torstai 31. tammikuuta 2013

Vapaapäivä


Ai ai ai mitä mulle kuuluu? 

No en tiiä. Musta on nyt leivottu ihan muutaman päivän sisään facebookin kommenttiketjuissa niin pedaria, natsia kuin yleisöpalstoilla räyhäävää muijaa, joka voitelee parvekkeen kaidettaan vaseliinilla, ettei siitä pääsis niin villieläimetkään kuin lähiönuoretkaan. Huh. Sanoohan Ne (keitä Ne on?), että all publicity is good publicity, mut noi on kyl vähän rankkoja leimoja kannettaviks: Heii, toi on se pedarinatsi Kauko, joka räyhää keskustelupalstoilla. 

Lähtisitkö sinä kaljalle sellaisen naisen kanssa? Mä ehkä henkilökohtaisesti voisin skipata, vaik monimuotoisuus onkin rikkaus eikä ketään sais syrjiä eikä jättää yksin. 

No mitäs mulle nyt sit kuuluu? Vähän on sellanen Jack Nicholson olo, että duunii on pikkasen liikaa nyt. Tai ei kait sitä oo yhtään sen enempää kuin tähänkään asti, mutta työvoimapula tuntuu kyl aavistuksen verran stressinä. Sen huomaa mm. siitä, kun näkee unta töistä, sluibailusta ja myöhästelystä ainoana vapaapäivänään. Ja eksymisestä! Oon eksyny niin monta kertaa unissani nyt Helsinkiin ja joka kerta, vaikka oon ollu ihan ratikkamatkojen päässä keskustasta, tai lähinnä ratikkareittien päättäreiden läheisyydessä about 5-7km keskustasta, oon ollu totaalisen hukassa, että missä helvetissä mä olen ja toinen kysymys on yleensä ollut, että siis kuin joku voi asua näin kaukana. Tää mun Helsinki vs. lähiö-vauhkoaminen on näköjään lähtenyt aikalailla lapasesta, jos luokittelen jo ratikoiden päätepysäkitkin liian pitkän matkan päähän sivistyksestä. Tsiisus. 



Sama juttu valveillakin, kun tossa yhtenä päivänä käytiin kattomassa J-manin kanssa kämppää tuolta Sturenkadun ja Hämeentien leikkaushuudeilta, niin mun kommentti oli, että onkohan tää nyt kuitenkin vähän liian kaukana? No, ei saatu sitä kämppää, joka btw oli ihan huikeen siisti, joten siinä mielessä voin tehdä tän paljastuksen. Vaikka eipä tässä nyt mikään kiire oo. 

Mun täytyy saada olla lähellä Töölönlahtea, koska Töölönlahti on mun ystävä, kun muut ei oo. Oon hurjan kiintynyt siihen pieneen ja varmaan aika heikkohappiseen lätäkköön. Ja pitää nähdä jotain maamerkkejä. Stadion tai maailmanpyörä, ihan sama, mutta että tulee se tunne, että asuu ihan oikeassa kaupungissa. 



Bonusahdistusta on tuonut mm. pähkäilyt ystävyyden hinnasta. Joskus muutama vuosi sitten sain ihan itse valita vedättääkö kaveri 800 vai 400 euroa. Valitsin toki pienemmän summan. Nyt oon vähän samanlaisessa tilanteessa, että plusmiinus 120 euroa näyttäis rikkovan rohkeesti rajoja, kun tämä toinen osapuoli, oikeasti tosi rakas ystävä, on laittanut kaikki linjat kiinni. Ei vastausta mihinkään puheluihin, ei viesteihin, ei mihinkään ja ennen kaikkea ei mitään selitystä eli en tiedä oonko jotenkin loukannut tai tehnyt jotain vai onko kyseessä nolostuminen siitä, ettei ole pystynyt hoitamaan tota rahaa. Tuntuu oikeesti tosi paskalta ja saan joka päivä lietsottua itteni hyvään vitutukseen pähkäilemällä asiaa. Jos oikeasti on jotenkin välit poikki 120 euron takia niin halvalla menee, mut sit taas toisaalta, noin halvalla saa mennäkin, jos toinen osapuoli todella voi asian kanssa elää surutta ja harmitta. 

