÄKSEEN!

Nyt sain yheltä pomolta taulukon, jolla ratkastaan voittaja, ja voitte uskoa miten toi boss esitteli sitä ja selosti kuinka häviäjät ja voittajat erotellaan ja tää on ihan simppeli-pyramidi!
 ...ja sit mä vaan nyökkäilin, enkä kehdannut sanoa, etten tajua mitään.

 Ja nyt vietän vapaaillan tota taulukkoa tutkien.

Mä vähän ikävöin tyyppiä. Sen pitää olla poissa ja mun pitää ikävöidä, mutku välillä tekee kipeetä. Olikohan tossa päivän angsti? Jep, oli.

Mä pakotin/suostuttelin/kutsuin -mikskä tota nyt kutsuu- Aarteen ysipalloon oularin davisthoulle. Se on vitun hyvä siinä. Mä oon surkea.
Mut tiäkste miks mä diggaan Aarteesta? No siitä, että se pakotettuna tulee paikalle, pelaa antamatta mitään tasureita, vie voiton ja on ihan tyyni.
Mähän voittaessani oon ihan mitä vaan! Kulutan facebookin ja puhelusaldoni puhki hehkuttaessani  käsittämättömiä suorituksiani ja ilmiömäistä pelinlukukykyäni.
Mut Aarre ei. Se on lungi kaveri. Se on hyvä kaveri. Se on hyvä monessa. Joissain asioissa jopa ylittämätön.

Ja kummasti aina kun mä näen sen, tai tiedän näkeväni sen niin kaivan ne hirveimmän mustan huumorin sävyttämät pläjäykset kehiin, ja oikeen treenaan kerrontatapaa.

Hei mut eipä! Läpsästääs itseämme naamaan ja havahtukaamme.

Ei ees mitään biisiä-Eki



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti