Samaan aikaan, kun Eki kuosaa ostarin väliköissä, toisaalla istuu Kauko sorvin ääressä elämän lipuessa hitaasti ohi kuin ruotsinlaiva Kustaanmiekassa kesällä kerran. Vilkutellaan ihmisille, jotka ovat matkalla maailman ääriin ja seikkailuun. Sillä on aina suurempi ikävä, joka jää mantereelle. Näin se menee kuulkaa niin historian- kuin Tolkieninkin kirjoissakin.
Eikä sillä niin väliä vaikka kyseessä onkin aika perussetti; samat ruoat buffassa, sit karsee ähky, hirveet kännit, huono poka, krapulassa kävelemään sitä helvetillistä suoraa vanhaan kaupunkiin, kaljalle, joka ei auta, ehkä joku tuliainen, joka unohtuu tiskille, kaljalle, snapsille, toiselle snapsille, yhet vielä ja sitten laivaan, päivätansseihin kannelle seitsemän, karaokessa päivänsäde ja menninkäinen, joka herkistää krapulaisten silmiin kyyneleet, buffaan vetää ähky numero 2, vähän oksettaa, kreisibailausta toisen päivän jurreissa, huono poka, mut eri kuin eilen, aamulla kamat reppuun sekasin, hirveessä darrajurrissa taxfreeruuhkaan hakee sitä röökii, ehkä joku pullo ja voi vittu muijalle hajuvesi ja kummilapselle snöörenii ja pataässään sikailemaan, SE ON SILTI SEIKKAILU ja SEIKKAILU ON AINA PAREMPI KUIN TAPPAVAN TYLSÄ ELÄMÄ, RIGHT? RIGHT?
Äh. No ei se elämä nyt oikeastaan ehkä ohi livu. (Sanotaaks toi livu?) Se ei vaan ehkä oo niin jännittävää kuin ennen vanhaan. Ennenvanhaan.
Alan ikävästi aikuistua ja tuudittautua sellaseen tylsän turvalliseen elämään ja katkerana nielemään sen totuuden, että mä olen ihan tavallinen ihminen. Musta ei tule kirurgia, maailmankuulua filmitähteä, suurta sotilaallista johtajaa tai taiteilijaa. Ei tuu ei, mä oon ihan perusnainen. Teen työtä, josta maksetaan vähän liian vähän, mutku työkaverit on kivoja ja työajat sopivia. Syön vähän liikaa, urheilen vähän liian vähän. Harrastan seksiä 1-3 kertaa viikossa, yleensä aika perussettiä ei mitään tissien väliin panemisia tai anaalijuttuja. Mulla on S-etukortti, mut en muista aina keskittää ostoksia. Soittelen äitille, mummille, kavereille, joita nään liian harvoin, koska elämä tuli väliin. Paan ehkä kerran kuussa neljä riviä lottoa ja haaveilen ulkomaanmatkasta, jossa voisin irtautua hetkeksi kaikesta ja olla hetken se ainutlaatuinen ja ihmeellinen minä. Mulla on pari harrastusta ja syön vitamiinit purkista ja hedelmistä. Oon aina just vähän väsynyt ja muutosvastarintainen.
Jos tää olis muotiblogi täynnä blingblingiä ja sopivasti retusoituja kuvia niin ehkä mä saisin tän pienen elämäni näyttämään huomattavasti mielenkiintoisemmalta. Nyt teidän pitää vain kuvitella se ja lisätä siihen sopiva valaistus mielessänne.
Kauko
Rakas Kaukoseni!
VastaaPoistaKestettyäni kaksi vuosikymmentä tuota samaa pettymystä elämäni tylsyydestä, olen vihdoinkin oppinut nauttimaan siitä. Se on saatanan armollista. Ei tullu kirurgii, ei edes lähiökuppilan esitanssijaa vaikka niin kova poika olin nuoruudessani joraamaan.
Nykyään haaveilen edes risteilystä, mutta en uskalla lähteä, koska ei mun pumppu enää sitä kestäisi. Kudon himassa patalappuja, se on melkein sama asia. Joskus kalsarikänneissä laitan punaisempaa huulipunaa kuin arkena ja tukkani oikein nätiks. Hetken itken menetettyä missiuraani, mut oudolla tavalla olen onnellinen.