Tiedän, että eletään sellasta tietynlaisen itsekkyyden kulta-aikaa ja oon itekin sitä mieltä, että terve itsekkyys on ihan fine ja että ihmisen pitää tehdä just niinku haluaa, mut silloin jos se vaikeuttaa toisen elämää tai on yhtä kuin vastuuttomuus niin se ei oo millään muotoa reilua. Esimerkiks 120 euroa on mulle helvetin iso raha. Oon käyttänyt nyt viikon päivät rahoja jo matkakassasta about saman verran ja nyt siellä ammottaa vaan kolikoita. Kyllä mä pärjään nää perustarpeet, mutta ihanku mun säästöjen pitäis kärsiä siitä, ettei jotkut osaa hoitaa omaa talouttaan. En mäkään sitä päivässä oppinut, ihan vasta viimeisen vuoden aikana enkä vieläkään oo kovin hyvä siinä, kuten huomaa. Lainaan mielelläni rahaa luotettavalle ystävälle, joka lupaa maksaa seuraavana päivänä, koska sehän on kuin laittais rahaa pankkiin.. aina siihen asti, kunnes menee linjat kiinni ilman selityksiä ja kuitenkin koko ajan näkee, että kännykän ja facebookin ääressä ollaan tai sellasten rientojen parissa, jotka saattaa muutaman kolikon syyäkin.
Toisena hyvänä esimerkkinä duunin puolelta on esimiestaidot. Jos talon ainoat vuorotyötä tekevät henkilöt eivät ole saaneet uusia vuorolistoja kahta päivää ennen kuin esimies lähtee matkalle ja lista vaihtuu niin mun mielestä on ihan helvetin epäkunnioittavaa (eikä myöskään ihan lainmukaista, kun listojen tulee olla valmiina viimeistään kaks viikkoa ennen vaihtumista) alaisia kohtaan. Tai lähinnä alaisten vapaa-aikaa kohtaan. Sit viime hetkellä juosten kustut listat kouraan niinku niit ei ois odotettukaan. Kommentoi vielä, että on ne ollu yli viikon jo valmiina. No onko ne niin vitun vaikea sitten tulostaa? Hädissäni aloin tekemään meille listoja sillä viime hetkellä ja yhden viikon tekemiseen paperille meni noin viis minuuttia ja siinä oli huomioitu niin erityistilaisuudet kuin vapaapäivätoiveet eli työvuorolistojen tekemiseen menee aikaa meidän puljussa arviolta noin kakskyt minuuttia tulostuksineen päivineen. Niin, tai kolme viikkoa. 



Kauko ja vapaapäivä

8 kommenttia:

  1. -kummitus-31.1.2013 13.46

    Yksi ystävä, joka tuntee entisen puolisoni, kysyi, että suostuisinko tapaamaan ex-puolison. Sanoin, että 20 000 eurolla suostuisin moikkamaamaan, mutta kaveriksi en ryhtyisi silloinkaan.

    Ja sinun kanssasi lähtisin ryyppäämään melkein milloin vaan, koska en jaksaisi ihan tuollaista sinusta uskoa. ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liekö yksikään tervehtiminen 20000 euron arvoinen? Taivaassa perseet tervataan kuitenkin.

      Hei, ryyppääminenhän on mielipuuhaani! Tehdään siis joku päivä sitä!

      Kauko

      Poista
    2. -kummitus-31.1.2013 14.01

      Ei kun viestiä tulemaan, niin täti kirmaa pois lähiöstä. :-D

      Poista
    3. Voin mäkin tulla lähiöön, jos uskallan. Vai siis daa, tuleeks sinne edes ratikka? ;)

      Poista
    4. -kummitus-31.1.2013 14.20

      :-DDD Ei tule. Eikä muuten mennä meidän lähipaariin, se on ruma ja haisee. (Joku pissii pöksyynsä siellä.)

      Poista
  2. Bring it on, bitch!
    Eli kuten Kummitus yllä sanoi, sinun kanssasi milloin vaan.

    Olen yhden kerran elämässäni tehnyt vuorotyötä ja silloinkin niiden vuorolistojen kanssa oli todella vaikeata. Suurin piirtein edellisenä perjantaina sai seuraavan viikon vuorot. Lopulta esimies delegoi tuon vaativan tehtävän yhdelle meistä. Takuuvarma tapa säilyttää hyvä työilmapiiri naisvaltaisella työpaikalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kans siirtyi nyt esimiestehtävät toiselle henkilölle, jonka toimenkuva muutenkin on meidän toimenkuvan kanssa enemmän samankaltainen. Saas nährä paraneeko vaihtamalla.

      Pitäis usuttaa sut joku päivä, kun käyn Tampesterissa niin ikään kaljalle tai sit vaikka johonki himotreeneihin.

      Kauko

      Poista
  3. Ystävyyksien katkeaminen on rankkaa, mutta sitä vaan alkaa tapahtua jossain vaiheessa. Itelläni alkoi pahin karsinta vasta vaille viiskymppisenä. Mutta onkin kyl lennellyt sen jälkeen, huh-huh. Näen unia niistä ihmisistä ja kaipaan niitä, mutta arjessani en voi niitä pitää. Jotain ovia pakko sulkea.

    VastaaPoista